Ventovir - kirjahylly
Kirjamakuni juuri nyt



Risingshadow.net kirjahylly
Suosikki kirjani
Viimeisimmät tapahtumat
Tästä alkaa paras kirjasarja ikinä. Olen itkenyt ja nauranut Harry Pottereita lukien monet kerran, ja jaksan lukea ne uudestaan ja uudestaan. Olen todella kiitollinen että J.K Rowling loi tämän maailman meitä varten, koska nämä kirjat ovat pelastaneet päiväni moneen kertaan :)
Mielestäni oli aika turha kirja, melkein sanoisin että rahastusta. En suosittele ainakaan ostamaan omaksi. Kannattaa keskittyä ennemmin "oikeisiin" kirjoihin :)
Aivan loistaa huumoria komeiden miesten kera, mikäs sen parempaa! Koko kirjasarja on tavallaan tämän ensimmäisen kirjan uusiksikirjoittamista erihahmojen näkökulmasta, mutta ei se haittaa. Suosittelen ihmeessä lukemaan jos tykkää eroottisista kirjoista :)
Ensimmäinen kirja oli ihan luettava, tämä taas oli todella tylsä ja pitkästyttävä. Aiheesta olisi saanu niin paljon enemmänkin ammennettua, harmittaa. Ei ole hintansa väärti.
Ensimmäistä kertaa elokuva on parempi kuin kirja. Kirjailija olisi saanut tästä aiheesta kirjoitettua niin paljon enemmänkin, mutta kirja on lyhyt. Olihan tämä ihan luettava ja viihdyttävä, mutta ehkä minä olen vain liian vanha tälle -.-'
Tämä osa on ehdottomasti huonoin kaikista kuudesta. Kaikki muut osat luin hetkessä, tämä tökkii jostain syystä ja kovasti.
Salamurhaajan oppipoika yllätti minut täydellisesti. Kirja alkoin niinkuin useimmat fantasiakirjat alkaa; Kuuteen herttukuntaan sijoittuvassa tarinassa päähenkilö astuu kuvaan ja häneltä löytyy erikoisvoimia. Tässä tapauksessa päähenkilönä on nuori poika nimeltä Fitz. Fitz on kuninkaan äpäräksi syntynyt poika jolla on kahden sorttista taikuutta: Taitoa ja Vaistoa. Vaisto on kyky kommunikoida eläimien kanssa ja luoda side johonkin eläimeen. Taito taas on taas kyky päästä ihmisten pään sisälle, välittää toisille viestejä tai laittaa ihmisiä tekemään asioita. Taidolla voi jopa myös parantaa fyysisiä vammoja. Koska fitz on äpärä, hänelle piti keksiä jotain tekemistä, joten hänestä päätettiin kouluttaa kuninkaalle oma salamurhaaja. Kirjassa kerrotaan hyvin elävästi ja yksityiskohtaisesti tapahtumia ja linnan juonitteluja. Hahmoissa ilmenee heidän ominaispiirteensä ja luonteensa hyvin. Maailma sijoittuu hyvin fantasiakirjaomaisesti keskiaikaistyyppiseen maailmaan, missä on linnoja, kuninkaita, lohikäärmeitä ja supervoimia. Ainut mikä minua harmitti oli se, että päähenkilö on ehkä hieman tyhmä. Tai, no, ei hän ehkä tyhmä ole, vaan.. sanoisinko että niin tavallinen. Yleensä fantasiakirjoissa päähenkilöstä kehkeytyy jossain vaiheessa jotenkin yliveertainen muihin ihmisiin verrattuna, koska hänellä on jokin kauan kadoksissa ollut kyky tai taito. Näin ei valitettavasti ole Fitzin kohdalla. Muissa fantasiakirjoissa (kuten belgarionin taru, tai ajanpyörä) päähenkilöt kehittyvät matkan varrella. Heillä on joku kyky, josta he oppivat jatkuvasti uusia puolia jotka luotsaa heidät vaarojen ja haasteiden läpi. Fitz vaikuttaa olevan samanlainen niin kirjan alussa kuin lopussakin, niin aikuisena kuin lapsenakin. Taitoa hän ei ole oppinut käyttämään käytännössä yhtään. Vaisto hänellä vaan on. Tuntuu että hänen sutensa Yönsilmäkin on paljon fiksumpi kuin Fitz itse. ( Pahoittelut näin jyrkästä mielipiteestä :D ) Hän on aivan tavallinen poika, joka selviytyy vaaroista lähinnä tuurilla ja