Narrin kohtalo

Tämä osa on ehdottomasti huonoin kaikista kuudesta. Kaikki muut osat luin hetkessä, tämä tökkii jostain syystä ja kovasti.

Tämä kirja, joka päättää Robin Hobbin mestarillisen sarjan, jakaa tunteitani. Alussa ja aikapitkälle lähes koko kirjan (ottaen huomioon että alkukin on noin isossa kirjassa pitkä) minua ärsytti tapahtumien ennalta-arvattavuus. Mutta sitten lopussa, se mitä koko kirjan ajan oli ennustettu ja joska uskoin toteutuvan, ei tapahtunutkaan, ja se sai aikaan ihan ihmeellisen reaktion. Yhtäkkiä rakastin kirjaa. Olin koko kirjan ajan varma, että tämä on sellainen jonka lopussa pillitän lohduttomasti, mutta ei. Loppu sai minut tuntemaan itseni onnelliseksi sen takia miten se loppui. Se oli lähes pelottavaa. Robin Hobbin teksti on sellaista, jota jokainen haaveileva kirjailija toivoo osaavansa tuottaa (mukaanluettuna minä). Ja Narri on mitä mieleenpainuvin hahmo, joka lukeutuu parhaisiin fiktiivisiin hahmoihin joita tiedän. Mutta sen alun epämiellyttävän odotuksen tunteen takia teos saa minulta vain neljä tähteä. Mutta koko kuusiosaisen sarjan lopuksi, ratkaisu oli juuri sopiva. Superlatiivien rääkkäystä? Ei kai...

Lordi Kultainen ei iskenyt ihan yhtä lujaa kuin Näkijän taru, mutta siitä huolimatta on Hobbin tuttuun tapaan persoonallinen ja laadukas. Narrin kohtalo on aikamoinen tiiliskivi ja juonen mittasuhteet paisuivat kokoajan. Se oli kaikenkaikkiaan todella jännittävä ja tiivistunnelmainen kirja. Paikoin jopa ahdistavakin. Narrin kohtalo on Hobbilta ainoa lukemani kirja, jossa en ollut täysin tyytyväinen kaikkiin juonenkäänteisiin. Jotkut asiat näyttivät järjestyvän paikoilleen epäuskottavan vaivattomasti ja monet merkittävät käänteet olivat aikamoista sattumankauppaa. Vaikka Narrin kohtalo ei kaiken kaikkiaan lunastanutkaan aivan kaikkea sitä, mitä olin odottanut aikaisempien kirjojen perusteella, niin se on siitä huolimatta todella koukuttava ja mieleenpainuva teos, jonka myötä Fitzin tarina saatiin vihdoinkin päätökseen.

Huikea päätös, ja tässä kohtaa huikea on ihan oikeasti sopiva sana. Valtavalla teholla uusia ja vanhoja kiemuroita sidotaan yhteen niin, että tämän kirjan jälkeen kysyttävää ei oikeastaan juuri ole. Ja kirja päättyy mukavan onnellisesti, ainoastaan hieman liian. Hyvä on, kiemuroiden sitomisilla on hintansa. Kirja on yli 800 sivua pitkä, ja näistä yli 200 on käytännössä loppunäytöstä, sitä mikä tapahtuu itse seikkailun jälkeen. Pahikset voitetaan, ja sitten ruvetaan seuraamaan miten päähenkilön elämä asettuu kohdilleen, mikä on yllättävän mukavaa ajanvietettä. Noniin, ensimmäiset vajaat 600 sivua ovat kuitenkin poikkeuksellisen hyvää seikkailua jopa verrattuna aiempiin osiin. Tempo on sopiva, ja kirjan mukana kulkee täydellä sielulla. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, vaikkakin uudet lisäykset henkilökaartiin tuntuvat turhan ohuilta, kun muita on seurattu jo useamman kirjan ajan. Kaiken kaikkiaan loistava kirja ja loistava päätös, vaikka koko sarjan tähän asti luoma odotus onkin harmillisen korkea, ja se vie kirjasta hieman loistoa. Osa 6 vaan joutuu kantamaan suhteettoman suurta taakkaa, kun kirjassa lopulta päästään kaiken sen kimppuun, mitä on yli 2000 sivun ajan rakennettu. Suosittelen edelleen kaikille, vaikka se vaatiikin koko sarjan lukemisen.

