Locke Lamoran valheet

Locke Lamoran valheet on tullut luettua useamman kerran, myös alkukielellä. Se on vauhdikkuudellaan ja nokkeluudellaan mieleen jäävä teos, joka yllättää ja hauskuttaa aina uudelleen. Vaikka maailmanrakennuksessa on paljon tuoreita elementtejä, jotka vaativat pitkiäkin selityksiä lukijalle, on nämä johdatukset saatu punottua juoneen kiitettävän hyvin, eikä kovin montaa "irrallista" esittelyä teoksessa ole. Hahmokaartia seuraa mielellään, ja muutenkin ihmiskuvat ovat keskeinen osa teoksen terävyyttä ja hauskuutta. Väkivaltakohtauksissa ei säästellä yksityiskohtia, mikä sopii kyllä teoksen luomaan maailmaan, mutta johon herkimpien lukijoiden tulee varautua henkisesti.

Mielestäni kirja oli nopea tempoinen ja piteli minut näpeissään loppuun saakka. Locke Lamora oli henkilönä mielenkiintoinen ja samaistuttava, ehdottomasti kirjan moniuloitteisin henkilö. Kirjailija oli kuitenkin onnistunut luomaan monia herkullisia henkilöhahmoja jotka olivat varsin erilaisia toisiinsa verrattuna. Yllätyin kuitenkin siitä kuinka raaka kirja paikoitellen oli, sillä kirjoitustyyli toi vahvasti mieleen nuorille suunnatun fantasiakirjan. Kaiken kaikkiaan huikea tariana johon toivoisi lisää kirjoja.

Rakasti kirjan juonnittelua. Loppuratkaisua ei pysytynyt arvaamaan samalla tavoin kuin monissa muissa kirjoissa. Toivottavasti muut osat suomennetaan joskus tai pitää vain lukea ne sitten alkuperäiskielellä.

Kaikesta hehkutuksesta huolimatta, itse pidin kirjaa aika keskinkertaisena..

Locke Lamoran valheet ei ollut lukukokemuksena niin mahtavan poikkeuksellinen kuin kaiken ylistyksen perusteella odotin, mutta silti selvästi positiivinen. Huumori oli hauskaa ja päähenkilön kohtalosta jaksoi välittää. Maailman historiasta oli kiinnostavia vihjauksia ja kulttuuria ja teknologiaa oli kiinnostavasti tuotu esiin. Muutamia ällöjä tai pysäyttäviä raakuuksia oli siellä täällä ja tämäkin edisti juonen seuraamista, mutta raadollisuus tuntui välillä hiukan itsetarkoitukselliselta (sentään suht. harvoin, kun vertaa moneen muuhun aikuisille suunnatun fantasian nykyedustajaan.) Kirja on toki viihdyttävä, mutta joitakin epätäydellisyyksiä oli havaittavissa. Joitakin kiinnostavia lankoja jätettiin turhaan roikkumaan. Jotkut hahmot eivät ehtineet herätä niin paljon eloon omana, selkeästi muista erilaisena persoonanaan kuin olisi suonut. Tarinan mysteerien paljastuksissa ei myöskään käytetty loppujen lopuksi mitään sellaisia aineksia, joita ei olisi osannut odottaa. Hauskinta kirjassa olivat ehdottomasti päähenkilön monimutkaiset juonittelut ja persoona, josta piti kirjan edetessä yhä enemmän.

Locke Lamoran valheet on mahtava kirja. Se on mukavan raikas ja hauska sekä tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä. Pidin siitä, että henkilöt eivät olleet liian sankarimaisia ja tarinaa kerrotaan roiston näkökulmasta. Kirjan huumori oli myös mieleeni.

