Suden veli

Kirja tempaisi heti mukaansa, sillä jo alussa alkoi tapahtua.

Nautin siitä, kuinka luonnonläheinen tämä kirja oli.Puilla oli oma energiansa, klaaneilla oli omat tietäjät jotka osasivat ennustaa luista ja tähtien liikkeistä.Tarkemmin sanottuna koko metsä oli siellä asuville rakas koti,josta he saivat ravinnon ja varusteet. 

Kirja kertoi hyvin siitä kuinka ennen elettiin ja tarjosi historian havinaa Suomea koskien.

Hahmot olivat kekseliäitä ja persoonallisia ja pidin siitä kuinka asioita kerrottiin monen hahmon näkökulmasta. Minua hellyytti Suden omat nimet asioille kuten taivas=ylinen ja ihminen=pitkä hännätön. 

Törmäsin sattumalta kirjastossa Suden veli -kirjaan, jonka olen lukenut ensi kertaa jo teininä. Kirjasta jäi aikoinaan hyvät muistot, ja päätinkin tarttua siihen uudelleen. Kirja oli ihan viihdyttävä, mutta tarinankerronta puolestaan oli hyvin ennalta arvattavaa. Tyylillisesti kirja on suunnattu lapsille tai nuorille, sillä aikuisen lukijan mielestä teksti oli paikoin melko naiivia. Voin suositella kirjaa lämpimästi nuorille lukijoille, mutta aikuisten lukijoiden kannattaa etsiä muuta fantasiakirjallisuutta viihdykkeekseen. En aio jatkaa sarjan lukemista.

Loistava aloitusteos tälle upealle sarjalle. Kirjoittajan kieli on niin sujuvaa, että ei edes tunne lukevansa. Oli mukavaa tuntea olevansa Susi, ja Torakin ja suden ero riipaisi omaa sydäntänikin. Mutta kuten melkein aina, myöhemmät kirjat ovat parempia. Kirjan tapahtumat kulkevat turhankin vauhdikkaasti.

Tarvitsin kipeästi lukemista ja satuin itseasiassa valitsemaan kirjan nimen Perusteella. Alussa vähän kummastelin, mutta se meni nopeasti ohi ja kirja tempaisi minut mukaani. Aivan mahtava kirja, ja on mukavaa lukea menneisyydestä ja susista ja ihan kaikesta mitä kirjassa oli! Aivan super ihana kirja ja sarjan toinenkin osa meni heti putkeen! <3 :)

Minusta oli hauska lukea keräilystä ja selviytymisestä, sekä siitä kuinka susi ja Torak ystävystyvät. Monet tapahtumat tapahtuivat mielestäni vähän turhan nopeasti, olisin kaivannut vähän lisää kuvailua ja pohjustusta tapahtumille, esim Torakin ja hänen isänsä suhteelle. Kirja on käsittääkseni luokiteltu lasten kirjaksi, ja sitä se mielestäni on. Varmasti olisi ollut hienompi lukuelämys 15 vuotta sitten ^^ Luin pelkästään tämän ensimmäisen osan, mutta en usko että jaksan lukea seuraavia.

Mukaansa tempaava aloitusosa!

Hyvä sarjan aloitus osa! Mielestäni se "action" alkoi heti alussa kun Iso kuoli.

Suden veli on sympaattinen, ihana kirja eläimineen ja henkineen. Kirjailija on kuvaillut upeasti Suden eläimelliset ajatukset ja kehonkielen.

Epäröin hiukan tarttuessani tähän kirjaan ja vielä lukiessani epäilykseni eivät hälvenneet; pidin Suden veljeä nuoremmille suunnatuksi ja alussa kirjan juoni tuntui junnaavan ikävästi paikallaan. Mutta onneksi juunnaavasta alusta päästiin; kun kirjassa päästiin vauhtiin, se vaikuttikin ihan hyvältä, vaikkei Suden veli olekaan Muinaisen pimeyden paras osa, mutta jatko-osia lukiessani annoin anteeksi ensimmäisen kirjan virheet. Nyt myöhemmin olen sitä mieltä, että olisin jäänyt melko paljon paitsi, jos olisin jättänyt aikoinaan Suden veljen kesken. Kuitenkin kirja oli ihan viihdyttävä opus, vaikken hirveästi pidä historiallisista romaaneista, mutta Suden veljessä ja muissakin kirjasarjan osissa näkee, kuinka huolellisesti kirjailija on tehnyt taustatyötä kirjojaan varten.

