Darlah: 172 tuntia Kuussa

Muistan lukeneeni kirjan aika nuorena? joten lukukokemus olisi nykyään varmasti hyvin erilainen. Pidin kirjasta kuitenkin nuorempana, varsinkin sen jännittävyyden takia. Juonen käänteetkin olivat yllättäviä ja kirja loppuikin yllättävällä tavalla. Hirveästi en ole edelleenkään lukenut samaan kategoriaan kuuluvia kirjoja, vaikka ne yleensä niitä parhaimpia ovatkin.

Tämä kirja on juurikin sellainen kirja jonka haluaisin lukea uudestaan ja uudestaan. Mitään valittamista en keksi, kaikki eteni juuri sopivan nopeasti eikä mikään jäänyt epäselväksi. Aluksi luulin kirjan olevan tylsä ja tavallinen, mutta keskivaiheella mielipiteeni kirjasta muuttui täysin. Se ei todellakaan sovi heikkohermoisille, ja joka ainoa sivu piti minua tiukasti otteessaan.

Sain nyt loppuun sen Darlah: 172 tuntia Kuussa. Olihan se välillä vähän karmiva, mutta varsinkin loppu oli vaan hämmentävä, enkä tosiaankaan tärissyt kauhusta (toisin kuin ilmeisesti monet muut lukijat) :-D En tykännyt päähenkilöistäkään kauheesti, kukaan ei ollut erityisen mielenkiintoinen. Varsinkin Mia oli välillä aika ärsyttävä. Sekin ärsytti, kuinka juoni oli täynnä aukkoja ja joitain selittämättömiä tapahtumia, joita ei missään vaiheessa kirjaa selitetty. Joihinkin asioihin odotin turhaan ratkaisua koko kirjan ajan (Ilmeisesti kirjailija ei jaksanut miettiä sopivaa ratkaisua, tai sitten unohti koko jutun). Välillä myös skipattiin tapahtumia ja hypättiinkin yhtäkkiä kuukausikaupalla eteenpäin. En tykännyt. Jottei tää koko viesti menisi pelkäksi valittamiseksi, niin kehun kirjailijaa hyvästä ideasta. Sen vaan olis voinut toteuttaa paljon paremmin.

Huhhuh, tästä kirjasta tykkäsin kovasti! Vaikka kirja olikin hyytävän jännittävä, ei se ollut niin pelottava, kuin olin arvostelujen perusteella odottanut (vaikka itseni miellänkin heikkohermoiseksi :D). Sopii myös hieman vanhemmalle lukijalle, olen kuullut muutaman teinin vanhemmankin pitäneen tästä kirjasta.

Olihan tämä aika kauhistuttava ja jännittävä, mutta odotin jotain vielä pahempaa. Ne Kuussa tapahtuvat jutut jäivät vähän liian auki, olisi ollut kiva tietää mikä oikeasti oli sen ilmiön taustalla. Kirjan alkuosaa olisi voinut vähän tiivistää, sillä tyypit pääsee Kuuhun vasta yli puolenvälin. Alussa mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä päähenkilöiden saamien yliluonnollisten kokemuksien ja vanhan Himmelfarbin johdosta. Päähenkilöihin en saanut oikein mitään kosketusta. En pystynyt samaistumaan kehenkään ja he jäivät aika etäisiksi, varsinkin Midori. Himmelfarbin hahmosta pidin, sillä kirjailija kuvailee hyvin hänen dementoituneita mielenliikkeitään. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kirja ja suosittelen kaikille kiinnostuneille. Loppu oli yllättävä ja siitä jäi turhautunut fiilis - hyvällä tavalla!

Karmiva, aivan loistava.

Kun tämän kirjan kirjastosta lainasin en odottanot sen olevan näin jännittävä, vaikka takakannessa lukikin "Ei heikkohermoisille". Siispä kirja oli mukava yllätys. Kirjan kerronta oli sujuvaa ja sitä oli mukava lukea. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja juoni loistava. Jonkun toisen mielestä kirjan alku voisi olla liian pitkä, mutta minun mielestäni se sopi tähän kirjaan. Kirjan loppu oli yllättävä ja olen aika varma ettei toista saman kaltaista kirjaa ole olemassa. Tämä kirja kannattaa lukea ehdottomasti!

