Autio kaupunki

Pienenä en innostunut lukemaan tätä sarjaa koska "Soturikissat on parempia." Nyt kuitenkin annoin tälle uuden mahdollisuuden ja tämä on oikeastaan aika hyvä! Kirjassa tehdään selväksi, miten tärkeä lauma voi koiralle olla. On myös hauska lukea, miten paljon enemmän koirat tietää ihmisten asioista kun vertaa kissoihin. Ovat ne myös avoimempia toisilleen.

Hahmot ovat mukavan oloisia, keskenään erilaisia. Kuvaavat myös edustamiaan rotuja hyvin.

Ei yhtä hyvä kun muut Erin Hunterin teokset. Alussa kiinnostava, mutta lopulta kiinnostus lopahti. Loppua kohti kirja alkoi paranemaan. Silti en jotenkin kiinnostunut tästä sarjasta ja tuskin seuraavia osia luen.

Kirjan juoni vaikutti aluksi ihan mielenkiintoiselta, mutta lopahti aika nopeasti, kunnes se taas loppua kohti alkoi paranemaan. Kirjassa oli muutavia jännittäviä kohti ja varsinkin kirjan loppu sai näpit syyhyämään, toinen osa on pakko lukea. Uskoisin että juoni paranee huomattavasti seuraavassa osassa, nyt kun alkukankeudesta on päästy. Pidin koirien "slangisanoista", sekä koirien elehtimisistä, tosin jotkut koirien käyttämät nimitykset eivät ihan heti menneet perille ja toiset olivat jokseenkin huvittavia, kuten "pitkätassu".

Tämä kirja oli ihan kiva. Minua houkutteli tämä kirja jotenkin erityisesti (en mä vaan tiedä miks kun ei koirat oo mitenkään mun lemppareita), jotenka kun näin sen kirjastossa lainasin sen. Alussa ajattelin, että kannattaisko mun lopettaa kesken, kun oli vähän tylsä, mutta tulin tulokseen, että ei ja jatkoin eteenpäin ja se kyllä kannatti. Loppua kohden kirja parani todella todella paljon. Ei voita kuitenkaan Soturikissoja. Suosittelen erityisesti henkilöille, jotka pitävät koirista enemmän kuin kissoista (itse en lukeudu niihin).

Kirja oli jännittävä muttei vetänyt vertojaan Soturikissoille. Suosittelen lämpimästi!

Tämäkin sarja on ihan ok ja juoni on tässäkin hyvä. Tätä voi lukea vaikkei koirista tykkäisikkään. Hyvä kirja.

Luin muutamassa päivässä. Ei vedä vertoja Soturikissoille.

Mielestäni tämä kirjasarja on huonompi kuin soturikissat mutta silti todella hyvä se kertoo uusista ystävistä ja sopeutumiseen ilman pitkätassuja(sillä nimellä koirat kutsuvat ihmisiä sarjassa) alku oli aika tylsä mielestäni. vasta yli puolessa välissä aloin todella tykkäämään kirjasta. suosittelen kirjaa kaikille varsinkin eläimistä ja fantasiasta tykkääville.

Ensin, kun aloitin lukemaan kirjaa, ajattelin, että tämä on hyvin samanlainen, kuin Soturikissat. Tosiaan se oli samantapainen, mutta samalla se oli täysin erilainen. Alussa ajattelin myös, että kirja olisi huono, mutta voin sanoa, että kannattaa lukea ja odotan seuraavaa osaa innolla.