Ihmemaa
Alkuteos ilmestynyt 2006. Suomentanut Terhi Leskinen. Sidottu.
Mihin kaikki katoaa?
Mihin päätyvät kaikki ne ihmiset, jotka katoavat kuin tuhka tuuleen? Asia on kalvanut 34-vuotiasta Sandy Shorttia siitä lähtien kun hän oli lapsi ja naapurintyttö Jenny-May katosi jälkiä jättämättä.
Samaan aikaan toisella puolen Irlantia Jack Ruttle on epätoivoinen. Hänen nuorempi veljensä Donal on ollut kateissa jo vuoden, eikä poliisista ole apua. Bongatessaan lehdestä Sandyn etsivätoimiston ilmoituksen Donal on varma, että hänen rukouksiinsa on vastattu.
Sandyn myöhästyttyä sovitusta tapaamisesta Donal kuitenkin huomaa etsivänsä mystisesti kadonnutta naisetsivää, jonka oli määrä jäljittää hänen veljensä. Ja kadoksissa Sandy Shortt totisesti on. Hän on harhautunut juoksulenkillään kylään, josta ei ole minkäänlaista ulospääsyä. Kaiken lisäksi eräs kylän asukkaista on kukapa muukaan kuin Jenny-May Butler.
Vaikka salaperäinen kylä tarjoaa avaimen katoamisen arvoitukseen, Sandy huomaa kaipaavansa takaisin kotiin. Mutta onko Sandy piilottanut itsensä tällä kertaa liian hyvin?
Ihmemaa on lämmin, satumainen tarina yksinäisyydestä, etsimisestä ja löytämisestä.
”Loistava... kaunis ja katkeransuloinen.” – Heat
Cecelia Ahern
Cecelia Ahern (s. 1981) on Irlannin luetuimpia kirjailijoita. Irlannin pääministeri Bertie Ahernin tytär nousi maailmanmaineeseen esikoisteoksellaan P.S. Rakastan sinua (2004). Romaani on julkaistu yli 50 maassa. Kirjan elokuvasovitus saapui valkokankaille vuonna 2008. Cecelia Ahern asuu Dublinissa. Ahern on vieraillut Suomessa vuosina 2005 ja 2008.
Kirja-arvioita
Ihana! Luin kirjan päivässä, sitä ei vain malttanut laskea käsistään. Päähenkilöt ovat helposti samaistuttavia ja inhimillisiä. Silmät kostui lopussa.
Ihana kirja. Tykkäsin kirjan luovasta ideasta ja sen yksinkertaisuudesta. Kirjaa oli vaikea irrottaa käsistään, sillä se piti mukanaan viimeisille sivuille saakka. Ahern keksii ihania ja persoonallisia henkilöitä, jotka tuntuvat oikeilta ihmisiltä, sillä heidän luonteensa tulee Ahernin kirjoissa aina vahvasti esille. En oikein keksi enempää kirjoitettavaa tästä kirjasta, mutta sen voin sanoa, että tämä kirja kannattaa lukea jos tykkää vähän kevyemmästä fantasiasta.
Rakastan syvästi Cecelia Ahernin kirjoja. Ne ovat suloisia, romanttisia, yllättäviä, ihastuttavia ja ennen kaikkea omaperäisiä. Ihmemaa ei kuitenkaan ole sellainen. Kenties se, että Cecelia teki tarkoituksella fantasiaa, hämäsi häntä pahemman kerran. Yleensä Ahernin kirjoissa on aina ripaus yliluonnollista herkkua. Ihmemaassa tuo yliluonnollinen herkku menee kuitenkin yli. Petyin kirjaan pahasti. Toki Ihmemaa on ihan luettavaa materiaalia. Omaperäinen idea ja mielenkiintoisia henkilöitä. Loppujen lopuksi en kuitenkaan saanut vastausta useimpiin kysymyksiini. Kirja loppui täysin eri lailla kuin olin odottanut ja toivonut, eikä tuntunut sisältävän yllättävää loppuratkaisuakaan. Monet kirjan henkilöistä tuntuivat turhilta, loppua kohden lähes koko kirja tuntui turhalta. Hahmojen motiivit olivat epäselviä tai aivan riittämättömiä. Jotain positiivista mainitakseni, kirjasta löytyy kyllä tiettyä ahernmaista viehättävyyttä, huumoria ja oivaltavuutta. Ideanahan kadonneiden asioiden maa on - muuta sanaa ei ole - kiehtova, söpökin. Itseäni ihastutti etenkin kadonnut nauru ja itku, jotka leijailivat ilmassa. Kirjan sävykin oli miellyttävä, ja Sandy Shortt mielenkiintoinen päähenkilö yksinkertaisuudestaan huolimatta. Tiivistettynä: Vaikka olisin odottanut romanttista kipinää ja motivoituneempaa juonta, kirja oli miellyttävää luettavaa omassa tapauksessani sikainfluenssaa potiessani ajankuluna. Ei todellakaan parasta Ahernia, mutta ei kai sitä aina voi onnistua tai olla tyytyväinen?