Langenneiden enkelten kaupunki

Tämä kirja vastasi vasta loppupuolella siihen, miksi Claryn veljestä voisi tulla uhka, vaikka sehän kuoli Lasikaupungissa. Kirjan loppu sai epäilemään, että tuleekohan seuraavassa kirjassa jotain pahaa vastaan, josta ei haluaisi lukea.

Luin kirjan englanniksi ja suosittelen tätä myös muille. Alkuperäiskielellä Claren sanat ovat niin paljon sulavampia. Mutta ei mennä nyt siihen..

Tykkäsin, että Simonilla oli oma juoni. Minusta krjassa pimitettiin hienosti mahd. pitkään, kuka jahtasi Simonia. ja kuka teki vauvoista hirviöitä. (Pointsit muuten ällöttävästä kauhu-kuvauksesta) Ja voi sitä järkytyksen määrää kun Camille selvisi Magnuksen heilaksi! Alec oli täysi idiootti välillä, vaikka ymmrtäähän sen. Hänen ja Magnuksen keskustelut ja riidat olivat kohokohtia koko kirjassa. Magnus mielettömän hieno hahmo, hän on naurattaja, diiva mutta heti seuraavassa hetkessä hän on vakava, 300-vuotias velho.
Claryn ja Jacen suhde oli raastavaa, juuri kun kaikki on saatu kokoon, niin sitten tulee uusi selkkaus heidän välilleen. Loppuvaiheessa Jaken angsti alkoi käydä oikeasti hermoille, joten sitä saisi Clare vähän vähentää.

Taas kerran nappisuoritus Cassanda Clarelta. Tämäkin kirja hurahti ihan muutamassa päivässä.

Vaikka sota on ohi varjonmetsästäjia alkaa kuolla, Simon yritetään tappaa ja Jace näkee painajaisia. Taistelu ei siis ole läheskään voitettu. Pidin kirjaan tuoduista uusista hahmoista, etenkin Kylestä vai pitäisikö sanoa Jordanista. Camille oli kiva lisäys, vaikka en hänestä aluksi erityisesti pitänytkään, mutta hän alkoi kiehtoa Magnuksen entisenä tyttöystävänä. Jocelynin pitäisi alkaa pitää Jacesta viimeistään kirjasarjan lopussa, jotta saisin mielenrauhan. Ja mielestäni Jacen pitäisi välillä olla pelastamassa Clarya, eikä toisinpäin. Muuten kirjasta ihan täydet pisteet.

Koko kirjan ajan säälin Jacea ja olin varma etteivät hiljaiset veljet pystyneet tekemään mitään, hänen painajaisille. Kirjan loppu oli hyvä siinä määrin, että tavallaan kaikki saivat toisensa, paitsi tietysti Jace jäi vielä Sebastianin/Jonathanin valtaan mikä jäi häiritsemään tolkuttomasti. Seuraavana lukulistalla onkin sarjan viides osa.

Kirjan alkuasetelma on melko seuraavanlainen: Sota on ohi ja kaikki on näennäisesti hyvin. Clary on saanut rakastamansa pojan, Jacen. Sota on voitettu ja Valentine kuollut. Claryn äiti Jocelyn on saanut vastalääkkeen ja on jälleen hereillä. Onni on kuitenkin lyhytaikainen kun kuolleita varjometsästäjiä alkaa ilmestyä pitkin kaupunkia ja Jace vaikuttaa erilaiselta ja etäiseltä Claryn mielestä. Tästä alkaakin kuolettava ajojahti, joka mahdollisesti saa traagisia seuraamuksia niin rakastavaisten välillä kuin Varjometsästäjien yhteisössä.

Ensinnäkin kirja on mielestäni onnistunut syventämään useita henkilöhahmoja, kuten tutkimaan Jacen uutta haavoittuvuutta ja kamppailua rakkauden edessä, Simon puolestaan on löytänyt uutta vampyyricharmia ja ajautuu tätä kautta hieman yllättäviinkin tilanteisiin. Ja vaikka Magnus ja Alec ovat puolet kirjasta kiertämässä maailmaa, onnistuu kirja silti tuomaan esille Alecin mustasukkaisuutta, epävarmuutta omasta riittämättömyydestään, mutta toisaalta olemaan avoimempi ja mukavampi tullessaan kaapista ulos vanhemmilleen.

