Haltian varjo
Alkuteos ilmestynyt 1991. Suomentanut Kirsi Kinnunen. Kannen kuva: Fred Fields. Nidottu.
Joku tappaa Harpunsoittajien, puolisalaisen järjestön, jäseniä. Harpunsoittajien agentti ja kaunis puolihaltia alkavat tutkia tapauksia. Jos murhaajaa ei löydy, ovat he itse seuraavat uhrit.
Mutta asia ei olekaan näin yksinkertainen...
”Olen ollut Elaine Cunninghamin ihailija siitä lähtien, kun luin Haltian varjon. Pidän hänen runollisesta kirjoitustyylistään ja siitä, että hänen luomillaan hahmoilla on enemmän kuin kaksi ulottuvuutta.” – R. A. Salvatore
Elaine Cunningham
Elaine Cunningham on syntynyt 1957 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Ennen kirjailijaksi ryhtymistään hän on toiminut muun muassa historian ja musiikin opettajana.
Elaine Cunningham asuu eteläisessä Uudessa Englannissa Yhdysvaltain itärannikolla. Hänen perheeseensä kuuluu mies, kaksi poikaa sekä kissoja. Cunninghamin harrastuksiin kuuluvat tennis, kroketti, sulkapallo ja puutarhanhoito. Hän myös lukee paljon ja hänellä on kotonaan useita tuhansia kirjoja. Hän kuuntelee mielellään kelttiläistä ja renessanssiajan musiikkia.
Kaksi Cunninghamin Forgotten Realms -romaania jäi suomentamatta: Evermeet – Island of Elves ja The City of Splendors. Jälkimmäisen hän kirjoitti yhdessä Ed Greenwoodin kanssa.
Kirja-arvioita
Hyvä kirja. Omaperäinen (ainakin Salvatoreen verrattuna) ja päähenkilöt ovat mainioita. Tapahtumissa olisi voinut olla enemmän vauhtia ja se, että melkein jokaista päähenkilön kohtaamaa mieshahmoa kuvailtiin "satumaisen komeaksi" oli melko rasittavaa. Ihan hyvä kokonaisuus ja tämän perusteella jaksaa lukea enemmänkin.
Erittäin hyvä perusfantasiakirja. Lukee mielellään, tarina kulkee. Päähenkilö ei aina ole se oikein suosikki tässä, hivenen ärsyttävä. Mutta onneksi sarjassa on paljon hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja ja mukavia yksityiskohtia.
Tämän kirjan kohdalla, voisin sanoa, arvanneeni aikapian loppuratkaisun, se oli sääli, koska odotin jotain yllättävää siellä jossain vaiheessa, ja toivoin kovasti että olisin väärässä, mutta ei väkisin. Semmosta perus fantsua. Mitä muuta siitä sanoisi? No ainakin nauroin jossain välissä, en tiedä miksi, mutta nauroin. Päähenkilö oli jollain tapaa todella kiehtova muuntautumis kykyineen, mutta välistä raivostuttava.
Luettuani kirjan, voin luokitella sen hyvillä mielin perusfantasiaksi, jonka melkein ainoaksi viaksi voidaan sanoa sen tavallisuus. Tarinassa on kaikki fantasian perusainekset ja tämän takia kirja ei ole kovin omaperäinen ja siksi ajoittain hieman tylsä. Tavallisuudestaan huolimatta kertomus on pesunkestävää fantasiaa, sillä sen lukeminen on viihdyttävä kokemus. Toisaalta tarinana se ei ole mieleenpainuva ja tästä johtuen kirja unohtuu helposti, kun sen on lukenut. Päähenkilöt tarinassa ovat kiehtovia, ja juuri he vievät juonta eteenpäin voimalla. Kirjaa loistaa sekä yksittäisissä roolihahmoissa, että yksityiskohdissa, joita pursuaa joka sivulla. On todella ilahduttavaa, että Elaine on lisäilyt kaikkialla niin mukavasti mehukkaita yksityiskohtia ja kirja on aarrearkku ihmiselle, joka niitä rakastaa. Omituisen valjuiksi jäävät kuitenkin kertomuksen tapahtumapaikat, jotka voin todeta ”hengästyttävän” tylsiksi. Valtavan vaikutuksen minuun teki Cunninghamin kyky kirjoittaa niin havainnollisen tarkasti, mikä tekee fantasiasta kuin elävän näytelmän, jota lukija voi tarkkailla eturivistä. Kirja antaa jokaiselle jotakin, ja siitä on vaikea olla pitämättä, sillä se on monipuolinen sekä sisältää paljon eri näkökantoja. Vaikka räväkkää alkua kirjasta ei löydy, niin lopussa ainakin on kiirettä ja ytyä sitä etsivälle. Se, mikä kirjan alussa esitetään turvallisena ja hyvänä, asetetaan lopussa päälaelleen. Juuri tämä seikka tekee kirjasta lukemisen arvoisen ja laittaisin Elaine Cunninghamnin teokset Forgotten Realms sarjassa jokaisen itseään kunnioittavan fantasiafanin lukulistalle, sillä vaikka kirja onkin melko tavallinen, se ei tee siitä ”helppoa”, koska kirja on kaikkea muuta kuin yksinkertainen… Arvosta arviotani ja anna omasi työstäni! Zimi kiittää ja suosittelee! (: