Niksu

Luin tämän kirjan tänään loppuun. Alussa kirjan sävy oli jotenkin valju, tapahtumat kulkivat eteenpäin merkityksettöminä, selittämättöminä ja miljöö tuntui kamalan ahtaalta. Kuin 'lasipallo', ajattelin. Aloin kuitenkin pitämään tarinasta ja jopa päähahmosta, lopulta. Kirjassa lapset harjoittivat valtavasti väkivaltaa, mikä oli hieman outoa, varsinkin Trisin osalta, joka oli Vaatimaton syntyperältään. Oli epäuskottavaa, kuinka nopeasti hän sopeutui tuollaiseen elämänmenoon. Tarinassa oli kuitenkin mukavasti toimintaa eikä tarina juurikaan laahannut. Divergent-käsite selitettiin kunnolla vasta lopussa. Olisin kaivannut joihinkin hahmoihin syvällisempää katsausta... mm. Ericiin, joka jäi aika valjuksi. Kaiken kaikkiaan tarina oli ihan hyvä ja luultavasti luen toisenkin osan.

Kolme tähteä enempää en voisi kuvitellakaan antavani tämän kirjasarjan kirjoille, koska ne ovat niin suurelta osin lainattuja Tolkien kopioita. Jokin niissä kuitenkin herättää alkukantaista mielihyvää, kenties hauskat, sanavalmiit hahmot kuten Regis ja Bruenor. Tämä ensimmäinen kirja on myös huomattavasti parempi kuin jotkut seuraavista osista, sillä tässä päähenkilö Drizzt Do´Urden ei ole sellainen sietämätön moraalisaarnaaja-supermies, kuin myöhemmin. Näitä kirjoja voi lukea siis viihteeksi samalla tavalla kuin seiskalehteä.

Bilbo on loistava hahmo. Päähenkilö ei voisi olla täydellisempi sillä häneen on helppo samaistua. Rakastan Tolkienissa sitä, että hän pystyy hienovaraisesti kuljettamaan lukijan läpi mielikuvitusmaansa, joka on hyvin kaunis, mutta ei vaaratonta. Sankarit eivät kenties selviä tapahtumista naarmuitta - se ja heidän aito inhimillisyytensä saa lukijan välittämään heistä ja kuuntelemaan heitä. Tolkienin kirjoilla on ollut minuun suuri vaikutus. Tässä kirjassa erityisen hyvää on Bilbo, joka on aina ollut suosikkihahmoni, sekä kääpiöt. Minä pidin heidän kääpiömäisyydestään enkä kaivannut heille enempää sivutilaa. He toimivat tälläisinä Bilbon matkakumppaneina juuri hyvin. Eihän heidän ja Bilbon välillä erityisen suurta rakkautta ollut, hän kun oli enemmänkin heille välttämättömän velhon oikku. Thorin on kuvattu hyvin, kultahulluuksineen ynnä muine piirteineen. Beorn on yksi suosikkihahmoni, kuten koko kohtaus hänen mökissään ja pidän aivan erityisesti siitä kuinka hän kutsuu Bilboa jänijussiksi. Ainoa ärsyttävä hahmo on Bardi. Haltiat kuvataan hauskoina ja ilomielisinä laulajina, jollaisina he Bilbolle näyttäytyvät. Tarussa tarkastelemme heitä sitten vakavamielisemmän Frodon ja heidän parissaan kasvaneen Aragornin silmin.

Pidän kovasti tästä sarjasta ja päähenkilöstä Lyrasta. Hän on aika samanlainen kuin minä. Joku kuvasi hyvin "raivostuttava kakara." Lyra tekee kuten tahtoo, mutta onnistuu silti jotenkin hurmaamaan ihmiset. Kaikessa en ole ollut hänen kanssaan samaa mieltä, ainakaan myöhemmin osien tapahtumista. Tämä ensimmäinen kirja on erityinen suosikkini, koska tapahtumat ovat vielä lapsenomaisia, suorasukaisia ja seikkaileminen on melko perinteistä. Jälkimmäisissä osissa on hieman liikaa tieteellistä ja filosofista tuputusta. Parasta kirjassa on tietenkin daemonit ja pansserbjörnet. Myös se ukkeli, joka lensi kuumailmapallolla ja jonka daemoni oli pupu, oli hurmaava. Luin tämän lapsena, kuten kannattaa.

En voi sanoin kuvata, kuinka tätä kirjaa lapsena rakastin. Luin sen useasti. En ole tarttunut siihen sittemmin ja ehkä hyvä niin - joidenkin lapsuuden lukukokemuksien haluaa pysyä tahrattomina. Ehkäpä luen sen joskus lapsenlapsilleni. Ehdottomasti paras kaikista Funken teoksista.

