Soturikissat-fani03

Ensiksi kerron että olen lukenut Soturikissat aika oudossa järjestyksessä. Aloitin Aamunkoista Iltahämärään ja vasta sitten aloitin tämän sarjan. Mutta itse asiaan, kirja oli hyvä alku loistavalle sarjalle. Esinäytös (kuten aina) aukesi minulle vasta kun olin jo pitkällä kirjassa. Ruska on mielestäni hyvä päähenkilö ja kirja nappaa heti mukaansa. Minua ei myöskään oikeastaan haitannut että tajusin jo tässä osassa että Tiikerikynsi oli paha. Minusta tuli kissafani heti kun aloitin Soturikissat. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille kirjoista pitäville.

Kirja on mielestäni monella tapaa hyvä. Mutta koska olen lukenut Iltahämärän ennen tätä, arvostan Tuhkatassua todella paljon. Viimeistään tässä kirjassa tajuaa Tiikerikynnen olevan paha. Hän yritti tappaa Sinitähden mutta Tuhkatassu tulikin siihen ansaan. Tuhkatassun loukkaantuminen oli samalla kamalaa ja ihanaa jos tietää mitä siitä seurasi. TÄSSÄ KOHTAA TULEE JUONIPALJASTUKSIA KIRJASTA ILTAHÄMÄRÄ! Iltahämärässä Tuhkamarja (entinen Tuhkatassu) saa kuulla kuolevansa. Hän oli valinnut parantajan tien ja kun Lehtilampi karkasi hän kuoli kun mäyrät hyökkäsivät Myrskyklaaniin. Silloin Lehtilampi tuli takaisin. ILTAHÄMÄRÄN JUONIPALJASTUKSET LOPPUVAT TÄHÄN. Myös Harmaaraidan ja Hopeavirran tapailu oli mukava lisä. Kokonaisuudessan ihana kirja ja hyvää jatkoa Soturikissojen upealle tarinalle!

Tämä oli aivan mahtava kirja. Tässä vaiheessa Sinitähden salaisuus alkaa todenteolla paljastua. Ja kukapa olisi arvannut että Hopeavirta saa pentuja. Hopeavirran kuolema oli surullinen mutta hyvä lisä kirjaan. Tiikerikynnen paljastuminen oli jo arvattavissa ja sen seuraukset näkyvät seuraavassa kirjassa hyvin. Kirja oli todella hyvä. Suosittelen kaikille Soturikissoista pitäville!

Tulisydän pääsi vihdoin Myrskyklaanin varapäälliköksi, mutta Tiikerikynnestä tuli Varjoklaanin päällikkö, joka kumminki jatkaa Varjoklaanin hieman erikoisempia päälliköita Yötähden (joka ei saanut henkiään) ja Rikkotähden (joka nyt rikkoi Soturilakia aika pajon) jälkeen. Sinitähden ylireaktiosta eivät nyt niin haitanneet,nvarsinkaan metsäpalon jälkeen. Olihan hänelle kumminkin ennustettu että tuli pelastaa hänen klaaninsa. Periaatteessa se on aika selvää että tuli=Tulisydän mutta metsäpalo kyllä jätti jälkeensä vain tuhoa ja kuolemaa joten ennemmin alkaa ajatella että ennustus on väärin kuin että se kohdistuu johonkin kissaan. Mielestäni myös se että Tulisydän näkee Vatukkapennussa Tiikeritähden on ymmärrettävää. Melkein ärsyttää kumminkin että se on tässä kirjassa aika pienessä osassa, mutta toisaalta jos se olisi isommassa osassa se paljastaisi joidenkin tulevien kirjojen (kuten Auringonlasku) juonta. Ihana kirja kaikin puolin!

Kirja on todella hyvä. En nyt pureudu niin kirjan tapahtumiin mutta mainittakoon että Kirkastassun (myöh. Irvinaaman) ja muiden oppilaiden hyökkäys koirien pesään oli hyvä lisä kirjaan. Loppu oli selvästi kirjan paras kohta ja Sinitähden kuolema oli niin surullinen... Ja hänen viimeiset sanansa. Voisin jatkaa siitä aiheesta vaikka kuinka pitkään. Mutta kirja oli siis ihan loistava. Ehkä koko ykkössarjan paras osa, ainakin toisiksi paras.

Taas aivan mahtava Soturikissat-kirja. Vaikka Tiikeritähden kuolema oli raaka, se oli ansaittu. Se että Tulitähti ei taistellutkaan Tiikeritähteä vastaan vei kirjasta liian ennalta-arvattavuuden pois. Siinä nyt noin lyhyesti kirjan päätapahtumat. Se jälkeen kun Veriklaani oli voitettu kirja jäi ehkä vähän odottamaan jotain. Ei se kummankaan näin hyvässä kirjassa ollenkaan haittaa. Se oli sarjalle hyvä päätösosa ja sen jälkeen halusi heti lukea lisää. Superhyvä kirja. Suosittelen kaikkia lukemaan!!

Kokonaisuudessaan hyvä aloitusta hyvälle sarjalle. Varistassun käytös oli ehkä välillä hieman aliarvoista. Sulkahännän ja Varistassun rakastuminen oli kumminkin hyvä lisä. Itse olin lukenut tätä ennen jo Aamunkoin ja pari sen jälkeistä kirjaakin. Luovaa oli myös se että Keskiyö oli mäyrä. Periaatteessa juoni ei kummankaan jaksanut yllättää mutta se johtui vain siitä että tiesin sen etukäteen. Kirja oli silti superhyvä. Se jaksoi pitää mukanaan kokoajan. Kaikki jotka ovat lukeneet soturikissojen ykkössarjan rakastuvat varmasti tähänkin. SUOSITTELEN!!!

