Lohikäärmetanssi 1
Alkuteos ilmestynyt 2011. Sisältää alkuteoksen prologin ja 40 ensimmäistä lukua. Suomentanut Satu Hlinovsky. Kannen kuva: Petri Hiltunen. Kartat: Jeffrey L. Ward. Sukujen vaakunat: Virginia Norey. Nidottu.
Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 2012, Goodreads Choice Award (paras fantasiakirja) 2011. Hugo-palkintoehdokas 2012, World Fantasy -palkintoehdokas 2012, British Fantasy -palkintoehdokas 2012.
Lohikäärmetanssi on huippusuositun Tulen ja jään laulun viides osa, jossa Valtaistuinpelistä alkanut tarina jatkuu täyttä vauhtia niin vanhojen tuttujen kuin uusienkin hahmojen kohtalokkailla kertomuksilla.
Rautavaltaistuimelle riittää tunkua, vaikka valtaistuinpelin nappuloita poistuu pelistä kovaa vauhtia. Tyrion Lannister haluaa kuitenkin päästä mahdollisimman kauas hovista ja etenkin kuningattaresta. Westeros jää taakse, ja Tyrion saa kokea millaista on olla etsintäkuulutettu kääpiö vieraalla maalla.
Muurilla Yövartion ylikomentaja Nietos on vaikeiden valintojen edessä. Yövartio ei ota osaa Valtakunnan politiikkaan, mutta Stannis joukkoineen häärää ympärillä kuninkaan elkein. Muukalaisten uhka voimistuu ja työsarkaa olisi loputtomasti, mutta vihollisia on Muurin molemmin puolin, eikä omista joukoistakaan tiedä keneen voi luottaa. Ainoastaan talven tulo on varmaa. Ja joukossamme on monia, jotka eivät näe kevättä.
Orjakauppiaanlahdella Daenerys Targaryen puolestaan oppii, ettei ole helppoa olla kasvavien lohikäärmeiden äiti, varsinkaan yksinhuoltajana. Sulhastarjokkaita kyllä riittäisi, mutta onko kukaan heistä luottamuksen arvoinen? Lohikäärmetanssin tahti kiihtyy, ja askelkuviot käyvät monimutkaisiksi. Kompurointiin ei ole varaa, eikä pysähtyä saa. Jos katson taakseni, olen hukassa.
George R. R. Martin on kirjoittanut pitkän uransa aikana lukuisia palkittuja teoksia. Hänen pääteoksensa Tulen ja jään laulu on saavuttanut sekä lukijoiden että kriitikoiden suosion, mm. Time-lehti nimesi hänet "Amerikan Tolkieniksi". Viimeistään HBO:n tuottama Tulen ja jään lauluun perustuva TV-sarja Game of Thrones nosti hänet nykyfantasian supertähdeksi.
"Yksi fantasian historian parhaista sarjoista." – Los Angeles Times
”Niin häijyjä henkilöhahmoja, että voisivat pistellä Borgiat poskeensa.” – Guardian
George R. R. Martin
George Raymond Richard Martin (alias GRRM, s. 1948) on palkittu yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen eeppisen fantasiasarjansa Tulen ja jään laulu kirjoja on myyty yli 90 miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty 47 kielelle. Martin sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään vuonna 2012.
Martin syntyi Bayonnessa New Jerseyssa. Martin oli ahkera sf-fani ja kirjoitti etenkin sarjakuvista lehtien kirjepalstoille ja fanzineihin. Hän alkoi kirjoittaa omia tarinoita jo nuorena ja ansaitsi rahaa kauppaamalla kauhutarinoittensa lukuhetkiä naapuruston lapsille. Martin opiskeli toimittajaksi valmistuen tiedotusoppi pääaineenaan vuonna 1970 Northwestern Universitysta.
Tulen ja jään laulu
Tulen ja jään laulu on yhdysvaltalaisen George R. R. Martinin kirjoittama fantasiakirjasarja, joka on saavuttanut suuren suosion ympäri maailman. Kirjoja on myyty yli 90 miljoonaa kappaletta, ja Tulen ja jään laulusta on tullut nykypäivän kaupallisesti menestynein eeppinen fantasiasarja. Martin suunnittelee sarjan pituudeksi seitsemää kirjaa.
Tulen ja jään laulu pyrkii koettelemaan tyylilajin rajoja kuvatessaan patriarkaalisia ja feodaalisia järjestelmiä, ja siinä on yhtäkkisiä ja usein väkivaltaisia juonenkäänteitä sekä monimutkaisia poliittisia juonitteluja. Kirjojen kerronta muistuttaa historiallisten romaanien tyyliä, ja sarjan yhtenä innoittajana on ollut 1400-luvun Englannissa käyty ruusujen sota.
Sarja sisältää 5 pääteosta ja yhteensä teoksia 9 kpl.