Locke Lamoran valheet nousi heti yhdeksi parhaimmaksi kirjaksi jonka olen lukenut. Juoni oli todella ennalta-arvaamaton ja melkein jokaisen luvun lopussa tapahtui jotain todella odottamatonta, mutta silti kaikki oli todentuntuista ja realistisesti kerrottua. Hahmot ovat kaikki mielenkiintoisia ja aitoja. Locken salaisuudet ja temput olivat ällistyttäviä ja myöhemmin kun kaikki palaset loksahtivat paikoilleen kaikki oli selvää. Muutaman asian takia mietin pitäisikö antaa täydet 5 vai vain 4½: Monet kirjan henkilöt tuntuvat kuin ihmeen voimin selviävän mistä vain. Henkilö 1 hakataan melkein kuoliaaksi, mutta muutaman päivän päästä hän on aivan kunnossa. Henkilöä 2 viillellään ja pistetään teräaseilla, mutta muutaman siteen avulla hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut jne. Toinen asia ei oikeastaan liity tarinaan vaan suomennokseen. Kirjassa kiroillaan mukavissa määrin ja suomennos kuulostaa lähinnä naurettavalta. Toimii englanniksi paremmin. Ällistyttävää miten hyvä nuorehkon kirjailian esikoisteos voi olla. Suosittelen kirjaa jokaiselle.

Oooh, ihana kirja. Illalla ei olisi millään malttanut mennä nukkumaan ja laskea kirjaa kädestä. Juoni eteni koko ajan eteenpäin ja asiat loksahtelivat kohdilleen. Pakko luettavaa meilkein joka ikäiselle!!

Minulle suositeltiin kyseistä kirjaa, ja kaiken onneksi otin neuvosta vaarin; kyseinen eepos oli minulle järisyttävä kokemus. Rakastin kirjan kerrontaa ja omaperäistä tarinaa, henkilöhahmoja ja juonea. Luin kirjan kaksi kertaa perätysten! Odotan innolla että saan luettua jatko-osan, ja toivottavasti lisää on tiedossa. Scott Lynchille kiitos ja kumarrus Locke Lamoran tuomisesta keskuuteemme! :)

Kirja oli upea ja riemastuttava alusta loppuun. Herrasmiesroistot ovat hervottomia ja pilke silmäkulmassa - tyyppejä, jotka yllättävät teoillaan. Pidin juonesta, koska Locke osasi yllättää kerta toisensa jälkeen. Camorrin tapahtumat olivat synkkiä huijaamisia, murhia ja verta, mutta niiden toteutustapa oli nerokasta. Kaikki hahmot, joita kirjassa esiintyi, olivat kiinnostavia. Silti lempihahmojani ovat päähenkilön lisäksi Galdo ja Calo. Pidin kovasti, kun kirjoittaja kertoi Locken lapsuudesta tämän ollessa vasta alussa varkaantiellä. Kuulin, että kirjasta tulisi ehkä seitsemän osainen. Odotan innolla.

Kirjasta tekee kiinnostavan sen värikäs kieli ja veijarimaiset hahmot. Lukisin sarjan muutkin osat mielelläni suomeksi sillä käännöskin on hyvin onnistunut. Saksankielisestä käännöksestä en pitänyt yhtä paljon. Suosittelen lämpimästi.

Aina kun tarina kerrotaan konnan näkökulmasta, olen minä täysillä mukana. Nautin kirjasta, mutta loppu jäi hieman turhauttamaan. Jatko-osia ei kai ole suomennettu. Lukisin mielelläni.

Kirja oli kaikin puolin erilainen kuin odotin, toisin sanoen siis jotain uutta, mitä ei voi aavistaa tai arvata ennalta. Ja tämähän on aina plussaa. Mitä vähemmän lukija voi arvata tulevista tapahtumista, sitä parempi. Ja tässä ei voinut kertakaikkiaan arvata laisinkaa. Kerronta on tyyliltään jotain erilaista, mielenkiintoista ja ainutlaatuista. Oli upeaa ujuttaa kirjaan kuin kaksi tarinaa: toinen kertoi takaumien avulla Locken lapsuudesta. Myös tapahtumat, Camorrin kullttuuri ja koko maailma oli hyvin erilaista, kuin mitä olen lukenut. Mutta silti en voinut antaa kirjalle kuin neljä tähteä. Valitettavasti kirja ei ollut tarpeeksi jännittävä ja koukkuttava, vaikka muuten loistava olikin. On silti todella harmi, kun seuraavia osia ei ole suomennettu, näin olen ymmärtänyt :(

Kertakaikkisen nerokas, upea ja hauska kirja. Mielettömän hyvä juoni, joka todellakin tempaa mukaansa. Aivan uskomattoman hieno lukukokemus; humoristinen, jännittävä ja uskottava. Erilaisuus viehätti, se että päähenkilö ei olekaan sankari vaan varas, pahis. Henkilöhahmot oli hyvin toteutettu ja tarina kulki juuri niiden voimalla eteenpäin. Tästä tulee uusi suosikkini, ehdottomasti!

