Narrin matka

Kirja oli melankolinen. Suretti lukea Tom Mäyräviirusta joka oli joskus ollut niin iloinen Fitz. Mutta siitä huolimatta, kirja oli hirmu mielenkiintoinen ja ahmaisin sen heti. Toivon vaan, että kirjasarja loppuisi onnellisesti, sillä haluisin päähenkilölle tapahtuvan edes jotain hyvää. Narri oli huvittava hahmo jonka seikkailuja luki lämmöllä.

Odotin enemmän tältä trilogialta, vaikka edellisessäkin oli hieman loppupuolella innostus ja mukana pysymisongelmia. Kuninkaan salamurhaaja-trilogian luettuani jatkoin suoraan tähän, mutta tähän ensimmäiseen osaan se jäikin. Jotenkin tarina ei temmannut mukaansa. Kaksi seuraavaa osaa ovat edelleen lukematta. Ja jotenkin jäi sellainen tunne, että lunkohan tätä ensimmäistäkään ihan loppuun.

Narrin matka, aiemman sarjan jälkeen odotukset olivat korkeat, ja siksi teos jäi hieman mitäänsanomattomaksi. Kirjan nimi viittaisi Narrin vahvempaan läsnäoloon, mutta sellaista on turha odottaa, ja kirjalla kestää muutenkin turhan pitkään alkaa. Kun kirja sitten pääsee käyntiin, on vauhti sopiva, ja sitä tekee mieli lukea melko tauotta. Mukaan on tuotu lisää uudenlaista taikuutta, mikä toisaalta hieman harmittaa, mutta toisaalta kiehtoo. Ärsyttävänä piirteenä on Näkijän taru -sarjasta periytyneet ja vahvistuneet jatkuvuusongelmat. Esimerkiksi siinä missä aiemmassa teoksessa Fitzin aikomukset tiedettiin täysin varomattoman vaistonkäytön vuoksi, tässä kirjassa sanotaan suoraan ettei tällainen olisi mahdollistakaan. Hobb ei ole erityisen tarkka tässä mielessä, mutta kun sen antaa anteeksi, ovat kirjat kuitenkin hyvin tehtyjä, ja henkilöhahmot aivan oikeasti kiinnostavia. Ja kuten ennenkin, yhä pääsee ihmettelemään päähenkilön tyhmyyttä.

Narrin matka ei ole Hobbin kirjoista se vahvin. Prinssin etsiminen ja jahtaaminen muistuttaa aika paljon fantasiamaailmaan sijoitettua Sherlock Holmes-tarinaa. Tarinassa on jännitystä ja juoni pysyy kiinnostava loppuun asti, mutta silti kirja ei yllä muiden Hobbin teosten tasolle. Ainoa traaginen hetki koittaa lopussa, tosin se on sitäkin koskettavampi. Fitz temmataan taas seikkailuihin ja uutta näkökulmaa tuovat hänen vaikeutensa ottopoikansa kanssa. Mutta kirja kannattaa lukea jotta pääsee kärryille trilogian jatko-osista jotka taas ovat Hobbin mestarillista tasoa. Tavallaan Narrin matka on pohjustusta Narrin palvelijalle joka puolestaan pohjustaa Narrin kohtaloa joka on ehdottomasti parhaimpia lukemiani kirjoja. Suosittelen kaikille Hobbinsa aloittaneille. Arvosana: 10.

Monesti trilogian aloituskirja on sarjan paras teos, mutta tässä tapauksessa se ei pidä paikkaansa. Fitz saadaan kyllä jälleen mukaan seikkailuun, mutta silti koko kirja tuntuu vain olevan pohjustusta tulevalle eikä tarinana loista. Silti kirjana ok tapaus ja suosittelen tämän trilogian lukemista.