ystäviensä ansiosta. Mitä salamurhaamiseen tulee, olen pelannut ehkä vähän liikaa Skyrimiä, koska oletin sen olevan hiippailua paikasta toiseen, ja ampuilua myrkkynuolilla ja selkäänpuukotusta ilman että kukaan huomaa :D ( Myöskin runsas tavaran pölliminen kuuluu asiaan ^^ ) Fitz oli minusta aika huono salamurhaaja, koska hänen kaikki murhaamisjutut tuntuivat menevän penkin alle^^ Vaikka päähenkilö ei olekaan niin täydellinen kuin olisin toivonut, muitakin hyviä hahmoja löytyy. Kuten susi nimeltä Yönsilmä. Tai kuninkaan Narri, josta ei tiedä onko hän mies vai nainen, vai onko se ihminen ollenkaan. Tai Burrich, Fitzin ”kasvatti-isä”. Näijän taru kertoo tarinan nuoresta pojasta joka kasvaa aikuiseksi, hän saa kokea rakkauden ja ystävyyden. Hänen tarinansa ei lopu välttämättä kaikista odotetuimmalla tavalla, koska elämä potkii Fitziä päähän aikalailla. Tästä voi johtua se, että koska elämä on itseänikin potkinut välillä päähän, toivoisi edes kirjoissa käyvän onnellisen lopun. En tiedä, jos olisin lukenut nämä kirjat nuorempana kuin nyt, pääsisivätkö ne yhtä korkealle käsityksessäni kuin Belgarionin taru. ( Se tulee luettua läpi ainakin kerran vuodessa ) Jokaptauksessa, erittäin hyvä ja mukaansa tempaava sarja, luin ensimmäiset kolme kirjaa muutamassa viikossa. Olen tällähetkellä ahmimassa Lordi Kultaista, aloitan kolmannen ja viimeisen kirjan tuota pikaa. Saa nähdä saako meidän Fitz onnellista loppua edes vihoviimeisessä kirjassa
Täytyy myöntää että ensin katsoin tv-sarjaa ennekuin luin kirjat. Sarjahan ei perustu periaatteessa ollenkaan näihin kirjoihin, mitä nyt hahmot on tästä repäisty. Näin kaikki kirjat lukeneena voin sanoa että ihan ok luettava, ei mikään maata mullistava ja järisyttävä kokemus, mutta hyvää ajanvietettä kuintekin. Hupaisaa luettavaa Sookien miesseikkailut, henkilöhahmot hyvin kuvailtuja ja pidän siitä että kirja kirjalta mukaan tulee lisää erilaisia yliksiä kuten ihmissusia, puumia, kettuja ja ties mitä. Sookie kokee paljon vastoinkäymisiä, mutta selviää niistä hienosti. Näistä kirjoista tulee sellainen fiilis että tulisi omaankin elämään suhtautua vähän rennommin :)
Tykkäsin kovasti. Oli mukava tietää Moirainen ja Lanin historiasta, kuinka he tapasivat ja millainen suhde Siuanilla ja Moirainella on. Nautin kovin saadessani lukea valkoisen tornin käytännöistä, ja Aes Sedaista, ja siitä kuinka koulutus jatkui shaali kokeen jälkeen. Kuulin että näitä kirjoja piti alunperin tulla kolme, mutta Jordan ei valitettavasti ehtinyt kirjoittamaan kuin yhden :/
Minusta tämä oli ihan kamala kirja. Mistää ei oikein ottanut mitään tolkkua, niin hahmoista, pakoista kuin tapahtumistakaan, eikä ajasta. Mikään ei toiminut. Kovasti hehkutettu kirja, ihan turhaan. Tai ehkä minä olen vaan liian vanha tälle. Väkisin puursin tämän läpi, enkä todellakaan tule lukemaan jatko osia ^^
Minusta oli hauska lukea keräilystä ja selviytymisestä, sekä siitä kuinka susi ja Torak ystävystyvät. Monet tapahtumat tapahtuivat mielestäni vähän turhan nopeasti, olisin kaivannut vähän lisää kuvailua ja pohjustusta tapahtumille, esim Torakin ja hänen isänsä suhteelle. Kirja on käsittääkseni luokiteltu lasten kirjaksi, ja sitä se mielestäni on. Varmasti olisi ollut hienompi lukuelämys 15 vuotta sitten ^^ Luin pelkästään tämän ensimmäisen osan, mutta en usko että jaksan lukea seuraavia.
- Risingshadow
- Members
- Ventovir