Kirjan alussa Torakin isä, kuolee, kun karhu hyökkää hänen kimppuunsa. Kuolemaisillaan hän kertoo karhun olevan kirottu, pahan hengen riivaama. Hän myös pahoittelee, ettei ehtinyt kertoa kaikkea ja käski Torakin vannoa etsivänsä Maailmanhengen vuoren.
Matkalla Maailmanhengen vuorelle, Torak löytää tusinan kuolleita susipentuja. Mutta joukossa on yksi elossa oleva pentu. Pentu alkaa seuraamaan Torakia, vaikka hän käskee pennun jättämään hänet rauhaan. Sudenpentu on kuitenkin hämillään ja turvautuu Torakiin. Muutaman päivän jälkeen Torak hyväksyy pennun seuralaisekseen ja yhdessä he lähtivät etsimään Maailmanhengen vuorta. Torak muistaa isänsä kertoneen, että hän löytäisi oppaan vuorelle. Käy ilmi, että se on susi.
Kun Torak kaataa peuran Korpin klaanin "alueella" tietämättä sitä, joten muutama korppikaanilainen vangitsee hänet ja vievät hänet klaanin leiriin. Siellä klaanin päälikkö Fin-Kedinn tuomitsee Torakin kuolemaan. Mutta Torak tietää klaanilakeja, joten hän haluaa taistella elämästään.
Torak sai taistelukumppanikseen Hordin. Hän voitti taistelun kuuman höyryn avulla. Tämän takia klaanilaiset alkoivat epäillä Torakin olevan ennustuksen Kuuntelija.
"Metsään varjo hyökkää. Sen kynsiin kaikki sortuu.
Silloin Kuuntelija tulee. Ilmalla hän taistelee, ilman ääntä hän puhuu.
Hän sydänverensä Vuorelle antaa. Se uhri varjon tuhoaa."
Tuon ennustuksen takia, osa ajattelee että Torak on tapettava ja hänen verensä on vuodatettava vuorelle. Osa taas ajattelee, että Torakin on tehtävä matka ja ettei ennustus ei olisi ihan kirjaimellinen. Mukaan lukien Renn, joka auttaa Torakia pakenemaan ja etsimään Vuorta hänen ja sutensa kanssa.
Matkall Renn paljastaa, että jotta vuori auttaisi Torakia, hänen on löydettävä Nunuakin kolme kiteytymää:
"Syvimmässä uponneen silmä.
Vanhimmassa kiven hammas.
Kylmimmässä pimein loiste."
Joten ystävyksien on löydettävä Nunuakin kiteytymää - eikä kukaan tiennyt, mitä ne olivat - ja Maailmanhengen vuori, jonne kukaan elävä ei tiennyt tietä. Mutta onneksi heillä oli oppaanaan Susi, joka selvästi osasi tien sinne.
Valitettavasti aika monessa kohtaa juonii tuntui vain jumittavan paikallaan. Alussa kun Torakin isä menehtyi ja hänen arvoitukselliset sanansa saivat mielenkiinnon kirjan lukemiseen. Mutta sen jälkeen valitettavasti tylsistyin. Torak vain metsästi, nukkui ja löysi suden. Ei mielestäni mitenkään mielenkiintoista. Vasta sivulla 58 mielenkiintoni palasi, kun Torak vietiin Korppien klaaniin. Klaanielämä ja muutenkin klaanit vaikuttivat mielenkiintoisilta ja mielelläni luen niistä lisää seuraavissa osissa, jotka aion todellakin lukea. Myös keskivaiheella varsinaisessa vuoren etsinnässäkin juoni jumitti aika monessa kohtaa, mutta onneksi aina väillä jotain mielenkiintoista kuitenkin tapahtui, joka sai lukijan taas välillä kiinnostumaan kirjasta.
Pidin Rennistä paljon. Hän ei välittänyt mitä hänen oikeastaan kuuluisi lakien mukaan tehdä oikein. Hän kuunteli sydäntään ja teki asioita sen mukaan. Hän on myös hyvin rohkea nuori nainen, joskin hyvin temperamenttinen. Torak oli myös mukava hahmo, vaikkei itselläni ole hänestä niin vanhaa mielipidettä kuin Rennistä. Susi oli kuvattu hyvin todenmukaisesti, hän ei luottanut heti kaikkiin ja hän halusi suojella Torakia. Pidin paljon Torakin ja suden välisestä siteestä.
Rakastin tämän kirjan kuvailuja, maailmaa. Kirjan maailma oli kuvattu hyvin todenmukaiseksi ja kauniiksi paikaksi. Tämän kirjan luettua tulee kyllä kova hinku mennä metsään ja nähdä sellainen maailma, minkä Torak näki. Se on kyllä vielä onneksi nähtävissä.
Kirjan loppu oli jotenkin pettymys. Koko kirja oli keskitetty Maailmanhengen vuoren etsimiseen ja sitten lopussa - pam - kyseisellä vuorella käytetään vain muutama hassu sivu kirjan lopussa. Olin odottanut kirjan lopulta paljon enemmän.
Kirjan juoni on hyvin yksinkertainen ja luultavasti nuoremmille suunnattu, mutta silti pidän tästä kirjasta paljon sen puutteista huolimatta. Suosittelen ihmeessä lukemaan, jos muinainen maailma kiinnostaa.
