Lilli Pii - kirjahylly
Lukutrendit
Suosikki kirjani
Viimeisimmät tapahtumat
Tämän kirjan jälkeen jäi masentunut olo, kun seikkailu oli ohi. Nautin kovasti siitä, että Tulitähti sai pentuja. Enpä vain osannut aavistaa, että tämä ihana kissa ei olisi päähenkilönä enää pidempään. Toisten näkökulmasta sen päätöksissä ei tunnu olevan järkeä. Kirjoitan tätä Pitkien varjojen jälkeen, eikä Taivasklaani ainakaan toistaiseksi ole muuttanut toisten klaanien luokse (ikävä kyllä). (Ymmärrät äskeisen lauseen vain jos olet lukenut Tähtiyöhön asti).
Lue lisää ...
Suosittelen tassuttelemaan kirjan läpi joen alkulähteille!
Mahtava kirja!! Pidin erityisesti kaksijalkala-osiosta. Pajutuuli on yksi lempi soturikissa-hahmoistani, kuten nyt myös Väärätähti. Aiemmin tuntui, että Väärätähti oli aivan turha hahmo. Kun Hopeavirta kuoli ja Mutaturkki sanoi, että Väärätähti tulee surulliseksi, ajattelin, että mitä väliä. Tiesin kyllä, että Hopeavirta on Väärätähden pentu, mutta en ymmärtänyt miksi se piti erikseen mainita (siis se, että Väärätähti tulee surulliseksi) . Nyt ymmärrän. Mutaturkista muuten, se on varmaan maailman vanhin soturikissa-hahmo. Kun Väärätähti syntyi, Mutaturkki oli jo soturi. Sitten se rupesi parantajaksi. Kun Väärätähti sitten kuoli, niin ilmoitaa Mutaturkki hänen eläneen vanhaksi. Vanha parantaja palvelee vielä Leoparditähteäkin vielä pitkään. Tavallinen kissa elää vanhemmaksi kuin iäkäs yhdeksänhenkinen päällikkö???
Lue lisää ...
Täydet pisteet! Tämä on parhaita soturikissoja! Tarkalleen kolmanneksi suosikkini!!
(paras: Sinitähden tarina, sijalla2: Villiin luontoon)
Välillä kiinnostava, välillä mahdottoman tylsä. Kerrasaan hyvä. Kirjan päähenkilön tavoin minua harmitti, ettei Pup-myyrää ollutkaan. Tuntui myös mahdottomalta, että kaikki projektista vastaavat oli jontenkin suljettu pois, Dandinia lukuun ottamatta. Kirja ansaitsee nejä tähteä.
Kirja oli todella hyvä!! Ei yhtään haitannut että kirja oli pelkkää taistelua.
Tämä kirja ei ollut suosikkejani, mutta silti hyvä, sillä Soturikissat ovat niin hyviä, että suosikkeihin pääsevät vain harvat ja valitut. Vihaan Solia, enkä ymmärrä, miksi ne halusivat löytää sen. Kirja oli täynnä mahtavia isoja kohtauksia, joista suosikkini oli Närhitassun aikamatka. Isot kohtaukset ovat mahtava juttu, mutta jotku kirja vain ovat parhaita. Leijonaroihu on vähemmän ärsyttävä ja Tulitähden hyypiöintikin on laskenut huomattavasti. +Plussat siitä+
Ja antakaa kun korjaan arvosanani. Viisi tähteä!!!
Surullinen loppu! Kirja oli jännittävä, mutta edellinen osa oli parempi. Olisin halunnut Kallikin pitävän Kissimin. Ja Ujurakin kohtalo oli hirveä. Juuri kun se oli saanut omat luvut kirjaan. Kallik alkoi vaikuttaa selvästi naarasmaiselta vasta kun sillä oli Kissimi. Toki siis tiesin että se oli naaras. Lusan luonne on aina ollut selkeästi naarasmainen. Aloin pitää Toklosta taas pitkästä aikaa. (Edellinen kerta: Matka alkaa.) Minusta lopussa Ujurakin tarina sulkeutui liikaa. Muilla tarina jäi liian auki. En myöskään heti käsittänyt että Ujurak oli poissa. Se oli niin keskeinen hahmo. Eräässä Kallikin luvussa sanottiin, että he söivät Toklon ja Lusan pyydystämän jäniksen. Mietin missä se neljäs on. Luin kirjan kolmessa päivässä. Tarina jäi niin auki, että se voisi mielestäni jatkua vaikka niin, että Kissimi kasvaisi isommaksi ja alkaisi etsiä pentuna tapaamiaan karhuja.
- Risingshadow
- Members
- Lilli Pii