Mifongin perintö
Kuvitus: J. S. Meresmaa. Kannen kuva: Susan Fox. Sidottu, kansipaperi.
”Marmosiinikansa kääntyi itseään vastaan. Ylpeyden ja vallanhimon sokaisemina marmosiinit surmasivat omiaan, kunnes jäljellä oli vain lapsia, jotka lähtivät kaupungin raunioista ja hajaantuivat ympäri maailmaa. He lisääntyivät muunveristen kanssa ja siirsivät verenperintöään jälkipolville, ja vähä vähältä maruaanien veren vaikutus laimeni. He unohtivat lähtökohtansa, ja lopulta heidän jälkeläisensä elivät tavallisen kansan parissa tietämättöminä todellisista juuristaan.”
Salaperäinen Rondestanien suku pitää antikvariaattia Sudhaerin maassa, ja kun käy ilmi, että yksi neljästä kuuluisasta Keisarin kirjasta on saatavilla Merontesissa, keskimmäinen veli Dante lähtee tavoittamaan kallisarvoista teosta seurassaan erottamaton kumppaninsa, musta puuma Reu. Merontesissa hän tulee pelastaneeksi hyiseen jokeen pudonneen valtakunnan prinsessan Ardisin, joka on luvattu vaimoksi Belonen ikääntyneelle kuninkaalle. Siitä alkaa uskomattomia käänteitä saava seikkailu, joka vie Danten vankityrmään, merirosvolaivan kannelle ja lopuksi tulivuoren sisällä sijaitsevaan myyttisen alkuolennon – tulen mifongin – kotiluolaan.
Mifongin perintö on historiallisen seikkailuromaanin piirteitä saava fantasiatarina, jonka kiehtovasta kuvakudoksesta nousevat esiin vaaralliset salaisuudet, synkeät petokset, häikäilemättömät juonet ja kielletty rakkaus. Kaiken lomassa kimaltaa vapauttava, hyväntahtoinen huumori.
Mifongin perintö on kansainväliselle tasolle yltävän kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa – nuoren tekijän hieno voimannäyttö.
Kirjatraileri Youtubessa.
Käyttäjät lukeneet myös
J. S. Meresmaa
J. S. Meresmaa (s. 1983) on palkittu suomalainen kirjailija ja kustannustoimittaja. Meresmaa on varsinaiselta koulutukseltaan puutarhuri, mutta on opiskellut kirjoittamista Oriveden Opistossa. Hän on tamperelaisen Osuuskumma-kustannuksen perustajajäsen ja toimi hallituksen puheenjohtajana vuosina 2015-2018.
Mifonki-sarja
Kuvastaja-palkinnon kunniamaininta 2021 (koko sarja).
Mifonki-sarja sisältää 6 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Kirja-arvioita
Tahdon uskoa, että J.S. Meresmaa on kehittynyt kirjailijana reippaasti. En siksi, että tämä teos sai minut myötätuntoiseksi kirjoittajaa kohtaan. Syy on ainoastaan se, etten halua elää maailmassa, jossa tällaista tekstiä pidetään suomifantasian kermana.
Minun on vaikea suositella Mifongin perintöä kellekään, koska se oli rehellisesti huono lukukokemus. En voi ruotia juonta kovin pitkälle, sillä jo rakenteelliset ja kielelliset ongelmat uuvuttivat lukiessa niin, ettei sisällöllä oikeastaan ole enää väliä. On vaikea nähdä, mitä kustannustoimitusta Kariston puolelta on edes tehty.
Kirjan hahmojen, maailmojen ja motiivien rakentuminen vie aikaa, mutta viimeiset 120 sivua olivat oikein makeat ja aion jatkaa seuraavaan osaan.
Tämä oli niitä kirjoja, joita Rising aina minulle ehdottaa luettavaksi, mutta takakannen teksti ja kansikuva eivät houkuttele pätkääkään! Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti! Mahtava seikkailu, ihania kiemuroita ja juonikuvioita! En keksi pahaa sanottavaa, vaikka jotain kirjasta kuitenkin puuttui ylivertaisen lukukokemuksen aikaansaamiseksi. Ehkä se oli täyttymystään vaille jäänyt rakkaustarina, ehkä jotain muuta.. En osaa edes eritellä mitä olisin vielä tarinaan kaivannut. Toisaalta kirja oli loistava juuri näin! Ainakin Se päättyi erilailla kuin monet monet muut tarinat. Nämä ikäkysymykset minuakin kyllä kieltämättä vähän ihmetyttivät. Tarinan alussa Ardis täytti 16. Dantea kuninkaalle esiteltäessä mainittiin Danten taistelleen sodassa 20-vuotta sitten. Olettaen että Dante oli tuolloin vähintään 15-vuotias, olisi hän ollut kirjan alussa jo n. 35-vuotias.. Myöhemmin mainittiin että Ardis oli parikymppinen, eli Dante olisi jo ollut neljäkymppinen! Ja kun toisaalta 54-vuotias nainen oli kirjassa jo "ikäloppu", nämä ikävuodet tuntuvat hieman hulluilta..
