Tähtiyö
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Nana Sironen. Sidottu.
»Ennen rauhan aikaa veri verta vuodattaa ja järven vesi punertuu…»
Soturikissaklaanit ovat pitkän taivalluksensa jälkeen viimein löytäneet uuden paikan, johon asettua asumaan. Ensimmäiseksi ne etsivät kaikille klaaneille leirit ja perustavat reviirit. Kaikkein tärkeintä on löytää vastine Kuukivelle – paikka, jossa klaanit saavat yhteyden Tähtiklaaniin.
Moni hautoo kuitenkin pahaenteisiä suunnitelmia. Kuka voittaa Tuuliklaanin valtataistelun? Mitä tapahtuu Vatukkakynnen ja Haukkahallan välillä? Kissat alkavat ymmärtää, että uudessa kotimetsässä vaanivat ulkopuoliset uhat eivät ehkä olekaan yhtä vaarallisia kuin klaanien sisäiset…
Uusi profetia on toinen soturikissojen seikkailuista kertova sarja. Tähtiyö on Uusi profetia -sarjan neljäs osa.
Erin Hunter
Erin Hunterin Soturikissat-sarjaa on myyty maailmalla yli 40 miljoonaa kappaletta. Salanimi Erin Hunterin taakse kätkeytyy seitsemän britti- ja yhden amerikkalaiskirjailijan tiimi: Victoria Holmes, Kate Cary, Cherith Baldry, Gillian Philip, Inbali Iserles, Tui T. Sutherland, Kasey Widhalm ja Rosie Best.
Soturikissat: Uusi profetia
"Uusi profetia on toinen soturikissojen seikkailuista kertova sarja."
Sarja sisältää 6 pääteosta ja yhteensä teoksia 6 kpl.
Pääsarja Soturikissat
Kirja-arvioita
Upea. Kun sain kirjsn käsiini en päästänyt enää irti luin kirjan putkeen. Juoni oli mahtava hahmot upeita ja niin edelleen.
Kirja on taattua Erin Hunteria, vaikka tämä osa ei ollut parhaimmasta päästä. Kirja piti mukanaan koko ajan, eikä samaa asiaa vatvottu liian kauan. Ympäristöä ja henkilöitä (kissoja) on hyvin kuvailtu, minkä vuoksi kissojen metsä pysyy mielessä ja etu-ja takakannessa oleva metsän kuva, sekä nimitykset paikoille ovat suurta plussaa, sillä sen vuoksi metsän voi kuvitella vielä selkeämmin. Vaikka kirjassa ei ollut mitään eritysen jännittävää, lukuun ottamatta leirien etsimistä, kirja oli hyvä eikä pitkästyttänyt missään kohdassa. Tykkään siitä, että sarjan kirjoittajat (Erin Hunter on salanimi Soturikissat ja Etsijät sarjan kirjoittajille) eivät jauha samaa asiaa liian pitkään ja yritä pitkittämällä pitkittää kirjaa. Vaikka tämä kirja ei ollut sarjan parhaimmasta päästä, se oli silti hyvä ja kiinnostava ja jään odottamaan jatko-osaa innolla.
Kirja oli ihana ja mukava luettava. Välillä ärsytti kun Vatukkankynsi ja Oravaliito eivät osaa puhua toisilleen, mutta toivottavasti tämä tapa muuttuu jatko-osissa.
