Tuhkakaupunki

Tämän lukemiseen meni selvästi enemmän aikaa, kuin mitä ensimmäisen osan lukemiseen. Ei ollut yhtään niin mukaansa tempaava, mutta lukemisen arvoinen kuitenkin.

Paljon mukavia käänteitä ja kiinnostava juoni, mutta epämiellyttävän kirjoitustyylin takia en meinannut saada luettua.

Mukavaa, poikkeuksellisen tunnelmallista, tasokasta ja persoonallista genrensä aatelia. Lopun taistelu vain jäi melko yksipuoliseksi ja tylsäksi, ja dialogit alkoivat toistaa itseään niin, että vaikutelma jäi epäsiistiksi ja huolittelemattomaksi, kuin Clare ei olisi tarkistanut tekstiään jälkeenpäin. Demonien kuolema ja taistelukohtaukset kuvailtiin välillä tarpeettoman yksityiskohtaisesti.

Hyvin luotu maailma, hyvin kirjoitetut hahmot, mielenkiintoinen juoni. Siinä Tuhkakaupunki pähkinän kuoressa.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/04/kirja-arvostelu-cassandra-clare.html

Tykkäsin tästä kirjasta vähemmän kuin edellisestä. Tämän lukeminen oli usein jotenkin tosi epämukavaa. Claryn ja Jacen kohtaukset olivat epämukavaa luettavaa (vaikka tiedänkin mitä heidän suhteensa tulevaisuudessa tapahtuu), kuten olivat myös kohtaukset Claryn ja Simonin välillä. En yhtään ymmärrä miksi Clary ja Simon eivät voineet pysyä vain ystävinä. Jokaiseen kirjaan on näköjään pakko tunkea mukaan kolmiodraamaa, vaikka sitten väkisin. 

Ongelmanani on myös se ettei minua kiinnosta oikeastaan yhtään mitä suurimmalle osalle hahmoista tapahtuu. Aika tylsää on lukea kirjaa, jossa ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka päähenkilö kuolisi. Ja jotenkin odottaisi kahden kirjan lukemisen jälkeen, että edes päähenkilöön olisi syntynyt jonkilainen yhteys. Mutta ei.

Monet todella pitävät tästä kirjasarjasta, mutta itselleni ei vaan yksinkertaisesti nappaa niin yhtään. Kaksi ensimmäistä kirjaa luin, tämän toisen puoliksi pakottaen, ei mielestäni tempaa mukaan niinkuin kirjan pitäisi. Sanoisin peräti että tylsä.

Ei tämä huono kirja ollut, mutta oli suurimmalti osin vähän pitkäveteinen, tai sitten minä en ollut oikein motivoitunut lukija. Loppupuolella kiinnostus kasvoi.

Kirjassa oli mukavasti juonenkäänteitä ja sydämen pysäyttäviä hetkiä, mutta paikoin kerronta on todella sekavaa. Varsinkin lopputaistelusta en tohtinut saada oikein mitään selvää. Demoneilla on ne omat nimensä, enkä muista mikä demoni on mikäkin. Lisäksi varjometsästäjämaailma ja Klaavi ovat edelleen aika hämäriä. Kirja loppui kyllä mukavasti cliff hangeriin, joka saa lukemaan seuraavan kirjan.

Ensimmäiseen kirjaan verrattuna, tästä jäi hieman pettynyt fiilis. Kirjassa oli paljon kohtauksia, joissa aina jotakuta oltiin pelastamassa, joista puolet olisi voinut jättää pois ihan vain lukijan mielenkiinnon ylläpitämisen vuoksi. Kaikki tietävät, ettei päähenkilöt kuole vaikka olisivatkin vaarassa ja ne täytyisi pelastaa.. Vaikka mielenkiintoisia käänteitä kirja oli pullollaan, loppua kohden into kirjan lukemiseen hiipui. Loppuhuipennus pelasti hieman kirjaa! Luen kyllä seuraavatkin osat ja toivon, että olisivat tätä kirjaa parempia.

