Ruohometsän kansa

Ruohometsän kansa oli ihan luettava teos, mutta ei minusta kyllä sellainen mahtava lukukokemus kuin mitä odotin. Todennäköisesti ennakko-odotukset olivat siis liian korkealla. Tarinana kiinnostava ja erilainen, ymmärrä kyllä tästä aspektista sen suosion ja klassikkoaseman, mutta yksityiskohdissa oli monta häiritsevää seikkaa. Tarina peilaa aika paljon asioita todellisesta maailmasta, joka ei sinänsä ole ongelma, mutta allegoriat olisivat voineet olla vähemmän alleviivaavia. Josta päästääkin tähän melko selvään hyvis-pahis -asetteluun. Kumma juttu, että Pähkinä et kumppanit olivat aina niitä hyviksiä. Tällaisessa ainoastaan yhden ryhmittymän näkövinkkelistä kertovassa tarinassa on vaarana, että päähahmosta tulee tai tehdään kaikkien pelastaja -henkinen hahmo, niin kuin tässä nyt sitten kävi. Kaikki hahmon teot saadaan näyttämään oikeutetuilta, myös muiden hengen kustannuksella. Jotenkin tuntui vielä oikeutetummalta olla selvästi brutaali päähahmo/-joukkio, kun hahmoina tosiaan oli jotain muita kuin ihmisiä. Joten en ollut vaikuttunut, vaikkakin tarinallisesti tässä oli hienoja juttuja.

Mielestäni kirja oli erinomainen. Se oli mukavan pitkä, olisi sitä tosin voinut vielä jatkaa, ja juoni kulki sujuvasti läpi koko kirjan. Kaikki sivut ja kohdat olivat kiinnostavia ja mukaansapempaavia. Juoni oli minusta todella hyvä, koska se oli yllättävä ja ennalta arvaamaton. Koskaan ei voinut olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Oletin monta kertaa, että nyt kirja loppuu ja on täynnä jotain turhanpäiväistä sepustusta. Onneksi näin ei ollut. Kirjasta tuli aina uusi, yllättävä juonenkäänne. Joskus ne olivat niin surullisia, että en tiennyt, mitä kaniineille seuraavaksi käy, toisinaan ne myös pistivät vihaksi ja olisin halunnut heittää koko kirjan päin seiniä. Aluksi, kun sain kirjan kirjastosta, oletin nimestä, että siinä on jotain vihreitä örkkejä, jotka asuvat asuvat jossain metsässä. Petyin hieman, kun huomasin, että kirja kertookin kaniineista ja koska takakansi ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta, jätin sen melkein lukematta. Päätin kuitenkin yrittää lukea sitä, edes luvun verran. Se oli hyvä valinta, koska juoni sieppasi mukaansa heti alussa ja suorastaan ahmin kirjan heti alussa. Erittäin hyvä kirja. Lukekaa ihmeessä!!!

Luettuani Ruohometsän kansan en ole yhtään yllättynyt, että siitä on tullut klassikko. Kirjan juoni on ainutlaatuinen ja se etenee loogisesti. Faktat on saatu ujutettua sujuvasti tekstin lomaan. Vaikka kaniineille sattuu ja tapahtuu paljon, ei se kuitenkaan tunnu sopimattomalta ja epärealistiselta tämän kirjan kannalta. Hieman kirjassa häiritsivät ajoittaiset, vähän liiankin pitkät kuvaukset maisemasta ja luonnosta. Idea kaniineista henkilöinä on omaperäinen, mutta kirjailija on toteuttanut sen hienosti. Kaniinit ovat aidon tuntuisia, vaikka omaavatkin ihmismäisiä piirteitä. Pidin siitä, miten kirjailija ei raaskinut uhrata yhtään ns. hyvistä kaniineista, tosin läheltä piti -tilanteita olikin sitten melko tiheään. Kaniinien omaan kieleen on selkeästi käytetty vaivaa, vaikka minulle siitä tuleekin mieleen vanhat, pohjoismaiset kielet. En yleensä pidä suomennetuista nimistä kirjoissa, mutta kaniineille ne sopivat hyvin. Kirjan loppu oli surullinen, mutta erittäin hieno. Parempaa lopetusta ei kirjalle olisi voinut olla. Itse kirjan rakenteeseen perehdyttäessä mielestäni runot kappaleiden alussa oli hyvin valittu juuri kyseiseen kappaleeseen sopivaksi. Tämä kirja on erittäin nopealukuinen, mutta en silti suosittelisi sitä lapsille. Se on kuitenkin enemmän aikuiskirjamainen.

'Ruohometsän kansa' on lastenkirjallisuuden klassikkoja. Kirja vei heti mukanaan ja missään vaiheessa siihen ei kyllästynyt. Kirja oli ehkä aika raaka lastenkirjaksi, mutta 'Hopeanuoli' ja 'Siipien sota' olivat paljon raaempia vaikka niitä lapsille markkinoitiinkin. Tarina oli hienon realistinen, kaniineja ei inhimillistetty liikaa vaan ne pysyivät kaniineina käytökseltään. El-Ahrairah tarinat olivat myös kirjan hienoa antia, kaniinien oma Odysseus tai Gilgamesh. Kenraali Ratamo toi etäisesti mieleen Hitlerin tai Stalinin, liekö Ratamon hahmo saanut kaikuina vaikutteita Euroopan diktaattoreista. Kirjan loppu oli ehkä koskettavimpia joita olen lukenut, Inlen Kaniinin tulo varsinkin. Kirja on hieno ja ansaitsee paikkansa yhtenä Euroopan ja ehkä maailmankin arvostetuimmista lastenkirjoista. Suosittelen kirjaa jokaiselle joka haluaa hienon lukukokemuksen. Arvosana: 8+.