Vaarallinen polku

Koskettava kirja! Taas kerran tuli lopussa tippa linssiin, Sinitähti uhras henkensä Tulitähden/Tulisydämen vuoks. Miettikää nyt, Sinitähdellä oli pennut ja kaikki, mutta sitten se pelastaakin Tulisydämen. Noh, olihan se melkein arvattavissa koska lähes kaikki kissat aina uhraa henkensä Tulitähden vuoks, sen ennustuksen takia.

Juoni piti todella hyvin koukussa kirjan alkusivuista ihan viimeiseen sivuun asti. Kyllähän kirjan kirjoittajat keksivät taas jotakin uutta kirjasarjan juoneen, vaikka sitä pähkäilinkin edellisen osan luettuani. Klaani koki taas paljon menetyksiä ja vastoinkäymisiä ja on juonen kannalta hyvä että tarinassa pystytään luopumaan myös merkittävistäkin henkilöistä. Tähän kirjaan oli saatu ehkä kaikkein eniten tunteita herättäviä kohtauksia, varsinkin tuo kohtaus Myrskyklaanin suuren päällikön kuolemasta. Nyt toivon mukaan seuraavassa ja viimeisessä osassa Tiikeritähti saa tuta nahoissaan kaikki tekemänsä kauheudet.

Kirja on todella hyvä. En nyt pureudu niin kirjan tapahtumiin mutta mainittakoon että Kirkastassun (myöh. Irvinaaman) ja muiden oppilaiden hyökkäys koirien pesään oli hyvä lisä kirjaan. Loppu oli selvästi kirjan paras kohta ja Sinitähden kuolema oli niin surullinen... Ja hänen viimeiset sanansa. Voisin jatkaa siitä aiheesta vaikka kuinka pitkään. Mutta kirja oli siis ihan loistava. Ehkä koko ykkössarjan paras osa, ainakin toisiksi paras.

Luin jo ajat sitten, mutta nyt meillä on tämä omana. Mahtava jatko-osa mahtavalle sarjalle. Silmät kostu Sinitähden kuollessa. Yllätyin kyllä kun siellä varjoklaanin päällikkönä olikin Tiikeritähti. Odotin että Tulisydän paljastaa sen, mutta se hyväksyi sen ilman mitään paljastuksia. Jokainen kannen kuva on muuten jostain kirjan tapahtumasta. Tässä Tulisydän hypää Sinitähden perään. Odotan Sinitähden tarinaa.

Itkin kirjan loppussa kun sinitähti kuoli

Ehkä surullisin kirja tähän mennessä. Jopa itkin Sinitähden kuollessa ja kuullessani hänen viimeiset sanansa. ; 3 ; Tiikeritähti ei ollut mikään hirveän suuri yllätys. Oli aika ilmiselvää, että kun Varjoklaani oli heikoilla ja julma "pimeä" Tiikerikynsi häädettiin, että hän marssisi oikopäätä Varjoklaanin ottamaan sen haltuunsa. Kirja oli perus SoturiKissa sarjan menoa. Vauhdikasta ja jännittävää, mutta välillä hieman ennalta arvattavaa.