Narrin kohtalo on mykistävä teos jopa henkilölle, joka ei ole lukenut Lordi Kultainen -sarjan kahta ensimmäistä osaa. Vaikka juonesta saakin kirjan edetessä vähitellen kiinni, en todellakaan suosittele kenellekään niiden jättämistä väliin. Kirjan maailma on jälleen Hobbin ominaiseen tapaan kaunis kuin kuvakirjamaisema, täynnä yllättäviä käänteitä ja viimeistä piirtoa myöten silattuja henkilöhahmoja, joista tuntuu löytyvän yhä uusia puolia. Yksikään henkilö ei ole edelleenkään itsestäänselvyys, vaan jokaisella on oma osansa kuten monimutkaisessa tanssissa, jossa jokainen askelkuvio on tarkoin hiottu ja täysin virheetön. Tarinan juoni ei ole kliseisestä lohikäärmeen tappamisideastaan huolimatta lainkaan tunkkainen, vaan nerokkaasti johdateltu kiintoisiin teemoihin ja tapahtumiin. Ajoittain ärsyttävältä alkoi lukiessa tuntua vain tapa, jolla Fitz alistuu niin helposti kaikkien muiden tuomaroitavaksi, aivan kuin hänen aikaisemmilla teoillaan ja niiden syillä ei olisikaan mitään merkitystä. Kirja ansaitsee ehdottomasti täydet pisteet ja jos jo Näkijän tarun loppu tuntui täydelliseltä, Narrin kohtalo saattaa tarjota jotakin vielä upeampaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjailija olisi silti saanut jättää tämän jatkopalan kirjoittamatta. Loppu sai minut melkein itkemään.

Hobbin ehkä parhain teos ja kiistämättömästi fantasian huippua. Fitz ja Velvollisuuden saattue matkaavat Kaukosaarille Ellianian kotitaloon. Ja matka ei suju ongelmitta. (Kaukosaaret muuten muistuttivat yllättävän paljon Islantia/Norjaa maisemaltaan ja väestöltään.) Lohikäärmeen saarella tarina saa kauniin ja haikean lopun, kaunein minun lukemistani lopuista. Kirja on mukaansa tempaava ja kaunis. Yksi niistä kirjoista joka on saanut minut katharsikseen. Hobb ansaitsee mestarin nimensä tällä kirjalla ja Narrin kohtalo on koko sarjan loppuhuipennus. Tässäkin kirjassa tavataan vanhoja tuttuja hahmoja niin Näkijän tarusta kuin Liveship Traders-trilogiasta. Nokkonen muuttuu tärkeäksi henkilöksi. Aslevjal maisemineen ja tapahtumineen on yksi Hobbin parhaimpia luomuksia, vain Salamurhaajan taipaleen Vuorimaat ja Ikiaikaisten tie vetävät vertoja Aslevjalille. Suosittelen kirjaa kaikille Lordi Kultainen trilogian aiemmat osat lukeneille, sillä ilman niiden lukua juonesta on varmaankin hankala saada otetta. Arvosana: 10+.

pidin kirjasta todella paljon, niin kuin kaikista muistakin 6 herttuakuntaan sijoittuvista :) loppuratkaisu oli tosi hyvä, vähän haikea ja surullinenkin, mutta kuitenkin loppujen lopuksi onnellinen. itse haluaisin lukea aina vain lisää fitzin ja narrin seikkailuja. olin ihan murtunut kun kirja loppui, ja itkinkin moneen kertaan sitä lukiessani. :) se oli kuitenkin paras löytämäni kirja pitkään aikaan.

Hobb käyttää tässä trilogian päättävässä osassa hyödykseen vanhaa tarinoiden lähdettä - lohikäärmeen tappamista, mutta kuten odottaa saattaa on matkalla useampi mutka ja lopputuloskin on monitahoinen. Oli kihertävää lukea kuinka Fitzin tarina viimein päättyy.