Taikavaras
Alkuteos ilmestyy 2008. Suomentanut Kaisa Kattelus. Kuvitus ja kannen kuvat: Antonio Javier Caparo. Sidottu, kansipaperi.
Älä koskaan varasta velholta! Seuraukset voivat olla arvaamattomat...
Connin olisi pitänyt kaatua kuolleena maahan siinä siunaamassa kun hän nappasi Ikimys Liiholasin velhokiven tämän taskusta. Mutta jostain syystä niin ei käynytkään. Ja se herätti neuvosmaagi Ikimyksen mielenkiinnon.
Velmusta taskuvarkaasta tulee velhon oppipoika, ja hän joutuu heti suuren tehtävän eteen: Ikimyksen ja hänen on saatava selville, mistä Ehtoisan maagisen kaupungin taikuuden väheneminen johtuu tai muuten kaupunkia uhkaa tuho.
Connin on myös löydettävä itselleen oma velhokivi kuukauden kuluessa voidakseen jatkaa velhon opintojaan Ehtoisan lyseossa ja Ikimyksen oppipoikana. Muussa tapauksessa hänen on palattava takaisin Illankajon kujille.
Taikavaras on fantasiaromaani, joka imaisee lukijan mukaansa heti ensi sivuilta lähtien. Huikean trilogian ensimmäinen osa vie lukijansa Illankajon ja Aamunkoin hämäräperäisille kujille, seikkailuun velhojen keskelle. Kirjan myötä lukija voi opiskella myös Ehtoisan riimuaakkoset.
Sarah Prineas
Sarah Prineas asuu Iowa Cityssä Yhdysvalloissa. Hänen perheeseensä kuuluu tutkija-aviopuoliso, kaksi lasta ja kaksi kissaa. Prineas työskentelee Iowan yliopistossa ja luennoi siellä fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta sekä J. R. R. Tolkienin tuotannosta. Hänen esikoisromaaninsa Taikavaras ilmestyi 2008.
Kuva: Andy Williard.
Kirja-arvioita
Olen joskus lukenut tämän kirjan mutteise nyt mistään parhaasta päästä ole. Juoni on hieman pitkäveteinen ja niin pois päin...
Kirja oli ihan hyvä, mutta jotain jäi puuttumaan. Henkilöt olivat melko persoonallisia kaikki, mutta niistä olisi pitänyt kertoa enemmän.
Kirja oli aika pitkästyttävä ja juoni tökki, mielestäni turhaa jaarittelua ja asioiden selittämistä oli liikaa. Tämän vuoksi sain kirjan juuri ja juuri luettua. Kirjasta ei jäänyt mieleeni muuta kuin "tylsä" ja jatko-osia en aio lukea.
Taikavaras on ihan viihdyttävää fantasiaa. Varas päähenkilönä ei ole mitenkään uutta, mutta tarinasta löytyi positiivisia puoliakin, sekä juonesta että muista tapahtumista. Maailma jäi hieman toispuoliseksi, samoin osa henkilöistä. Toisaalta taikuuden olemus oli kuvattu minusta oivaltavasti. Ei välttämättä uudenlaisesti, mutta kohtalaisen oivaltavasti ja mukavalla tavalla. Henkilöistä Conn oli päähenkilö, ja kohtalaisen uskottava siinä. Pihlavakin kelpasi, mutta jotenkin Ikimyksen sisin jää aikalailla piiloon. Pahan ja hyvän jako on selkeä, pahta ovat pahoja ja hyvät hyviä. Tarinan kerronta oli mukavasti jätetty osin ikimyksen päiäkirjasivujen varaan. Ne oli toteutettu hienosti, siitä suuri plussa. Nuortenfantasiaa, mutta ei läheskään surkeinta osastoa. :)