Katjuska

Mielestäni tämä on huonoin kirja Artemis Fowl-sarjasta. Huumoria kuitenkin oli ja oli hauskaa lukea Artemiksen sivupersoonasta. Foaly tuntui paljon hiljaisemmalta ja ei niin sarkastiselta kuin edellisissä osissa. Juoni oli hieman tylsä, mutta kirja on silti lukemisen arvoinen. P.S.Sain hyvät naurut lukiessa Orionin ja keijujen keskusteluja.

Mielestäni alku eteni liian nopeasti ja keski-ja loppuosa eteni liian hitaasti. Kirjaa oli aika tylsä lukea ja sain lopun juuri ja juuri luettua.

Aivan mahtavan upea kirja!! Tykkään Ahernin kirjoitustyylistä, koska kirjan henkilöt EIVÄT ole ärsyttävän kilttejä ja täydellisen upeita, vaan perus ihmisiä, joilla on omat normaalit ärsyttävät puolensa. Pidin Tapaaminen elämän kanssa-kirjan ideasta: Lucy väittää olevansa onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, vaikka hän asuu surkeassa asunnossa kissa seuranaan, valehtelee KAIKILLE, eikä yritä parantaa ystävyyssuhteitaan. Sitten hän tapaa oman Elämänsä, joka osoittautuu ärsyttäväksi mieheksi ja kaiken lisäksi hän tietää Lucysistä kaiken. Elämän vuoksi Lucyn on hiljalleen päästettävä irti menneestä ja lopetettava valehteleminen. Aluksi Lucy yrittää olla välittämättä Elämästä, mutta se osoittautuu erittäin vaikeaksi; Elämä seuraa Lucya joka puolelle ja aina kun Lycu valehtelee Elämä kertoo puolestaan yhden totuuden Lucyn elämästä. Kirjalla on aivan mahtava juoni ja tarina!

Kirjan lukemisesta on jo jonkin aikaa, joten en muista kaikkea selkeästi. Lainattuani teoksen kirjastosta epäilin hieman, sillä otsikkoon sisältyi sana Helsinki. Kun aloitin kirjan lukemisen huomasin pitäväni siitä, vaikka yleensä en lue tämän tyylisiä kirjoja. Juoni ei ollut tylsä missään vaiheessa ja se parani koko ajan, minkä seurauksena luin kirjan kolmessa päivässä. Tykkäsin siitä että Alvalla oli pakkomielle muistaa, joka ikinen pikku asia ulkoa (erityisesti ihmiset) ja myös siitä, että hän ei aluksi edes välittänyt Joelista. Alistadi kuulosti todelliselta paikalta ja tarinaan oli helppo eläytyä. Plussaa siitä, että tapahtumat sijoittuvat Suomeen.

Hyvin kerrottu tarina. Kirja sopii hyvin nuoremmillekin, vaikka siinä oli pikkuisen pelottavia kohtia. Itse tykkäsin tästä, vaikka yleensä en pidä nuoremille suunnatuista kirjoista. Tykkäsin myös kirjan tarinamaisuudesta ja siitä, että kirjassa ei ollut teini romansseja(ei kyllä sopisi tähän kirjaan)mitä nykyään on paljon fantasiakirjallisuudessa. Minua ei myöskään haitannut se, että Jumala oli aika isossa osassa tässä kirjassa, vaikka itse en uskokaan Jumalaan. Suosittelen kirjaa sekä nuoremmille että vanhemmille. Joskus on ihan piristävää lukea hieman yksinkertaisempia perus fantasia kirjoja.

Tässä osassa juoni kulki nopeammin. Tykkäsin tästä enemmän, koska Ben ja Nat olivat vieläkin hieman ihmeissään saamastaan lahjasta ja pidin tästä myös siksi, koska tässä oli enemmän meriseikkailuja (rakastan meri aiheisia fantasiakirjoja) ja juoni kulki nopeammin kuin viime kirjassa ja oli kaikin puolin kiinnostavampi.

Minulla oli aika korkeat odotukset tämän kirjan suhteen. Tykkäsin tosi paljon siitä, että kirjassa tuotiin esille valon palvelijoiden kaksinaismoraliisuutta, joten kirja tuntui hieman todellisemmalta eikä niin kliseiseltä hyvä vs paha taistelulta, jossa pahat ovat läpeensä pahoja ja hyvät läpeensä hyviä. Kirjaa oli välillä hieman vaikea lukea, sillä hahmoja oli paljon, samoin tapahtumia. Epäselvyyttä lisäsi myös hieman se, että kirjassa käsiteltiin välillä valon ja pimeyden välistä politiikkaa, joten olisin kaivannut enemmän selityksiä. Juoni kulki välillä hieman liian hitaasti, mutta muuten hyvä kirja, jossa on hieno idea.

Tässä osassa juoni kulki nopeammin kuin edellisessä, joten plussaa siitä (edellisessä osassa tapahtumat etenivät hieman hitaasti). Juonikin oli kiinnostavampi ja jännittävämpi kuin viime osassa. Oli mukavaa kun tapahtumat alkoivat kehittyä ja kulkea eteenpäin. Odotan innolla seuraavaa osaa.

