Loputtomasti

Kiersten White onnistui tarjoamaan trilogiallaan vähän erilaisuutta fantasiakirjojen maailmaan, mutta valitettavasti sarjan päätösosa ei oikein itseäni sykähdyttänyt, vaan oli ottanut mielestäni takapakkia edeltäjiinsä verrattuna. Kirjassa oli toki paljon eri tapahtumia ja kohokohtia, mutta ne tuntuivat jotenkin laimeilta. Keijumaailmassa vierailu oli kylläkin mukavaa luettavaa. Kirjan loppu oli hyvä ja osittain jopa hieman haikeakin.

Odotkukset ei kyllä ollleet hirveän korkealla, mutta lukemisen arvoinen se oli. Evien alkoi jo vähän kyllästyttää. Siis se että hänen ongelmia on niin paljon ja niin edespäin. Jotkut jutut oli hieman ennaltaarvattavia, mutta se nyt ei yllätäkkään. Keijut olivat jänniä ja muistuttaa minua Varjojen Kaupunkien haltijoista yllätys yllätys. Tästä arvostelusta ei tule pitkä, mutta jos on tylsää niin kivaa lukemista.

Tämä kirja ei ollut ihan niin hyvä kuin odotin. Toivoin, että kirjassa tapahtuisi jotakin mullistavia muutoksia, vaikka että Evie olisi vaikka jättänyt Lendin tai jotain muuta vastaavaa. Toivoin myös, että tarina olisi loppunut jotenkin dramaattisemmin, vaikka että Evie olisi vahingossa mennyt portista ja joutunut olemaan yhdessä Rethin kanssa siellä ja Lend olisi jäänyt "normimaailmaan"... Sarjana ihan hyvä, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsinkin olisin kaivannut jotakin jännää tämän kirjan loppuun...

Nopealukuinen ja paikoin ihan viihdyttävä, mutta kolme kirjaa olisi saatu tiivistettyä kahteen.

Mielestäni alku eteni liian nopeasti ja keski-ja loppuosa eteni liian hitaasti. Kirjaa oli aika tylsä lukea ja sain lopun juuri ja juuri luettua.

Mielestäni tämän kirjasarjan olisi hyvin saanut kahteen osaan. Tämä kirja... no suoraan sanottuna oli todella pitkästyttävä. Sain ihan itse pakottamalla luettua tämän loppuun ja vasta lopussa alkoi tapahtua. Yliluonnollisesti ja Loputtomasti kirjat olisi yhtä hyvin voinut tiivistää yhteen kirjaan.

Okei, pakko myöntää. En saanut tätä loppuun. Siinä missä sarjan ensimmäinen osa, Paranormaali oli viihdyttävää luettavaa, ja toinenkin ihan siedettävä, tämä viimeinen osa ei innostanut oikeastaan missään vaiheessa. En muistanut edellisen kirjan tapahtumista oikeastaan mitään, eivätkä ne suoraan sanoen jaksaneet edes kiinnostaa. Minusta tuntui, että kirja vain mateli ja mateli, ilman, että mitään tapahtui. Pimeä kuningatar jäi etäiseksi, niin kuin kaikki muukin. Ainoa mitä jään kaipaamaan, on päähenkilö Evie. Hän on ihanan pippurinen taistelija, jonka kovan kuoren alle kätkeytyy kuitenkin parantumaton romantikko. Se, mihin kaikki mielestäni kaatui, oli kaiken venyttäminen trilogiaksi. Tämä viime aikoina nuortenkirjoissa yleinen ilmiö, ei vaan kerta kaikkiaan toiminut tässä. Kaikki olisi voitu lopettaa hyvin ja kauniisti ensimmäiseen kirjaan. Trilogian fanit tämän varmasti jaksavat lukea, mutta minulle joka ei missään vaiheessa sarjasta kauheasti innostunut, Loputtomasti oli puuduttavaa pakkopulla. Sen takia en tätä edes jaksanut lukea loppuun.

Häpeäkseni pitää myöntää, että tämän kirjan jätin kesken. Enää ei keijut ja Pimeä Kuningatar oikein tepsinyt. Jotain tässä kirjassa oli liian samaa, kúin edellisissä. Ehkä olisi pitänyt lukea pidemmälle, jos sitten olisi napannut. Mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla, jos tykkää!

Kumma kyllä, tämä sarja ei iskenyt muhun kunnolla ennen tätä vipaa osaa. Kaksi ensimmäistä osaa meni vähän siinä ja siinä, kun ei muuta lukemista ollut. Jotenkin henkilöt ja juoni ei iskenytkään ennen tätä osaa. Tätä vois jo sanoa mieluisaksi lukukokemukseksi! Nyt pääsin kunnolla mukaan tähän tarinaan ja äkkiähän se tulikin luettua. Enää Evie ei ärsyttänyt mua niin paljoa, nyt jopa tajusin, että oikeastaan pidin Evien persoonasta! Loppujen lopuksi ei ollenkaan huono lukukokemus.

Hiukan meni aikaa sen muistelemiseen, että mitä edellisissä kirjoissa on tapahtunut, mutta aika nopeasti asiat alkoivat muistua mieleen kirjaa lukiessa. Taas on saatu yksi trilogia päätökseen. En oikein tiedä mitä kokonaisuutena pidän tästä trilogiasta, mutta ainakin se on hyvin erilainen muihin kirjoihin verrattuna. Tämäkin kuhisee jos jonkinlaista yliluonnollista oliota, mutta silti tämä on kokonaisuudessaan niin erilaista kamaa kuin mitä on tottunut lukemaan. Evie on aika loistava persoona kaikessa sarkastisuudessaan ja hän on tyttö, joka pistää muille jauhot suuhun mikä on tervetullutta vaihtelua näiden piipittävien ja yltiökilttien päähenkilöiden jälkeen. Kirjassa kyllä riitti tapahtumaan laidasta laitaan, mutta jotenkin yleiskuva kirjasta oli yllättävän laimea. Pidän kyllä kirjan maailmasta ja hahmoista, mutta sarja on ehkä jotenkin hiukan väritön minun makuuni. En kadu kyllä tämän trilogian kanssa vietettyä aikaa, joten suosittelen lämpimästi fantasian ystäville. Voihan piip, jään ehkä vähän kaipaamaan säpäkkää Evietä.