Rajatapaus-SF
Rajatapaus-SF (Rajatapaus-tieteiskirjallisuus) on kirjallisuuden alalaji, jossa yhdistetään tieteiskirjallisuuden ja realistisen maailman elementtejä tavalla, jossa tieteellinen ja teknologinen kehitys sekoittuvat arkipäiväisiin tilanteisiin ja todellisuuteen. Tällaisessa kirjallisuudessa spekulatiivinen ja tieteellinen ajattelu voi olla osa maailmaa, mutta se ei ole täysin erillinen tai realistisesta maailmasta poikkeava, vaan se voi esiintyä vain hienovaraisina tai vähäisinä elementteinä. Rajatapaus-SF:ssa ei välttämättä kuvata täysin futuristisia tai täysin fiktiivisiä maailmoja, vaan se käsittelee maailmoja, joissa tieteiskirjallisuuden elementit ovat enemmän epätavallisia tai epäselviä, eikä niitä aina voida selkeästi erottaa nykyisestä todellisuudesta.
Rajatapaus-SF:ssa tapahtumat saattavat sijoittua nykyhetkeen tai lähes nykyhetkeen, mutta tieteelliset ilmiöt voivat silti olla poikkeuksellisia ja aiheuttaa maailman tai hahmojen käsitykselle häiriöitä. Tämä voi sisältää esimerkiksi teknologian kehittymisen, bioteknologian tai geeniteknologian vaikutukset, virtuaalitodellisuuden käytön tai keinotekoisten älyjen (AI) alkamisen vaikuttaa tavallisessa maailmassa. Rajatapaus-SF:n pääpiirteenä on se, että tieteelliset tai teknologiset muutokset tai ilmiöt esitetään tavalla, joka ei ole täysin eroottinen tai irrallinen, mutta joka ei ole myöskään täysin osa tätä päivää.
Teoksia, jotka sopivat rajatapaus-SF:ään, ovat esimerkiksi William Gibsonin Neuromancer, jossa kyberpunkin ja futuristisen teknologian elementit sekoittuvat lähelle nykyisyyttä, sekä Margaret Atwoodin Orjattaresi, jossa tulevaisuuden yhteiskunta perustuu dystooppisiin ja tieteellisiin käsityksiin, mutta ne ovat nähtävissä nykymaailman pelotteina ja kritiikkeinä.
Rajatapaus-SF on usein mietintämyssy, joka pohtii, kuinka tieteelliset ja teknologiset muutokset voivat muuttaa maailmaa ja ihmisten elämää, mutta se tekee sen tavalla, jossa raja tieteen ja todellisuuden välillä on epämääräinen, ja kysymykset jäävät avoimiksi.