Upea kirja, juuri niin pelottava ja ahdistava kuin minulle on kerrottu. Rakastin alussa ilmestyviä pieniä mysteerejä, ja pelkäsin yhdessä päähenkilöiden kanssa. Jotkin kohdat olivat ehkä hieman vaisusti kerrottuja, pidän itse enemmän minä-kertojana kirjoitetuista teoksista niiden aitouden tunteen takia. Surin silti henkilöiden kohtaloita, iloitsin ja jännitin heidän kanssaan. En yleensä lue ahdistavia tai pelottavia romaaneja, mutta tämä oli iloinen yllätys. Pidin surullisesta lopusta, se sopi täydellisesti kirjaan. Sen teki vielä täydellisemmäksi pieni toivon pilkahdus Tokiolaisen tytön kirjeessä.

Huh huh! Kirja oli totaalinen yllätys, positiivinen yllätys. Kirjan kansi oli kaunis ja takateksti mielenkiintoinen. Silti pelkäsin, että sisältö olisi pettymys. Niinhän sitä sanotaan, "Moni kakku päältä kaunis", mutta halusin silti kokeilla, josko vaikka olisinkin ollut väärässä. Alku kirjassa oli hieman töksähtelevää ja hidasta. Mia oli persoonana hyvin ärsyttävä, mutta loppua kohden sekin lieveni, ja hänestä tuli ehkä lemppari koko kirjassa. Anton oli nuorista ehdottomasti ärsyttävin. Poika ei pystynyt päästämään irti tyttöystävästään, joten päätti mennä vakoilemaan tätä Eiffel tornin huipulle. Midori oli nuorin ja samalla myös käytöksellään ehkä lapsellisin, mutta pidin hänestä. Loppua kohden se kauhu josta varoitettiin tuli hieman esille, ja loppu oli hyvin surullinen, mikä ärsytti minua hieman. Olen onnellisten loppujen ystävä, mutta menestyihän Romeo ja Juliakin. Siinä vasta surullinen loppu onkin joten... Suosittelen jos sinua ei haittaa onneton loppu ja pidät jännityksestä.

Yksi ehdottomasti parhaista kirjoista joita ole IKINÄ lukenut! Vaikken kauhua oikein lue tai pidä siitä, niin silti tämä oli ihan huikea kirja(pelkäsin hulluna koko ajan+tervetuloa painajaiset#heikkohermoinen)! Luin tietäen suunnileen mitä taphatuu, kiitos suosittelijalle, mutta silti... Jette braa! Lukekaa ihmeessä.

Niin upea kirja, että lukiessa joutui haukkomaan henkeään ihan kunnolla. Piti jännityksessä, painosti myös lukijaa tavalla, johon moni kirja ei ole ennen pystynyt. Rakastan tätä kirjaa. Se oli omaperäinen ja loistavasti toteutettu. Juoni on hyvä, kirjailija osaa kirjoittaa, se täytyy myöntää. LUKEKAA KAIKKI

No kannen perusteella oiken kaunis kirja, ja myös erinlainen! Tämä kirja oli mielestäni hyvin ahdistava. Itsekkin joissakin kohdissa pidättelin happea. Mutta muuten hyvä, ja kekseliäs kirja. Loppu oli arvaamataon!

Ensinnäkin kirjan kaunis kansi kiinnitti huomioni heti kerralla. Empähän ole scifiä pahemmin ennen lukenut, mutta tää todellakin yllätti positiivisesti. Ensimmäinen kirja pitkään aikaan, jonka jaksoin lukea loppuun asti ja vieläpä päivässä. Ja ensimmäinen kirja joka onnistui viilaamaan mua linssiin 1-0. Tuuditti valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Tälläisiä kirjoja mä kaipaisin enemmänkin, siis sellaisia, jonka loppuratkaisu ei todellakaan ole sitä, miltä se aluksi vaikutti.