Alasarja Game of Thrones
Kirja-arvioita
lirja on loistava niin kuin on ollut koko sarjakin kannattaa lukea
Huh, viimein se on luettu! Nämä kirjat kyllä vaativat aikaa ja paljon keskittymistä, että saa sisäistettyä kaiken lukemansa. Mikäli tämän tyylin kirjallisuus ja tyyli ei nappaa, ei näitä kyllä saa mitenkään luettuakaan loppuun. Muutamat hahmot ja paikat taas jäivät itselle ihan ulkopuolisiksi, mutta eiköhän tv-sarjaa katsoessakin palaudu mieleen joitakin elintärkeitä henkilöitä. Kirjojen hyvä puoli on se, että niissä uppoudutaan paremmin tarinaan ja tv-sarja näyttää sitten lyhennelmän koko vivahteikkaan kirjan kulusta. Sarja on kyllä todella uskollinen kirjoille joten siitä paljon pisteitä! Tässä osassa oli enemmän niitä omia suosikkeja joiden koettelemuksista oli mielenkiintoista lukea. Nyt kaiken hienouden keskellä hahmot huomaavat ettei elämä olekaan pelkkää hymyä vaan jokainen heistä kohtaa yhä suurempia vastuksia. Minulla melkein nousi niskakarvat pystyyn kun mietin itsekin, että mitenkähän tästä ja mitenkähän tuosta selvitään. Martinin tyyli kirjoittaa on hyvin nokkelaa, mutta samalla hiukan vaikealukuista ainakin sellaiselle joka ei ole tottunut, mutta sitä ei kannata pelätä vaan sukeltaa valtaistuinpelin seikkailuihin. Enpä malttaisi odottaa millään kakkososaa tästä kirjasta!
Tästä en pitänyt yhtä paljon kuin muista kirjoista. Hieman tylsä. Jotkut hahmot, joista olen aiemmin pitänyt, tuntuivt nyt huonoilta. Esimerkiksi Tyrion ja Dany. Melisandre ja Jon olivat kiinnostavia. Korppien kestit oli todella hyvä kirja ja se jäi niin jännään kohtaan, että ehkä siksi tämä tuntui tylsältä. Tarina ei edistynyt. Toivonkin, että Martinin kirjoissa tapahtuisi aikahyppy. Moni hahmoista on edelleen hirvittävän nuori - kuten lohikäärmeäitimme Dany! Hän ei ole vielä edes 16! Starkin lapsista nuorin, Rickon, jota ei ole pariin kirjaan näkynyt, on 4 tai 5. Joten joo, minä pitäisin aikahyppyä järkevänä... mutta saa nähdä mitä Martin keksii. Tämän ensimmäisen kirjan arvosana on kuitenkin nyt vain 3 tähteä.
Lohikäärmetanssi 1 on taattua Martinin laatua, sitä saa mitä tilaa. Hahmot ovat omia ilkeitä itsejään, tapahtumat eivät jätä kylmiksi ja taistelu rautavaltaistuimen herruudesta jatkuu. Muistan, etten Korppien kestejä lukiessani vielä aivan lämmennyt Martinin ratkaisulle Kestien ja Lohikäärmetanssin kahtiajaosta, mutta mieleni muuttui hiukan tämän viidennen osan parissa. Myönnän, että osasyynä on varmasti omien suosikkieni palaaminen kuvioihin. Jon Nietos ja Daenerys pitivät nimittäin kuudensadan sivun mittaisen loman Korppien kesteissä ja heidän palaamisensa nosti tämän kirjan pisteitä. Toisekseen, Korppien kesteissä ja Lohikäärmetanssissa on yhteensä aivan valtava määrä materiaalia. Kertojahahmoja on järkyttävä määrä ja edellisiin kirjoihin eroten osa hahmoista saattaa esiintyä vain yhdessä luvussa. Osa kertojista on myös uusia, edellisten kirjojen hahmojen rinnalle on tuotu paljon tuoreempia tuttavuuksia. Jos kirjat olisi siis pätkäisty kahtia kronologisesti, en tiedä olisivatko tapahtumat ehtineet edetä missään oikein suuntaaan tai toiseen. Tällainen kahtiajako on siis loppujen lopuksi erittäin järkevä ja säästää myös lukijaa jonka aivot joutuvat muutenkin koetukselle Martinin hahmoviidakossa harhaillessa. Lohikäärmetanssi 1:ssä ehtii tapahtua melkoisen paljon. Minun kulmakarvani sai kohoamaan eräs täysin uusi hahmo joka ilmestyi tyhjästä ja romutti aika paljon valtaistuinpelin asetelmia. En spoilaa, mutta sanonpahan vaan, että huhhuh. Odotan suurella mielenkiinnolla mihin suuntaan Martin lähtee tarinaansa kuljettamaan. (Ja rukoilen suosikkieni puolesta. Sanonpahan vain, että jos Jon lähtee niin kenelläkään ei ole enää kivaa...) Lohikäärmetanssi 1 oli antoisaa luettavaa, Martin ja Westeros eivät pettäneet. Kirja toimi omalla kohdallani paremmin kuin Korppien kestit, muttei kuitenkaan aivan suosikkiosieni listalle yltänyt. Nyt odottelen innolla toukokuuta, sillä toisessa niteessä pitäisi muidenkin kertojien Korppien kesteistä palata takaisin kuvioihin. (Jaime ja Sansa!) Talvi on tulossa ja me odotamme.