Maailman ihanin kirja. Hyvin taitavasti kirjoitettu, vaikka juonessa on välillä vaikea pysyä mukana. Henkilöihin on helppo samastua, sillä kukaan ei ole täydellinen. Camorrin maailma on hyvin koukuttava ja monimutkainen joten kannattaa todellakin pysyä tarkkaavaisena.

Tässä on tarjolla tarina, joka latoo esiin toinen toistaan mieleenpainuvampia henkilöhahmoja. Tarina on niin hyvin kerrottu, ettei irti voi päästää:) alkuun juonen kulkuun voi olla vaikea päästä mukaan, sillä tarina hyppii päähenkilön, Locke Lamoran, menneisyydestä nykypäivään tiheäänkin tahtiin. harmittamaan jäi myös ajoittain puutteelliset paljastukset henkilöhahmoista, jotka olennaisesti kuuluvat tarinaan. Rakastin sitä, että Camorrin Vainolainen veti minuakin useaan otteeseen nenästä! oli ihanaa saada tuudittautua tunteeseen, että päähenkilö selvittää tiensä jotenkin kuiville. Miljöö on virkistävä, eikä sinänsä haittaa, vaikkei juuri ymmärräkään esimerkiksi ajanlaskutapaa tai jokaisen juhlapyhän tarkoitusta, Lynch kyllä kertoo sen, mikä on oleellista. Menetin sydämeni herttaisen rosvokoplan perinteille.

Yksi persoonallimpia fantasiakirjoja pitkään aikaan. Ei kääpiöitä, ei haltioita, ei lohikäärmeitä. On Palkkavelhoja ja pirullisen ovelia rikollisia, sekä räävitöntä kieltä ja irstaita, itsekkäitä ihmisiä. Verta ja rapaa löytyy myös. Mielenkiintoinen kaupunki, löytyy. Sekä mutkikas, mutta kasassa pysyvä juoni, jonka päähenkilöjen taustoja selitellään omalaatuisissa välinäytöksissä, löytyy. Kaikki tämä täyteläisellä ja värikkäällä tekstillä kerrottuna. Enää tarvittaisiin syvällinen teema, ja tässä olisi kasassa vuosikymmenen fantasiaromaani. On harmi, ettei tällaisia teoksia tueta enempää kuluttajien taholta niin, että kustantajat uskaltaisivat julkaista niitä. Liian paljon hyvää fantasiaa jää kääntämättä, kun ihmiset ovat ennakkoluuloisia, eivätkä osta kirjoja. Me like!

Pidin valtavasti. En yleensäkään tartu kliseisiin,niiden puuttuminen ei tee kirjasta uutta. Kirjasta tekee uuden monikerroksisuus,yllättävyys. Ei ennalta arvaa mitä tapahtuu seuraavaksi. Visuaalinen, joka on se mikä minua aina kirjassa vetää puoleensa. Vanhatkin elementit,jos ne saadaan tekstiin mieleen nousevina kuvina, ovat puoleensa vetäviä. Odottelen jatkoa.

Kirja on loistavan rikas kuvaillultaan ja henkilöhahmoiltaan, ja suosittelen lämpimästi sen lukemista oikein tarkkaan, jotta jokainen loistava kirous ja kuvailu eivät jää huomaamatta. Camorrin maailma on synkkä ja verinen, samaan aikaan kaunis ja persoonallinen. Juoni on monista kohtaa raa'ahko. vankien kiduttamisesta kerrotaan tarkkaan, eikä Lockekaan selviä ilman munaskuille potkua, ja montaa muuta ruhjetta. Suomennoskin on oikein onnistunut. Ainakin se tuntuu siltä, en ole lukenut englanniksi. Kirjasta on suunnitteilla elokuva. Toivottavasti siittä tulee yhtä loistokas, kuin tästä kirjasta.