Tämä kirja oli hivenen yksinkertainen. Tai siis tykkäsin tästä, mutta tämä sopisi paremmin 9-10 vuotiaille. Mutta nyt se tuntui siltä kuin olisin lukenut tämä aikaisemmin (en ole). Tämä kirja ei varmastikaan jää mieleeni, joten en aio lukea seuraavia osia, mutta suosittelen kirjaa jos tykkää yksinkertaisesta fantasiasta ja nuoremille suunnatuista kirjoista.

Kirjan lukemisesta on jo yli puolitoista vuotta, joten en muista kaikkea tarkasti. Kirjan alussa sekosin hieman, sillä kahden päähenkilön näkökulma vaihtui aina välillä tekstissä. Toisaalta oli mielenkiintoista lukea kirjaa kahden eri henkilön näkökulmasta. Aika matkailu oli myös kiinnostavaa. MUTTA. Kirjailija teki virheen aikamatkustamiseen liittyen. Sillä yksi päähenkilöistä tappoi yhden henkilön keskiajalta ja loogisesti ajatellen, häntä ei olisi pitänyt olla olemassa enää, koska toisen pääähenkilön olemassa olo on sen tapettavan henkilön ansiota (selitän tämä hieman epäselvästi, koska en halua kertoa tämä arvostelun lukijoille juonipaljastuksia, mutta haluan silti varoittaa heitä kirjailijan virheestä). Kirjailijoiden pitää olla tarkkoina kun he kirjoittavat aikamatkailusta, jotta ei tulisi tälläisiä virheitä. Muuten hyvä kirja. Tykkäsin!

RAKASTAN TÄTÄ SARJAA!!! Luin tämän kirjan aika nopeasti, koska en yksinkertaisesti pystynyt irrottamaan näppejäni siitä! Tykkäsin juonesta ja sen käänteistä sekä siitä, että kirja piti minut mukana juonessa koko ajan. Odotan innolla jatko-osaa.

Tämän kirjan vuoksi ylipäätään innostuin lukemaan kirjoja kolmannella luokalla! Kirja on jännittävä,hauska ja pienempänä se tuntui myös vähän pelottavalta. Tämä on paras lukemani lasten satu.

Kirja oli aika pitkästyttävä ja juoni tökki, mielestäni turhaa jaarittelua ja asioiden selittämistä oli liikaa. Tämän vuoksi sain kirjan juuri ja juuri luettua. Kirjasta ei jäänyt mieleeni muuta kuin "tylsä" ja jatko-osia en aio lukea.

MAHTAVA. Kannen perusteella ajattelin kirjan olevan laimea verrattuna muihin Ahernin teoksiin. Toisin kävi. Juoni vei heti mukanaan ja 100 sivun jälkeen kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Oli surullista lukea Elizabethin lapsuusmuistoja, mutta niiden lukeminen auttoi minua ymmärtämään Elizabethin luonnetta ja pakkomiellettä täydellisyyteen. Tarina oli oikein kaunis ja koskettava, ja se kertoi myös ihmisten kyvystä muuttua. Vaikka tämä kirja on koskettava ja kaunis, en tarkoita, että tämä teos olisi imelä rakkausromaani. Jälleen kerran opin että: ÄLÄ ARVOSTELE KIRJOJA KANNEN PERUSTEELLA, VAAN SUHTAUDU KAIKKEEN AVOIMIN MIELIN.

Ihana kirja. Tykkäsin kirjan luovasta ideasta ja sen yksinkertaisuudesta. Kirjaa oli vaikea irrottaa käsistään, sillä se piti mukanaan viimeisille sivuille saakka. Ahern keksii ihania ja persoonallisia henkilöitä, jotka tuntuvat oikeilta ihmisiltä, sillä heidän luonteensa tulee Ahernin kirjoissa aina vahvasti esille. En oikein keksi enempää kirjoitettavaa tästä kirjasta, mutta sen voin sanoa, että tämä kirja kannattaa lukea jos tykkää vähän kevyemmästä fantasiasta.