Tämäkin oli oiken hyvä. Keskiyön kommenteissa en sanonut, mutta mielestäni päähenkilön vaihdos oli ihan hyvä vaikka Tulitähti olikin ihana. Nyt on kiva kun päähenkilöitä on monta, ja ne vaihtuvat aina kirjoissa. On myös kiva kun kirjassa seurataan sekä klaanien että matkalaisten elämää. Tuho metsässä alkaa ja Sulkahäntä täyttää ennustuksensa. Tavallaan harmi sillä Sulkahäntä oli mielestäni ihana. Kirja on tosi hyvä. Suosittelen lämpimästi kaikille!!

Tämä oli ensimmäinen Soturikissat-kirja jonka luin (ja voin sanoa ettei ollut järkevää aloittaa tästä), mutta kirja oli hyvä ja innostuin heti. Kirja voi tuntua joissainkohtia sekavalta, jos ei tajua että eriluvuissa ollaan eripaikoissa. On mielestäni virkistävää että klaanit muuttavat. Kirjassa ei nyt Harmaaraidan katoamisen lisäksi ollut mitään niin suurta. Se että Haukkahallasta tehtiin väliaikainen päällikkö herättää huomion myös häneen. Lehtilampi saa myös Perhonsiiveltä maukkaita tietoja Haukkahallan alkuperästä jotka korostuvat myöhemmissä kirjoissa. Kokonaisuutena kirja piti kokoajan kiinnostuneena ilman mitään suurempia tapahtumia. Hyvä kirja, suosittelen kaikille!

Tähtiyö oli jostain syystä mielestäni väliosa tietenkin loppua lukuunottamatta. Tietenkin alku ja reviireihin tutustuminen oli ihan jännää. Kumminkin se oli hyvä. Lopussa alkaa paljastua Haukkahallan todellinen luonne. Kirja oli kumminki uuden Profetian tähänmennessä paras kirja.

Tämä oli siis vaan niin aivan käsittämättömän upean ihana kirja. Kirjan alku vain kuin odottaa pahinta. Siinä kumminkin tapahtuu samalla kaikkea! Kuten jo Tähtiyön lopussa selvisi, Varissulka pelasti Lehtilammen. Siitä sitten alkaakin tuplasti kielletty rakkaustarina. Lehtilampi elää kamalaa elämänvaihetta miettiessään jättääkö klaanin vai Varissulan. Samalla Tuhkamarja saa tietää kuolevansa pian. Hän myös tietää että Lehtilampi tapailee varissulkaa. En olisi koskaan uskonut että Tuhkamarja ja Lehtilampi riitelisivät kynnet esillä. Lehtilampi lähti Varissulan matkaan. Kirjan loppu oli silti ylitse muun. Lopun keskustelu oli jo tarpeeksi saamaan minut murtumaan täysin: "Lopeta" Tuhkamarja kuiskasi "ei tuosta ole hyötyä" Lehtilampi näki Tuhkamarjan silmien kiiluvan tyhjänä pimeässä. "Minä lähden Tähtiklaaniin" "Älä sano niin!" Lehtilampi nyhti lisää sammalta, laittoi sen vasten verivirtaa, joka ei näyttänyt tyrehtymisen merkkejä. Parantaja yritti nostaa päätä, mutta se oli liian suuri ponnistus, ja hän antoi sen valahtaa takaisin. "Ei hätää" hän sanoi. "Tähtiklaani ilmoitti minulle, että hakisi minut pian, tämä on esi-isien minulle asettama kohtalo." "Sinäkö tiesit?" Lehtilammesta tuntui että hänen eteensä olisi avautunut syvä kuilu ja hän olisi Syöksynyt avuttomana sen syvyyksiin. "Sinäkö tiesit että kuolisit että kertonut minulle?" "Se oli minun kohtaloni, ei sinun" "Mutta sinähän tiesit että minä tapailin Varissulkaa! Sinä tiesit että jos lähtisin Myrskyklaani jäisi ilman parantajaa! Sinun olisi pitänyt pakottaa minut jäämään" Mestari räpäytti silmiään hitaasti. Hänen siniset silmänsä olivat kuvin kirkkaat. " En minä ikinä pakottaisi sinua mihinkään. En minä halunnut sinun jäävän, jos se olisi tehnyt sinut onnettomaksi. Sinun pitää haluta olla parantaja koko sydämestäsi" "Minä haluankin" Lehtilampi kuiskasi "Minä haluan" Kuuntela sydämesi ääntä, Täplälehti oli sanonut. "Sinä olet erinomainen parantaja" Tuhkamarja sanoi. "Enkä ole! Minä lähdin ja Jarin sinut, ja klaanini. Anteeksi!" Tuhkamarjan hännänpää liikahti. "Ei ole mitään anteeksiannettavaa, lähden Tähtiklaaniin hyvillä mielin kun tiedän, että Myrskyklaanista pidetään huolta" Suosittelen kaikille tätä kirjaa!! Tuon keskustelun takia rakastan Tuhkamarjaa <3

Auringonlasku oli tosihyvä päätösosa. Ketunansat oli hyvä idea siitä plussaa. Lopun taistelu (Vatukkakynsu vs. Haukkahalla) oli jännittävä. Ihana kirja ja jättää odottamaan kolmikon mahtia <3