Luukaupunki oli parempi, mutta Cassandra Claren kirjat ovat minun Top 3 listallani. Kirjotan tätä arviota silloin kun olen lukenut koko kirjasarjan kolmesti ainakin, joten se voi vaikuttaa arviooni. Taas loistava kirja luettu vaikka tosin kolmannetta kertaa. Jace ja Claryn tuskaa oli jännää seurata ja heidän kiintymistä, sekä kuinka paljon he välittävät toisistaan. Simonin vampyyri juttu oli surullistra, mutta se liitti Simonin varjomaailmaan pysyvästi, mikä on silleen hyvä asia. Claryn ja Jacen kyvyt olivat hämmästyttävä. Imogen Herondale oli todella ärsyttävä, mutta se miten hän pelasti Jacen oli sankarillista ja se tieto, että oli kantanut kaunaa Jacelle/Valentinelle olikin turhaa (tiedät mitä tarkotan jos olet lukenut kolmosen) Idris niinkui voin kuvitella on varmaan todella kaunis ja tärkeä kaupunki varjometsästäjille. Se miten Jace komentaa Clarya oli ärsyttävää ja Sebastian oli outo lisäys. Juoni oli kiva ja pidin Maiasta heti. Taas upeata työtä Clarelta! Jace <333333333

Pidin enemmän Luukaupungista, mutta tämä ei todellakaan ollut huono. Päinvastoin. Pidin kirjasta paljon ja luin sen innolla. Harmittaa vain, että Clary ja Jace ovat sisarukset. Ties millainen romanssi syntyisi, jos he eivät olisikaan sukua toisilleen.

Hyvä kirja, vaikka Luukaupunki olikin hiukkasen parempi.

Todella hyvä kirja. Jacen, Claryn ja Simonin kolmiodraama antaa tarinaan lisäväriä.

Muuten samaa tasoa kuin eka osa, mutta juoni kyllä vähän lässähti. Claryn, Jacen ja Simonin kolmiodraama on vähän tyhmä, eikä siinä ole oikein ideaa. Jace on edelleen ärsyttävä, muttei ehkä ihan niin paljon kuin ekassa osasssa.

On kyl aikaa ku luin tän, mut mun mielest juoni vähän ontu/oli kadoksissa ja voi juma se inkvisiittori oli ärsyttävä!!! Kirjan takakansi sanoo, et tää sarja on vahva haastaja Twilightille hah ihan ku nää kaks vois kilpailla keskenään, edustavat niin erityyppistä fantasiaa. Twilight sellanen hillitty ja tää taas ei niinkää (läheskään), miettikää nyt mitä kaikkii eri otuksii varjojenkaupungeis on! Demonit, vampyyrit, varjometsästäjät, enkelit, nefilit jne.

Kun aluksi luin ensimmäisen osan petyin kun selvisi Jacen olevan Claryn veli mutta sarja kuitenkin kiinnostaa minua ja rakastan tätä yhtä paljon kuin Twilightiakin suuri kunnia Cassandra Clarelle :)

Toinen osa ei todellakaan pettänyt odotuksiani! Sarjan taso ei laskenut ja hahmoihin tutustuu sopivasti pikkuhiljaa. Tuli ahmittua tämäkin kirja ensimmäisen tavoin ja niin taitaa käydä seuraavallekin osalle!

