Ruohometsän kansa
Alkuteos ilmestynyt 1972. Suomentanut Kersti Juva. Lukujen motot suomentanut Panu Pekkanen. Päällys: John Lawrence. 1. laitos: WSOY, 1975. Sidottu. 10. painos: WSOY-pokkari, 2010. Nidottu. Tv-sarjakannellinen nidottu laitos vuodelta 2018 sisältää tarkistetun suomennoksen.
Carnegie-mitali 1972, Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto 1973. Mythopoeic-palkintoehdokas 1975. Valittu American Library Association's 100 Best Books for Teens -listalle vuonna 2000.
Viikka ja Vatukka, Voikukka ja Mansikka, Pähkinä, Hopea ja muut kaniinit, Ruohometsän koko unohtumaton kansa kirjassa joka on valloittanut maailman. Ruohometsän kansa, Watership Down, on tarina kaikenikäisille, jännittävä, liikuttava, riemastuttava koko perheen lukuteos, jonka suosiosta kertovat myös monet suuret kansainväliset palkinnot.
Tarina alkaa suojaiselta niityltä Englannin maaseudulla. Siellä elää pieni kaniiniyhdyskunta kaikessa rauhassa. Mutta pikkuinen Viikka, jolla on näkijän lahja, aavistaa, että jotakin hirveää on tulossa. Hän varottaa toisia vaarasta, mutta vain muutamat uskovat häntä ja lähtevät pesäkoloistaan löytääkseen uuden, turvallisen kotikonnun.
Viikka on oikeassa: ihminen tulee ja räjäyttää kaniinien asuinkolot rakentaakseen paikalle uudenaikaisia asuintaloja.
Pelastuneiden pieni joukko – reipas Hopea, nokkela Paatsama, pieni ja pelokas Liutti, tyhmänpulskea Maitiainen, tarinoiden taitaja Voikukka, rohkea Vatukka, Viikka ja hänen veljensä, tarmoa uhkuva Pähkinä – suunnistaa nyt kohti Watershipin vuorta. Mutta elil (tarkoittaa vihollista kaniinien kielellä) väijyy joka puolella, milloin ketun tai näädän, milloin kärpän, kissan tai pöllön hahmossa.
Kaniinit joutuvat taistelemaan henkensä edestä Efraran julmaa kaniinikenraalia, Ratamoa ja hänen hurjia joukkojansa vastaan. Mutta heillä on myös suojelijansa, salaperäinen El-ahraihah eli Tuhannen vihollisen ruhtinas, suuri sankari ja värisyttävien tarujen aihe.
Kun Ruohometsän kansa ilmestyi Englannissa 1972, sitä luonnehdittiin aluksi nuortenkirjaksi, mutta sittemmin ovat myös sadattuhannet aikuiset eri puolilla maailmaa löytäneet sen ja ihastuneet siihen. Arvostelut ovat olleet ylistäviä kautta linjan: Adamsia on verrattu Tolkieniin ja Milneen, hänen esikoisteostaan Ruohometsän kansaa Grahamen klassiseen tarinaan Kaislikossa suhisee ja Carrollin Liisaan ihmemaassa.
Richard Adams
Richard Adams (1920–2016) syntyi Newburyssa Englannissa. Hän opiskeli historiaa ja työskenteli virkailijana ympäristöhallinnossa. Adams teki paljon eläintensuojelun hyväksi sekä työssään Lontoon ympäristöministeriössä että vapaa-aikanaan eläintensuojeluyhdistyksissä.
Vuonna 1972 Adams julkaisi Ruohometsän kaniineista kertovat tarinat, joita hän oli kertonut tyttärilleen. Tarinan mukaan Adams kyllästyi lastenkirjallisuuden tarjoamaan näkökulmaan luontoon ja eläimiin, joten hän päätti kirjoittaa eläintarinan, jonka päähenkilöt eivät olisi inhimillistettyjä tai liian siloiteltuja. Ruohometsän kansa voittikin Carnegie-mitalin ja Guardianin lastenkirjallisuuspalkinnon. Teoksen menestys sai aikaan eläinfantasian nousun suureen suosioon. Vuonna 1974 pöytälaatikkokirjailija saattoi lopettaa päivätyönsä ja keskittyä kirjoittamiseen.