'Locke Lamoran valheet' on yksi tämän vuoden parhaimmista fantasiakirjoista ja kuuluu ehdottomasti fantasian ykkösluokkaan. Kirja oli arvaamaton ja lähes kokonaan vailla kliseitä. Lisäksi se teki realistisen vaikutelman, koska lähes Martinin tapaan ruumiita tulee ja verta valuu. Kirjassa uusi ja mielenkiintoinen tyyli olivat lukujen väliin sijoitetut Välinäytökset, joissa paljastettiin Herrasmiesroistojen menneisyyttä sekä myös kerrottiin Camorrista ja Camorrin maailmasta. Näin kirjailija onnistuu luomaan elävän, värikkään ja monitasoisen kuvan maailmasta jossa Locke Lamora ja Jean Tannen elävät. Juoni on todella mahtava, yllättäviä käännöksiä ja nopeita tempauksia tulee kuin vuoristoradassa. Locke kumppaneineen huijaa härskisti ja mestarillisesti rahaa ja muuta tavaraa Camorrin yläluokalta. 'Locke Lamoran valheissa' on syvällisempi filosofinen puolensa, jossa käsitellään epäoikeudenmukaisuutta, raakuutta ja ahneutta sekä kostoa. Kirja on mahtava ja katharsis-luokan teos. Ainoa mistä rokotan on kartan puute, sillä ilman karttaa minulle ainakin jäi epäselväksi Camorrin, Karthainin ja Emberlainin suhde toisiinsa. Muuten kirja on loistava mestariteos ja suosittelen sitä jokaiselle. Arvosana: 10-.

Maailma on synkkä ja vaarallinen, täynnä sääntöjä joita kaikki rikkovat ja täynnä ihmisiä joita ei kannata suututtaa ja Locke onnistuu varmaan suututtamaan kaikki sellaiset. Alkemistit ovat tehneet tässä maailmassa liki kaiken mahdolliseksi ja sen mikä on mahdotonta hoitavat palkkavelhot. Uskottavuudella ei välttämättä ole mitään tekoa maailman taikuuksien kanssa, mutta eipä se menoa juurikaan haitannut, ei tätä taatusti ole tarkoitettukaan luettavaksi suurella vakavuudella. Alun perin kovin yksinkertaiselta kuulostava juoni onnistutaan pyörittämään aika sekasotkuksi loppua kohden ja yllättäviä käänteitä tipahtelee niskan melkeinpä Martinmaiseen tyyliin. Kieli on hyvin hauskaa ja väritetty fantasiassa ennen vältellyillä sanoilla. Huumori on pirullista ja välillä aika mustaa, siis täydellistä.

Loistavaa! Vihdoinkin jotain uutta! Kirja kyllä sai silmäni pyöristymään jo ensimmäisellä sivulla. Selkeästi se on fantasiaa, koska toinen maailma löytyy... mutta se on todella erilaista. Mitään ei etsitä. Taikuudella ei mässäillä. Ei lohikäärmeitä, kääpiöitä tai haltioita. Ihmisiä. Uskomatonta. Lähes kaikki vakioelementit on onnistuttu välttämään. Kirjan hahmojen kieli on värikästä. Erilaista ja piristävää. Tätä ei kuitenkaan sovi suositella kovin herkille tai nuorille lukijoille. Kirjoitusasu, juoni, henkilöt, mistään en keksinyt mitään moitittavaa. Tarina eteni hyvässä rytmissä ja loppui liiankin nopeasti. Suosittelen kyllä kokeilemaan, koska tämä on haiskahtaa uudelta alulta. Kärjistetysti sanottuna, Locke Lamoran valheet: yhdistetty Juha Vuorista ja papa Tolkienia. Alkaako tästä muutos?