Henkivaeltaja
Alkuteos ilmestynyt 2005. Suomentanut Tarja Rouhiainen. Mustavalkoinen piirroskuvitus. Kuvittaja: Geoff Taylor. Sidottu.
Sukellus henkeäsalpaavaan seikkailuun
Eletään yöttömän yön kuuta eikä keskikesän juhlaan ole enää kauan, kun Metsään ja sen klaanien keskuuteen leviää outo vitsaus. Rutto, joka vie uhreiltaan järjen. Torak jättää uuden kotinsa Korppien luona ja lähtee etsimään tietäjää, jonka huhutaan tuntevan parannuskeinon tautiin.
Yksinäinen taival halki pelon piinaaman Metsän osoittautuu vaarallisemmaksi, kuin Torak on osannut kuvitellakaan. Hän kaipaa kipeästi rinnalleen Sutta, omaa laumaveljeään.
Matka johtaa Torakin kauas kolkoille Hyljesaarille ja maailmaan, joka on hänelle täysin tuntematon. Onnistuuko Torak pelastamaan klaanit, kun vastassa ovat armoton Meri, tuntemattomat uhat ja Hylkeiden omapäinen, vihamielinen heimo?
Muinainen pimeys on kuusiosainen nuortensarja, jonka ensimmäinen osa, Suden veli, ilmestyi syksyllä 2006. Muinainen pimeys vie lukijansa kuuden tuhannen vuoden taakse esihistorialliseen aikaan. Sen tapahtumat sijoittuvat pohjoiseen maagiseen maailmaan, jota hallitsevat vahvat klaanit ja luonnonhenget. Sarjan ensimmäisestä osasta on tekeillä elokuva.
“Metsän halki kiiri huuto. Torak jähmettyi.
Se ei ollut naarasketun kirkaisu eikä kumppania etsivä ilves.
Se oli ihminen. Tai jokin, mikä oli kerran ollut ihminen.
Torak katsoi, miten valo alkoi kuolla puiden lomasta, ja hänen mieleensä hiipi pelko…”
Michelle Paver
Michelle Paver on syntynyt 1960 nykyisessä Malawissa Keski-Afrikassa. Michellen ollessa kolmevuotias perhe muutti Britanniaan, ja hän on varttunut Wimbledonissa, missä yhä asuu. Työskenneltyään kolmetoista vuotta asianajajana hän ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi.
Luonto, tarut ja eläimet – erityisesti sudet – ovat aina kiehtoneet Paveria, ja hän harrastaa intohimoisesti muinaistutkimusta ja kansatiedettä. Muinaisen pimeyden laajat taustatyöt saivat hänet lähtemään Grönlantiin, jossa hän tapasi jääkarhun, ja Pohjois-Norjan vuonoihin, missä hän tutki miekkavalaiden elämää.
Muinainen pimeys
Michelle Paver kirjoitti Muinaiseen pimeyteen pitkän tauon jälkeen kolme uutta osaa, jotka ilmestyivät alkukielellä vuosina 2020–22. Kirjoja ei suomennettu.
Muinainen pimeys sisältää 6 kirjaa.
Kirja-arvioita
Kirja on yhtä mukaansa tempaava kuin ensimmäinenkin osa!
Luin juuri Suden veli kirjan ja sen jälkenn oli ihan pakko saaada selvää mitä Torak tekisi seuraavaksi joten olen nyt menossa ostamaan Henki Vaeltaja kirjan :)
Rakastan. Kirjan miljöö on ihastuttava! Rakastuin heti Suden Veli-kirjassa ja luen nyt viimeistä kirjaa. Luin tämän kirjan istuen koko laivamatkan kahvilassa! Michelle Paver on mielestäni onnistunut erinomaisesti ja juoni on mielenkiintoinen. Kirja tempaa mukaansa eikä sitä yksinkertaisesti voi laskea kädestään hetkeksikään. Kerronta on mielestäni sujuvaa ja on positiivistä, että siinä kerrotaan sekä Torakin, myös Rennin ja Suden näkökulmasta. Silloin ei tule oloa, että "Mikset sinä ymmärrä että tuo ajattelee noin ja noin! Miksei toi tajua!", kun tietää miten toinen asian käsittää. Kirja on myös tavallaan realistinen, jos ei ota huomioon sielunsyöjiä ja henkijuttuja. Ne ovat kirjassa melkein parhaita! Realistisuus tulee siis elämän tavasta ja miljööstä. Tokorothit olivat mielestäni myös todella jännittäviä ja kiehtovia!!
Kirja oli tavallaan parempi kuin edeltäjänsä, se oli hieman jännittävämpi. Se alkaa mielenkiintoisesti ja läpi koko kirjan oli sopivasti kauhua. Muutenkin kirja oli huomattavasti vanhemmille suunnattu kuin edellinen osa. Kirjassa oli kuitenkin jonkin verran toistoa ja ennalta-arvattavuutta. Kirjan henkilöihin olisi voinut keskittyä hieman enemmän. Varsinkin Hylkeen klaanilaiset jäivät hieman pinnallisiksi, myös Torakin tunteisiin olisi voinut keskittyä enemmän. Pidän erityisesti suden ajatuksista ja Torakin ja sen välisestä ruumiinkielestä. Sudella on myös aivan ihanat sanat eri asioille. Tämän kirjan loppu oli huomattavasti parempi kuin edellisen osan. Se ei loppunut liian nopeasti ja siihen oli käytetty huomattavasti enemmän aikaa kuin edellisessä osassa. Tässäkin kirjassa oli hienosti kuvailtu entisaikojen ihmisten elämäntapoja. Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille edellisen osan lukeneille.
'Henkivaeltaja' oli parempi kuin esiosansa 'Suden veli'. Kirjassa oli vähemmän kliseitä kuin edellisessä osassa ja tarina ja juonta oli muutenkin vaikea ennakoida. Tosin ainoa mistä en pitänyt, oli se miten henkilöt toisinaan olivat niin typeriä tai epänormaalin naiiveja, ettei normaali ihminen käyttäydy niin. Lisäksi Torak muistutti yllättävän paljon Alexanderin Tarania, kummatkin kuvataan typeriksi kuumakalleiksi jotka möläyttelevät suustaan tai tekevät typeryyksiä. Mutta, kirja oli hyvä ja siinä osaltaan taas valotettiin tulevia ja menneitä tapahtumia. Suden paluu näyttämölle oli ihan jees, mutta sen mukamas erottaminen Torakista tuntui kirjailijan teennäiseltä tempulta lisätä dramatiikkaa. Kirja on hyvä ja luettava, ei mitään huippua mutta miljööltään mielenkiintoisa. Suosittelen 'Suden veljen' lukeneille. Arvosana: 8-.