Kirjan juoni oli melko tyypillistä fantasiaa, mikä osaltaan teki siitä ennalta-arvattavan. Sen tapahtumapaikat oli kuvailtu erittäin todentuntuisesti, kuin myös ihmisten tekemiset ja uskomukset. Kirjasta sai paljon tietoa esihistoriallisesta elämästä, sillä faktat ainakin tuntuivat olevan kohdillaan. Kirjan päähenkilöt oli kuvailtu mielenkiintoisiksi ja todenmukaisiksi. Torak tuntui olevan hieman pikkuvanha, mutta se on ihan ymmärrettävää metsässä eläneelle lapselle. Susi oli saatu kuvailtua eläväksi ja todentuntuiseksi, itse pidin erityisesti suden ja Torakin välisestä, sudelle luonnonmukaisesta viestinnästä. Minua jäi häiritsemään se, että kirjassa ei sanallakaan mainittu, mitä Valvojat olivat. Kirjan loppu pilasi koko kirjan. Koko kirja keskittyi Torakin matkaan Maailmanhengen vuorelle, mutta varsinaiseen loppuun oli käytetty pari sivua koko kirjasta. Tämä oli aivan liian helppo ratkaisu kirjailijalta. Minua häiritsi myös liialliset kysymykset tekstin lomassa. Kirja on selkeästi suunnattu lapsille ja nuorille, sen näkee kirjoitustyylistä. Kirja on tapahtumapaikan ja -ajan kannalta erittäin suositeltava, myös juoni oli osaltaan ihan hyvä. Olisin vain toivonut kirjailijalta hieman enemmän yritystä.

Kirja vie heti mukanaan ja on hyvin kirjoitettu, vaikka Torakin ja hänen seuralaistensa ulkopuoliset ihmiset jäävätkin hieman sumeiksi, mutta se haittaa kirjan menoa. Kirjaa kuvaa hyvin maisemaansa ja luo värikkäätt kulissit tapahtumille. Tosin puolivälissä mukaan tuleva kliseinen etsintä-teema laski kirjan pisteitä mutta loppu oli aika hyvä. Minua hieman kummastutti marjakuusen esiintyminen jääkauden aikaisessa pohjolassa, muuten aika havuvaltaisissa metsissä. Kirjailija herätti kiinnostusta kun mainittiin hänen käyneen Pohjois-Suomen erämaissa hakemassa kokemusta ja ainesta kirjaan. Kirjan kuvaama suden ja Torakin yhteys oli mukavan omaperäinen eikä sortunut Näkijän Tarun tai muiden susi-ihminen suhteinen apinointiin. Aivan hyvä ja sinällään mielenkiintoinen teos. Mutta ei silti mitään huimaavan loistokasta huippua. Suosittelen erikosilaatuista fantasiaa etsiville. Arvosana: 7.

Kirjan sankari Torak on kaksitoistavuotias ja asuu yksin isänsä kanssa Metsässä. Suuri karhu hyökkää heidän kimppuunsa ja tappaa isän. Ennen kuolemaansa isä paljastaa karhun olevan riivattu ja vannottaa poikaansa matkaamaan Maailmanhengen vuorelle. Kuten isä varoitti, muut Metsän klaanit suhtautuvat outoon poikaan epäluuloisesti. Hän joutuu taistelemaan hengestään ihmistenkin keskuudessa. Apuna matkallaan Torakilla on sudenpentu, jonka kanssa hän pystyy keskustelemaan, sekä Korpin klaaniin kuuluva Renn-tyttö, joka tuntee hieman shamaanien taitoja. Karhun takana on tietysti suurempi juoni, josta kertoo jo se, että Michelle Paverin Muinainen Pimeys –sarjasta on tulossa kuusiosainen. Paverin teksti on varsin yksinkertaista ja sopii myös nuoremmille lukijoille. Vanhemmallekin lukijalle kirja tarjoaa kiintoisan seikkailun, sillä tarinan taustat on luotu huolella. Tällaista saattaa kuvitella elämän olleen kuusituhatta vuotta sitten. Paver onkin tehnyt taustatyötä mm. Suomen Lapissa. Tämän kirjan jälkeen tekee mieli lähteä telttailemaan metsään, vaikka normaalioloissa moinen epämukavuus ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä vauhdikas seikkailu tempaa mukaansa. Suositellaan kaikille yli kymmenvuotiaille lukijoille.

Kirja on mukaansatempaava ja hyvin kirjoitettu. Helppolukuisuus ja ohuus tekevät siitä sopivan nuorille fantasiasta kiinnostuneille, mutta myös aikuiset voivat löytää tiettyä viehätystä tästä teoksesta. Tarina tempaisee heti mukaansa alusta alkaen esitellen tarinan "pahan" ja päähenkilön. Suden eläimelle ominainen viattomuus käy hyvin ilmi niistä kappaleista, joissa kertoja tarkastelee maailmaa suden näkulmasta. Se antaa kirjalle oman leimansa poiketen tavallisista ihmisen nökökulmasta kirjoitetuista kirjoista. Jo ensimmäisestä osasta löytyy iloa ja surua sekä jännittäviä tilanteita. Seuraavaa osaa jää odottamaan mielenkiinnolla, vaikka aihe sinällään on melko kliseinen. Erona muihin fantasiakirjoihin, joissa on poika ja hänen kumppaninsa, tämä sarja tosiaan sijoittuu esihistoriaan eikä niinkään tyypilliseen fantasiamaailmaan.