Tämä oli pakko lukea toisenkin kerran, koska trilogian toinen osa on tulossa elokuviin. Kirja oli yhtä mahtava kuin ensimmäisellä kerrallakin ja joka kerta kun kirja piti laskea käsistä tunsin hirveää kiusausausta jatkaa lukemista. Vaikka tiesin juonen ennaltaan kirja piti mukanaan eikä tylsistyttänyt kertaakaan. Panem oli hyvin kuvailtu paikka ja tykkäsin siitä, että kirja oli kirjoitettu preesensissä. Minäkertoja toimi erinomaisesti tässä kirjassa. Kun luin Nälkäpeliä mietin samalla miten itse olisin elänyt paikassa, jossa on yksi hallitseva kaupunki nimeltä Capitol, kaupunki, jossa asuvat kaikki etuoikeutetut, kaupunki, joka on ylellinen, kaupunki, jossa ruokaa saa milloin vain ja jossa on lääketiede on mahtavaa mahtavampaakin. Ja minä itse asuisin yhdellä huonoimmista kahdestatoista Vyöhykkeestä (Vyöhyke on kaupungin tapainen, mutta sitä hallitsee ja pitää "vankinaan" Capitol) ja joutusin elämään nälässä ja köyhyydessä. Ja sen lisäksi joutuisin osallistumaan joka vuosi siitä asti kun täytän 12 ja siihen asti kunnes olen 18, kammottavaan peliin, jonka Capitol on järjestänyt rangaistukseksi Vyöhykkeillä kauan sitten käydystä kapinasta: Nälkäpeliin. Nälkäpeliin arvotaan jokaiselta Vyöhykkeeltä yksi tyttö ja yksi poika tribuutti (tribuutti on peliin osallistuja). Kaikilta Vyöhykkeiltä tulee yhteensä 24 tribuuttia. Heidät viedään taistelu areenalle, joka saatta olla missä tahansa maailman kolkassa polttavasta aavikosta trooppiseen sademetsään. Pelin sääntö yksinkertainen:Tribuuttien tehtävä on tappaa toisensa ja viimeinen henkiin jäänyt on pelin voittaja. Ja unohdin mainita, että Capitol pitää Nälkäpeliä "hauskana urheilu tapahtumana", joka näytetään suorana lähetyksenä koko Panemissa. Voiko kirjalle olla yhtään parempaa ideaa;)?

Vihan liekit piti mukanaan aivan loppuun asti, vaikka luinkin sitä jo toista kertaa. Kirja eteni hyvään tahtiiin alussa ja noin sadan sivun jälkeen lukuvauhtini tuplaantui. Juonen käänteet oli hyvin kesitty, sillä ne eivät olleet ennalta arvattavia (ensimmäisellä luku kerralla tietenkin). Mitä enemmän luin kirjaa, sitä nopeampaan tahtiin sydämeni takoi. Vihan liekit koukuttaa juonenkäänteillään ja jännityksellään.

Kirja on taattua Erin Hunteria, vaikka tämä osa ei ollut parhaimmasta päästä. Kirja piti mukanaan koko ajan, eikä samaa asiaa vatvottu liian kauan. Ympäristöä ja henkilöitä (kissoja) on hyvin kuvailtu, minkä vuoksi kissojen metsä pysyy mielessä ja etu-ja takakannessa oleva metsän kuva, sekä nimitykset paikoille ovat suurta plussaa, sillä sen vuoksi metsän voi kuvitella vielä selkeämmin. Vaikka kirjassa ei ollut mitään eritysen jännittävää, lukuun ottamatta leirien etsimistä, kirja oli hyvä eikä pitkästyttänyt missään kohdassa. Tykkään siitä, että sarjan kirjoittajat (Erin Hunter on salanimi Soturikissat ja Etsijät sarjan kirjoittajille) eivät jauha samaa asiaa liian pitkään ja yritä pitkittämällä pitkittää kirjaa. Vaikka tämä kirja ei ollut sarjan parhaimmasta päästä, se oli silti hyvä ja kiinnostava ja jään odottamaan jatko-osaa innolla.

En ole ennen lukenut rikoskirjoja, mutta tämä ylitti odotukseni. Kirja piti mukanaan loppuun asti ja juoni kulki hyvin. Sydän pomppaili hurjaa vauhtia melkein koko ajan kirjaa lukiessani. Romantiikka oli hyvää plussaa kirjassa, mutta sitä ei ollut liikaa (onneksi, sillä muuten kirja olisi muuttunut liian imeläksi), vaikka seksikohtaukset olivat hieman rajuja ja yksityiskohtaisesti kuvailtuja. Aion lukea sarjan seuraavat osat 100% varmasti ja suosittelen kirjaa kaikille, jotka tykkäävät sydäntä riipivästä jännityksestä.

Minulla on ollut hirveät ennakkoluulot suomalaista kirjallisuutta kohtaan, mutta lainasin tämän, koska se oli saanut hyvät arvostelut täällä Risingissa. Ensinnäkin tämä kirja ylitti odotukseni. Ihanaa kun tapahtumat sijoittuvat Suomeen ja pääkaupunkiseudulle, minkä vuoksi tapahtumapaikat on helppo kuvitella. Voisi luulla, että puhekieli on häiritsevää, mutta tässä kirjassa se toimi todella hyvin ja sai lukukokemuksen tuntumaan elävämmältä. Ja hahmot. Ne olivat ihanan persoonallisia ja hyvin kuvailtuja. Esimerkiksi Rufus ei ollut sellainen stereotypinen komistus, mutta silti komea. Kun luin kirjaa yleisellä paikalla, oli kova työ pitää pokka ja olla nauramatta vedet silmissä. Kirjassa oli tosiaan todella hauskoja kohtia. Käärmeenlumooja oli nappi suoritus ja piti mukanaan loppuun asti. Odotan innolla seuraavan osan lukemista.