Odotin kirjan olevan paljon pelottavampi, lukeehan takakannessakin ettei sitä suositella heikkohermoisille. Alussa kesti (liian?) pitkään ennen kuin päästiin itse asiaan eli edes kuuhun. Myönnän harpponeeni. Kuussaoloaikaa olisi voinut kuvata enemmän. Kuussa majailevien olentojen nopea ilmestyminen ja saman tien tapahtuva toiminta jätti niiden tarkoituksen ja syntyperän arvoitukseksi. Kirjan idea oli kyllä mielenkiintoinen ja loppua kohti juonen kiinnostavuus lisääntyi (toisena iltana/yönä lukemista jatkaessani olin huomattavasti edellistä lukukertaa jännittyneempi), vaikkakaan täysin ennalta-arvaamaton loppu kirjassa ei ollut. Teoksen päätös sai silti odottamaan jatko-osaa, vaikka sellaista ei taida valitettavasti olla luvassa... Ihan ok lukukokemus varsinkin teini-ikäisille ja nuoremmille. Vanhempia lukijoita ei alun teinihömppä jaksa ehkä ihan yhtä paljoa kiinnostaa.

kirja oli ihan kiva ja siis yllättävän pelottava. Juoni kulki eteenpäin aika nopeasti ja tämä kannattaa lukea jos tykkää jännityksestä ja surulline loppu ei haitaa.

Ajattelin lukea kirjan, koska pidän scifi- aiheesta elokuvissa, ja olen lukenut hyviä arvosteluja tästä kirjasta. Ja toki se on voittanut kotimaassaan jonkin arvostetuimman kirjapalkinnon... Luin yli puoleenväliin, kunnes oikeasti totesin, etten halua lukea loppuun. Tekee suorastaan pahaa lopettaa kesken, mutta kerronta ja henkilöt olivat minulle yhtä sontaa. Idea on todella hieno, ja tästä olisi saanut todella loistavan teoksen, mutta jokin meni pahasti pieleen. Tapahtumat käyvät nopeasti, kokonainen vuosi kuluu ilman sen kummempaa kuvailua ja yhtäkkiä nuoret lennätetään kuuhun. Tytön ja pojan suhde alkaa kuin tyhjästä... Epämääräisiä ja hiukan pelottaviakin tapahtumia, jotka eivät kuitenkaan koskaan herätä suurempaa mielenkiintoa. Vilkaisin miten kirja päättyy, eikä sekään näyttänyt yhtään hyvältä. Vuosiin en ole lopettanut kirjaa kesken. Tämä kirja on yksi suuri PLÄÄH.

Tämä kirja astui suoraan sydämeeni jäätävyydellään. Juuri sellainen kirja, jota palaa välillä muistelemaan pitkänkin ajan jälkeen. Vaikka kirjaa ei luokitellakaan kauhuksi, sitä se kyllä taisi olla. Tämä kirja antoi minulle mahtavan, positiivisen, karmivan ja ikimuistoisen lukukokemuksen. Suosittelen lämpimästi. Ainut asia, joka jäi häiritsemään, oli Xanderin kirje, josta ei ollut mitään mainintoja lopussa.

Oli pakko lukea ties kuinka monta kertaa, ja hankkia omaksi, vaikka eka kerta veikin yöunet. Pidin tosi paljon tyylistä ja juonesta. Darlah kannattaa lukea, jos vaan hermo kestää

Todella hyvä kirja. Itse jätin kuitenkin kesken koska alkoi pelottaa liikaa. Hieno kuvailu, juoni eteni sopivaan tahtiin. Joissakin kohti hieman liikaa tieteellisiä selityksiä. Kannattaa miettiä sitä "Ei heikkohermoisille" tekstiä mikä kannessa lukee. Kirja alkaa muuttua aina vain ahdistavammaksi ja aloin itse pelätä vaikken edes tiennyt mitä, mutta kai mä sitten olen heikkohermonen.

Ihan jees kirja. Päähenkilöt olivat kaikki erilaisia mutta omalla tavallaan kiinnostavia, joten heistä myös jaksoi lukea. Osittain kirjassa oli kyllä myös sekavia kohtia, ja tieteellisimmät asiat menivät suoraan ohi. Olisin mielelläni kuullut myös enemmän siitä koodista ja muutamasta muusta jutusta - ne jäivät melko auki. Loppu oli hieno, mutta ei minun makuuni. Toki se oli hyvin keksitty - ja yllättävä - mutta itse olisin melkein kaivannut loppuun jotain iloisempaa. Muuten kun melko synkkä kirja oli.

Tosi hyvä kirja. Juoni oli loistava, samoin toteutus. Pidin kirjan kolmesta päähenkilöstä, Miasta, Midorista ja Antoinesta. He olivat kaikki selkeästi erilaisia ja pidin siitä, kuinka heistä kaikista oli kirjoitettu tasapuolisesti. Myös kirjan loppu (mikä ei muuten ollut todellakaan onnellinen) oli aivan loistava.