Olen lukenut tämän kirjan kerran kannesta kanteen lapsena. Muistan lukeneeni sitä yömyöhään. Itse kirja on myös siitä syystä erityinen, että sen kanteen on ikuistunut perheeni ensimmäisen koiran hampaanjälkien työjälki. Tarinat olivat hyviä, mutta viimeisimmästä en pitänyt.

Tämä on suosikkini kaikista Silmarillionin tarinoista. Päähenkilö on yksinkertaisesti hyvin lähellä minua itseäni. Sellainen vetoaa minuun. Tarina on tuomittu tuhoon, mutta silti sitä jaksaa toivoa, että Túrinin onni voisi kääntyä. Tämä on totisesti Tolkienin parhaimmistoa.

Tämä oli ihan mielenkiintoinen kirja, jonka lukemista en kadu, mutta joka ei myöskään ollut mitenkään erityisen ikimuistoinen lukukokemus. Jossain kohtaa kirjoitustyyli oli ehkä hieman tylsä, varsinkin alussa, mutta kirjassa oli myös hyviä juttuja ja toisinaan se oli ihan jännittävä. Ei kuitenkaan mikään huippukirja.

Mainio kirja. Ja vielä mainionpi kirjasarja. Jotkut sanovat menevänsä nimissä ja tapahtumissa sekaisin, mutta minulle niin ei ole käynyt. Tässä yhdistyy ihastuttavasti perinteinen fantasia - jonka J.R.R. Tolkien aloitti - sekä uudenlainen tyylisuunta. Pidän siitä, että hahmot ovat haavoittuvaisia ja että fantasiaa on sopiva määrä. Tässä ensimmäisessä kirjassa on parasta viattomuus, joka myöhemmissä osissa katoaa kun meno muuttuu hurjemmaksi. Tässä kaikki ovat vielä yhdessä ja monet hahmot ovat viattomia tai naiiveja. Mm. Dany ja Tyrion ovat parhaimmillaan tässä kirjassa, jossa heidän matkansa on vasta aluillaan. Hahmoista samaistun eniten Braniin, mutta suosikkejani ovat Ramsay Nietos, Theon Greyjoy, Jaime Lannister, Asha Greyjoy ja Arya Stark. Kirjasarjan upeus löytyy juurikin monipuolisista hahmoista ja siitä, että heidän puolestaan saa oikeasti pelätä - sillä talvi on tulossa ja kaikkien miesten täytyy kuolla.

Tästä en pitänyt yhtä paljon kuin muista kirjoista. Hieman tylsä. Jotkut hahmot, joista olen aiemmin pitänyt, tuntuivt nyt huonoilta. Esimerkiksi Tyrion ja Dany. Melisandre ja Jon olivat kiinnostavia. Korppien kestit oli todella hyvä kirja ja se jäi niin jännään kohtaan, että ehkä siksi tämä tuntui tylsältä. Tarina ei edistynyt. Toivonkin, että Martinin kirjoissa tapahtuisi aikahyppy. Moni hahmoista on edelleen hirvittävän nuori - kuten lohikäärmeäitimme Dany! Hän ei ole vielä edes 16! Starkin lapsista nuorin, Rickon, jota ei ole pariin kirjaan näkynyt, on 4 tai 5. Joten joo, minä pitäisin aikahyppyä järkevänä... mutta saa nähdä mitä Martin keksii. Tämän ensimmäisen kirjan arvosana on kuitenkin nyt vain 3 tähteä.

Hyvä kirja. Omaperäinen (ainakin Salvatoreen verrattuna) ja päähenkilöt ovat mainioita. Tapahtumissa olisi voinut olla enemmän vauhtia ja se, että melkein jokaista päähenkilön kohtaamaa mieshahmoa kuvailtiin "satumaisen komeaksi" oli melko rasittavaa. Ihan hyvä kokonaisuus ja tämän perusteella jaksaa lukea enemmänkin.

Tarina on ihan hyvä ja kyllä minä suosittelisin lukemaan. Kenties sellaiselle henkilölle, jolle muinaistaruston jumalat ovat vain viikinkimäisiä hahmoja Marvelin supersankari-sarjakuvista, tämä ei anna juuri mitään. Minusta kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja erikoisen pinnan alta löytyy mielenkiintoinen sisältö. En toki ole vielä loppuun asti lukenut, joten saa nähdä muuttaako loppuratkaisu mielipidettäni.