Mifongin perintö on vauhdikas lukuromaani, jossa käänteitä riittää. Juonittelun lomaan uppoavat tarinan keskushenkilöt, puuman kanssa kulkeva Dante Rondestani ja Merontesin nuori prinsessa Ardis. Enimmäkseen pidin kirjasta, vaikka sitä vaivasivatkin paikoitellen kysymystauti ja liian helppojen yhteensattumien kautta ratkeavat kuviot. En myöskään osannut pitää juonta varsinaisesti yllättävänä. En sitten tiedä, olinko jo useita arvioita luettuani spoilautunut liiaksi tapahtumista. (Sanottakoon muuten, että trilogian kakkososan, Mifongin ajan, takakansiteksti spoilaa mielestäni tätä ensimmäistä kirjaa turhan paljon.) Kirjan jälkipuoli pysyi kasassa paremmin ja kiinnosti paljon enemmän kuin alkuosa. Hahmot alkoivat viimein saada syvyyttä ja jalansijaa tarinassa, eivätkä vain haikailleet ja ajautuneet tilanteesta toiseen. Ja vaikka pelkäsinkin avointa loppua, niin eihän tuo pahasti avoimeksi jäänyt.
Mifongin perintö edustaa epätyypillistä suomalaista fantasiaa – ja hyvä niin. Kerrankin nuori kirjailija on päässyt näyttämään kyntensä ja tuomaan esiin suomalaisen mielikuvituksen, jonka voi todeta tämän kirjan perusteella olevan olemassa, vaikka itse olen jo pitemmän aikaa epäillyt väitteen todenperäisyyttä. Mifongin perintö ei kaikkien maailman fantasiakirjojen keskuudessa ole mikään erityinen tapaus, mutta sen merkitystä suomalaisen fantasiakirjallisuuden esiin nostajana ei voi vähätellä. Tämänkaltaista fantasiakirjallisuutta Suomi tarvitsee enemmän, ja on upeaa nähdä, että joku on sen viimein tajunnut – kiitokset kustantamolle siitä. Mifongin perintö lähtee yllättävän vilkkaasti käyntiin, vaikka alussa selitetään puuduttavaan tyyliin maailman syntymisestä ja vähän tylsistä elementtiherroista, joiden nimet olisivat kaivanneet valkopesua.
Minulla myös on ennakkoluuloja suomalaista fantasiaa kohtaan, mutta tämä kirja oli todella hyvä, jos ei lasketa pieniä vikoja. Odotan tämän jatko-osaa innolla ja toivon myös että kirjailija kirjoittaisi lisää kirjoja myös tämän sarjan jälkeen. Jotkut kirjailijat kirjoittavat vain yhden sarjan ja jäävät siihen, vaikka lukijat haluaisivat lisää. Meidän pitäisi varmaan olla enemmän aktiivisia myös kirjailijoiden puoleen ja kannustaa heitä kirjoittamaan lisää hyviä kirjoja. Kaikilla on omat mielipiteensä ja tämän on vain minun, pienen ihmisen, mielipide...
Yleensä en suomalaisten kirjailijoiden kirjoja lue, mutta tämän otin luettavakseni, koska henkilöiden nimet eivät olleet suomalaisia. Kirja oli ihan ookoo, tapahtumat pomppivat välillä liian häiritsevästi ja jotkin asiat jäivät vähän epäselväksi, mutta kyllähän tämän luki paremman puutteessa.
Tässä taas yksi kirja joka saa harmittelemaan lukunopeuttani. Odotan jo innolla seuraavaa osaa. Tämän kirjan voisin lukea useamminkin.
Harvoin olen lukenut yhtä vakuuttavaa suomalaista fantasiaa, kuin Mifongin perintö. Kirjan juoni on paikoin ennalta arvattava, mutta kuitenkin sen jotkut juonenkäänteet onnistuvat yllättämään. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja samaistuttavia. On mielenkiintoista seurata eri hahmojen suhteiden muuttumista samalla, kun heidän asemansa muuttuvat. Prinsessa Ardis muuttuu tarinan etenemisen myötä pelastettavasta prinsessasta rohkeaksi, vahvaksi naiseksi. Tarinan loppu yllättää ja kutsuu lukemaan seuraavaa osaa.
Täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan. Sen juoni vaikutti liian "vanhanaikaiselta ja historialliselta" makuuni, mutta totuus oli toinen. Kirja suuntaa suoraan tapahtumien keksiöön eikä hellitä otettaan missään vaiheessa. Tylsiä hetkiä ei yksinkertaisesti ole tässä kirjassa, tapahtumia on tasaisena virtana. Päähenkilö Adris on aika lapsellinen ja rasittava hahmo, mutta kuten tyttö, myös hahmo, kasvaa hyvin paljon kirjan loppua kohden. Tämä kirja herätti suuren määrän tunnetiloja. Aina vihastuksesta ilostukseen ja ahdistukseen. Kirja vie lukijan suoraan juonittelujen ja salaisuuksien sekaan, jossa on järjestettyjä avioliittoja, piilotettuja tunteita ja miekan sivalluksia. Huumoria unohtamatta. Mahtavaa ajanvietettä sisältävä kirja, jonka jatko-osa on pakko lukea.
Kirja oli todella hyvä suomalaiseksi fantasiaksi. Alku vaikutti tylsältä, mutta kirja tempaisi kyllä nopeasti mukaansa. Kannattaa lukea!