Adams kirjoittaa vakavista asioista fantasian keinoin. Eläintarinoissaan hän katselee ihmisten maailmaa eläinten silmin. Ruohometsän kansaa kirjoittaessaan Adams tarkisti jatkuvasti tosiasioita kaniinien elämästä, mutta ei ollut perehtynyt lastenkirjallisuudessa vallitseviin käytäntöihin. Täten hän kirjoitti hyvin vapaasti kiinnittämättä liikaa huomiota tekstin vaikeusasteeseen tai kohderyhmään. Kirjaa ei voi luokitella selvästi lasten tai aikuisten fantasiaan.
Richard Adamsin arvostetuimpaan tuotantoon kuuluu myös romaani Shardik (1974), tummasävyinen kertomus jättiläiskarhun vertauskuvallisen hahmon poliittisesta hyväksikäytöstä.
Richard Adams ei halua jakaa kirjallisuutta aikuisten ja lasten kirjallisuuteen. Hänen mielestään kirjaa, jota kuusikymmenvuotias ei lue, ei kannata lukea kuusivuotiaallekaan. Adamsin kirjoja on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.
Lähteitä
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.
Muita teoksia kirjailijalta Richard Adams
Kirja-arvioita
| Richard Adamsin "Ruohometsän kansa" (WSOY, 1975) on englantilaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikko. Vuosien varrella olin kuullut teoksesta runsaasti kehuja lähipiiriltäni, mutta syystä tai toisesta tulin tarttuneeksi siihen vasta nyt. Ja kylläpä kannatti, sillä kirjahan oli ihan uljainta parhautta! Kaikki alkaa siitä, kun Sandleforthin kaniinikylässä asusteleva Viikka saa kammottavan näyn, jossa kotiniitty valuu verta. Jotakin kauheaa on hänen mukaansa tapahtumassa, jotakin niin hirve Richard Adamsin "Ruohometsän kansa" (WSOY, 1975) on englantilaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikko. Vuosien varrella olin kuullut teoksesta runsaasti kehuja lähipiiriltäni, mutta syystä tai toisesta tulin tarttuneeksi siihen vasta nyt. Ja kylläpä kannatti, sillä kirjahan oli ihan uljainta parhautta! | ||
Ruohometsän kansa oli ihan luettava teos, mutta ei minusta kyllä sellainen mahtava lukukokemus kuin mitä odotin. Todennäköisesti ennakko-odotukset olivat siis liian korkealla. Tarinana kiinnostava ja erilainen, ymmärrä kyllä tästä aspektista sen suosion ja klassikkoaseman, mutta yksityiskohdissa oli monta häiritsevää seikkaa. Tarina peilaa aika paljon asioita todellisesta maailmasta, joka ei sinänsä ole ongelma, mutta allegoriat olisivat voineet olla vähemmän alleviivaavia. Josta päästääkin tähän melko selvään hyvis-pahis -asetteluun. Kumma juttu, että Pähkinä et kumppanit olivat aina niitä hyviksiä. Tällaisessa ainoastaan yhden ryhmittymän näkövinkkelistä kertovassa tarinassa on vaarana, että päähahmosta tulee tai tehdään kaikkien pelastaja -henkinen hahmo, niin kuin tässä nyt sitten kävi. Kaikki hahmon teot saadaan näyttämään oikeutetuilta, myös muiden hengen kustannuksella. Jotenkin tuntui vielä oikeutetummalta olla selvästi brutaali päähahmo/-joukkio, kun hahmoina tosiaan oli jotain muita kuin ihmisiä. Joten en ollut vaikuttunut, vaikkakin tarinallisesti tässä oli hienoja juttuja.
