Veriveljen vala
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Tarja Riitala. Kuvitus ja kartta: Geoff Taylor. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Janne Harju. Sidottu.
Silmä silmästä, hammas hampaasta
Torak on selvinnyt karkotusaikansa koettelemuksista, vaan ei saa rauhaa vihollisiltaan. Sielunsyöjät eivät lepää, ennen kuin löytävät tuliopaalin viimeisen kappaleen.
Sielunsyöjien vallanhimo vaatii jälleen uuden uhrin ja koituu Torakin veriveljen kuolemaksi. Torak vannoo kostoa, ja niin Torak, Renn ja laumaveli Susi vaeltavat salaperäiseen Sysimetsään. Ulottuvatko Sielunsyöjien lonkerot jo Metsän ytimeen?
Veriveljen vala on jännittävä ja synkkäkin kertomus lupauksista, kostosta ja ystävyydestä. Se on viides ja samalla toiseksi viimeinen kirja huikeassa sarjassa, jossa henkiin herää pohjoinen tuhansien vuosien takainen maailma.
Muinainen pimeys -sarja on löytänyt innokkaita lukijoita ympäri maailmaa. Sarjan oikeudet on myyty yli 30 maahan, ja siitä on tekeillä elokuva.
Käyttäjät lukeneet myös
Michelle Paver
Michelle Paver on syntynyt 1960 nykyisessä Malawissa Keski-Afrikassa. Michellen ollessa kolmevuotias perhe muutti Britanniaan, ja hän on varttunut Wimbledonissa, missä yhä asuu. Työskenneltyään kolmetoista vuotta asianajajana hän ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.
Luonto, tarut ja eläimet – erityisesti sudet – ovat aina kiehtoneet Paveria, ja hän harrastaa intohimoisesti muinaistutkimusta ja kansatiedettä. Muinaisen pimeyden laajat taustatyöt saivat hänet lähtemään Grönlantiin, jossa hän tapasi jääkarhun, ja Pohjois-Norjan vuonoihin, missä hän tutki miekkavalaiden elämää.
Muinainen pimeys
Michelle Paver kirjoitti Muinaiseen pimeyteen pitkän tauon jälkeen kolme uutta osaa, jotka ilmestyivät alkukielellä vuosina 2020–22. Kirjoja ei suomennettu.
Muinainen pimeys sisältää tällä hetkellä 6 kirjaa.
Kirja-arviot ja kommentit
Oikein hyvä kirja, mutta kun tietää, että enää viimeinen osa tämän jälkeen ja sitten se oli loppu. Eli tavallaan liian hyvä kirja - Ja koko kirjasarja! - sillä ei millään tahtoisi sen loppuvan.
Torakin tarinaa jaksaa edelleen seurata vielä viidennessänkin osassa.
Michelle Paverin Muinainen pimeys - sarja on todella hyvä kirjasarja, sillä sen lisäksi, että kirjailija on keksinyt loistavan tarinan, hän todellakin tietää aiheensa, mikä osoittautuu teksteissä asiantuntevana otteena kuvaillessa luontoa, eläimiä ja tuon ajan ihmisiä. Paver tietää senkin kuinka kirja kuuluu aloittaa, sillä sarjan viidennessä osassa tapahtuu välittömästi jo ensimmäisessä luvussa, kun yksi henkilöistä saa surmansa. Veriveljen valan juonen ydin on kosto, mutta vielä syvempi merkitys on tarinan päähenkilön Torakin kokema syyllisyys. Kosto on asia, mikä saa ihmisen toimimaan, mutta syyllisyys on se, miksi toimitaan. Tarina kulkee aiempien kirjojen tapaan hidastelematta ja teos on mukavan mittainen. Paverin tapa kirjoittaa välillä dramaattisesti ja lyhyin lausein toimii. Kirjasta tosin nauttisi taatusti enemmän, jos olisi aiemmat osat hyvin muistissa, joten kertaaminen ennen lukemista ei ole pahasta. Veriveljen valassa aikaa on jälleen kulunut ja Torak sekä Renn ovat yhdeksän kuuta vanhempia. Hahmot ovat kasvaneet ja heidän välillään on ujoa ihastumista. Kirjassa he ajautuvat taas kiperiin tilanteisiin, mutta yrittävät selvitä yhdessä. Välillä ystävyyttä punnitaan ja mietitään, mikä oikein on tärkeintä. Erityismaininnan saa mielestäni kirjan tärkein eläin Susi, jonka kohdalla tapahtuu kenties suurimpia muutoksia koko kirjassa. On surullista lukea, miten Susi huomaa surkeana ettei Pitkä Hännätön olekaan oikea susi. Suden vinkkelistä kuvatut kohdat ovat mielestäni kirjan parasta antia, koska ne eroavat paljon ihmisten tavasta katsella maailmaa tai nimetä asioita. Muinainen pimeys-sajan lukioitten kannattaa ehdottomasti lukea Veriveljen vala, sillä kirja on yhtä hyvä kuin edellisemmätkin sarjan osat.