Erityisen iloinen olin Jace ja Simon aisaparista, jonka dynamiikka toimi mielestäni erinomaisesti ja toisaalta taas Clarysta ja Isabellestä tuli myös kunnon tehotiimi. Olin myös aluksi hieman skeptisempi Simonista kertojana ja hänen suuresta osuudesta kirjan eteenpäinviejänä, mutta toteutus olikin onnistunut, enkä lukijana jäänyt kaipaamaan Clarylle suurempaa osuutta kertojana. Näin ollen juoni oli erinomaisesti toteutettu, vaikka tapahtumiin joutuminen oli seurauksia Claryn toimista Lasikaupungissa, kirja oltiin osattu kertoa muiden näkökulmista, kuten Simonin ja Jacen. Claryn rooli tapahtumien alullepanijana ilmenikin vasta kun useampi palapelinpalanen oltiin saatu paikalleen.

Se miksi viides tähti jää uupumaan on puhtaasti kirjan viimeiset sivut. Vaikka Sebastianin paluu olikin odotettua ja se oltiin osattu toteuttaa tarpeeksi karmivalla tavalla, mutta se eipäs/juupas taistelu katolla oli hieman liian paljon omaan makuun. Toinen omaan mieleen hieman liian sokerinen tapahtuma oli Jacen suoranainen itsensä ruoskiminen riivauksen loppumisen jälkeen, josta lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa hän ajautui transsinomaiseen tilaan ja herätti Sebastianin.

Kaikenkaikkiaan kirja oli hyvä lukukokemus ja ehdottomasti yllätti näinkin tasokkaana teoksena. Ja vaikka en olekaan aivan täysin vakuuttunut seuraavan kirjan alkuasetelmista tämän kirjan pohjalta, odotan viidennen kirjan lukemista jokatapauksessa. On siis myönnettävä, että sarja onnistui koukuttamaan jälleen tehokkaasti lukijansa. Suosittelen tutustumaan kirjaan!

Sarjaan sisäistyneen läheisen kannalta varmaan hiukan rasittava kirja... Kaverini taitaa haeskella uutta, salaista numeroa kun tuli tekstailtua hiukan liian usein teenager girl -tyyliin. "Jaceee!!!!älä ole idiootti!!!!luv ya,SEBASTIAN!!!!KUOLE!!!!" Näin.

Henkilökohtaisesti kirja ei sykähdyttänyt niin paljoa kuin edellinen osa, joka vihdoin koukutti minut tähän sarjaan. Ei ole Lasikaupungin voittanutta...

Hahmot ihania, kuten aina. Tykästyin myös oikeasti Isabelleen. Clarystakin tuli jo enemmän mukava kuin ärsyttävä. Ja Jacea tuskin tarvitsee edes mainita, kun puhutaan suosikeista.

Juoni toimi yllättävän hyvin huomioiden, että kyseessä on venytetyn trilogian neljäs osa. Komediallisia piirteitä on sopivasti, perhosia vatsassa -fiiliksiä, pahiksia... Onnistunutta. Jouduin nielemään nyrkkini kun yritin pidätellä naurua lukiessani Simonin tyttökavereista.

Spoilasin itselleni lopun ja vannoin lukevani Langenneiden Enkelten kaupungin vasta kun saisin viitososan käsiini samalla. Ihan hyvä vain, vitonen on jo puoliksi avattuna sylissä. Ei loppu niin kamala ollut... (Sanoo hän, jonka mielipiteisiin ei voi spoilereiden ja yllätyksettömien olosuhteiden vuoksi luottaa.) Tietenkin vihaan vihaan vihaan rakastan Sebastiania, kun hän meni ja varasti Jacen, mutta... Annan anteeksi viisi masentavaa sivua niiden kolmensadankahdeksankymmenenkuuden ihanamman sivun vuoksi.

Ja koska tosiaan valmistaudun lukemaan seuraavaa osaa...

Yhteenlaskettuna pidin kirjasta paljon ja ihan oikeasti. En kritisoi kieltäkään enää, sillä se on parantunut ja lakannut häiritsemästä. Tekisi mieli lukea sarjaa uusiksi kun kuutonen vain suvaitsee ilmestyä ja nykyään se on allekirjoittaneelle erittäin harvinaista. Mutta kun kaikki toimii... Mikäpä siinä.

kirja on hyvä ja tekstiä helppo lukea, loppu ärsytti jonkinverran koska kaikki ongelmat oli juuri ratkenu mut sit sebastian pilas kaike :/ mutta seuraavaa osaa odottelen ja luen ku se ilmestyy..:D

Kirja oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen, mutta petyin loppuun aivan valtavasti. Olin jo aivan varma, että vihdoin Clary ja Jace saisivat toisensa. Alkaa jo ahdistaa, silti odotan innolla seuraavaa osaa.