Mielestäni kirja oli erinomainen. Se oli mukavan pitkä, olisi sitä tosin voinut vielä jatkaa, ja juoni kulki sujuvasti läpi koko kirjan. Kaikki sivut ja kohdat olivat kiinnostavia ja mukaansapempaavia. Juoni oli minusta todella hyvä, koska se oli yllättävä ja ennalta arvaamaton. Koskaan ei voinut olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Oletin monta kertaa, että nyt kirja loppuu ja on täynnä jotain turhanpäiväistä sepustusta. Onneksi näin ei ollut. Kirjasta tuli aina uusi, yllättävä juonenkäänne. Joskus ne olivat niin surullisia, että en tiennyt, mitä kaniineille seuraavaksi käy, toisinaan ne myös pistivät vihaksi ja olisin halunnut heittää koko kirjan päin seiniä. Aluksi, kun sain kirjan kirjastosta, oletin nimestä, että siinä on jotain vihreitä örkkejä, jotka asuvat asuvat jossain metsässä. Petyin hieman, kun huomasin, että kirja kertookin kaniineista ja koska takakansi ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta, jätin sen melkein lukematta. Päätin kuitenkin yrittää lukea sitä, edes luvun verran. Se oli hyvä valinta, koska juoni sieppasi mukaansa heti alussa ja suorastaan ahmin kirjan heti alussa. Erittäin hyvä kirja. Lukekaa ihmeessä!!!
Luettuani Ruohometsän kansan en ole yhtään yllättynyt, että siitä on tullut klassikko. Kirjan juoni on ainutlaatuinen ja se etenee loogisesti. Faktat on saatu ujutettua sujuvasti tekstin lomaan. Vaikka kaniineille sattuu ja tapahtuu paljon, ei se kuitenkaan tunnu sopimattomalta ja epärealistiselta tämän kirjan kannalta. Hieman kirjassa häiritsivät ajoittaiset, vähän liiankin pitkät kuvaukset maisemasta ja luonnosta. Idea kaniineista henkilöinä on omaperäinen, mutta kirjailija on toteuttanut sen hienosti. Kaniinit ovat aidon tuntuisia, vaikka omaavatkin ihmismäisiä piirteitä. Pidin siitä, miten kirjailija ei raaskinut uhrata yhtään ns. hyvistä kaniineista, tosin läheltä piti -tilanteita olikin sitten melko tiheään. Kaniinien omaan kieleen on selkeästi käytetty vaivaa, vaikka minulle siitä tuleekin mieleen vanhat, pohjoismaiset kielet. En yleensä pidä suomennetuista nimistä kirjoissa, mutta kaniineille ne sopivat hyvin. Kirjan loppu oli surullinen, mutta erittäin hieno. Parempaa lopetusta ei kirjalle olisi voinut olla. Itse kirjan rakenteeseen perehdyttäessä mielestäni runot kappaleiden alussa oli hyvin valittu juuri kyseiseen kappaleeseen sopivaksi. Tämä kirja on erittäin nopealukuinen, mutta en silti suosittelisi sitä lapsille. Se on kuitenkin enemmän aikuiskirjamainen.
'Ruohometsän kansa' on lastenkirjallisuuden klassikkoja. Kirja vei heti mukanaan ja missään vaiheessa siihen ei kyllästynyt. Kirja oli ehkä aika raaka lastenkirjaksi, mutta 'Hopeanuoli' ja 'Siipien sota' olivat paljon raaempia vaikka niitä lapsille markkinoitiinkin. Tarina oli hienon realistinen, kaniineja ei inhimillistetty liikaa vaan ne pysyivät kaniineina käytökseltään. El-Ahrairah tarinat olivat myös kirjan hienoa antia, kaniinien oma Odysseus tai Gilgamesh. Kenraali Ratamo toi etäisesti mieleen Hitlerin tai Stalinin, liekö Ratamon hahmo saanut kaikuina vaikutteita Euroopan diktaattoreista. Kirjan loppu oli ehkä koskettavimpia joita olen lukenut, Inlen Kaniinin tulo varsinkin. Kirja on hieno ja ansaitsee paikkansa yhtenä Euroopan ja ehkä maailmankin arvostetuimmista lastenkirjoista. Suosittelen kirjaa jokaiselle joka haluaa hienon lukukokemuksen. Arvosana: 8+.