Ihanaa.. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä miten ihana tämä sarja on. Myöskään tämä osa ei ole poikkeus <33

Eka kirja tuli luettua vähän huonoina hetkinä, joten uppoamaan ei päässyt, mutta kakkosen kohdalla ei henkilökohtaisia ongelmia löytynyt. Claren (tai suomentajan, en tiedä kenen vika) kieli on ehkä hieman parantunut, enää ei ollut liian töyssyistä. Muutama sanavalinta ärsytti, mutta itse tarina on mukava. Jos sekin lähtee laskuun, en taida hypätä mukana. Jace-Clary-Simon-draamaa on hienoisen myötähäpeän siivittämänä melkein koomista lukea, vaikka hieman itsestäänselvältä se tuntui. Tai siis, eivät Clary ja Simon voi olla yhdessä, jos Clary rakastaa Jace ja Jace Clarya. Se olisi väärin Simonia kohtaan. Eivätkä Jace ja Clary valitettavast voi olla yhdessä, sillä he ovat sisaruksia. Onneksi tämä susi on ainut lapsi. Pakko näistä on loputkin lukea. Miten Varjojen kaupunki voisi päättyä onnellisesti? Valentine kuolee tai katoaa lopullisesti, se on selvä. Mutta Jace-Clary-Simon? Tai Jace-Clary siis enää. Olen utelias. ja valitettavan tietoinen, että sarjan lukeneet ihanat ihmiset naureskelevat tietämättömyydelleni ja "arvauksilleni" joiden paikkaansapitävyyttä en usko edes itse.

Kerta kaikkiaan mahtava kirja! Eittämättä paras osa sarjasta, ainakin näillä näkymin. En oikein usko, onko perustelut tarpeen, koska pidin kirjassa kaikesta. Tosin tässäkin osassa Clare kuvailee joitain asioita hieman liiankin pikkutarkkaan tyyliin, mutta eipä tuo nyt lukemista haitannut. Jace säilytti asemansa parhaana hahmona ja Valentine tuli hyvänä kakkosena. Clarysta en mene sanomaan mitään syystä tai toisesta… Ehdottomasti suosittelen kirjaa, varsinkin sellaisille henkilöille, jotka pitävät humoristisesta fantasiasta, sekoitettuna monimutkaisiin parisuhteisiin!

Jaa-a, en suorastaan pettynyt, koska en odottanut paljoa tältä osalta. Tietysti toivoin parannusta edelliseen osaan, mutta sitä ei ollut paljon. Jälleen ennalta arvattava, mutta oli mahtava seurata kaikkien hahmojen edistystä. Jace oli jälleen yhtä hurmaava ja myös Alec ja Simon pysyvät edelleen suosikeissani. Keijujen kohtaaminen oli ehkä kirjan parhaimpia kohtauksia ja sai niskakarvat nousemaan. Tällaisia tilanteita enemmän! Kuitenkin hyvää ja viihdyttävää fantasiaa enkä päästänyt kirjaa käsistäni helpolla.

Ai että tää on mahtava kirjasarja odotan innolla jatkoa. luin nää kirjat heti putkeen ei voinu laskee käsistään ennenku oli lukenu kokonaan.:)

Tämä ei jää yhtään huonommaksi kuin ensimmäinen. Lisää jänniä kuvioita luvassa. Vierailu "keijujen maassa" sai sukat pyörimään jalassa. Jace on edelleen upea itsensä ja hänen ja Claryn välisen suhteen eteneminen on mielenkiintoista luettavaa. Ei malttaisi odottaa kolmatta osaa! Hienoa, ettää trilogia laajeneekin vielä kolmen kirjan verran. Vaikka herääkin kysymys, että laskeeko sarjan laatu, jos sitä venytetään.

Varjojen kaupungit sarjan toinen osa oli kyllä aivan yhtä loistava mitä ensimmäinenkin. Pidin varsinaisesti siitä että Jacen tunteet isäänsä kohtaan olivat inhimilliset, aivan kuin hän ei olisi ollut varma mitä mieltä olisi tästä. Se teki pojasta ihmismäisemmän. Loppu oli myös tosi hyvä, aivan kuin pakottaisi hankkimaan kolmannen kirjan. Juoni oli edelleen hyvä ja toimiva, piti otteessaan. Ei meinannut millään laskea kirjaa käsistään. Ja täytyy vielä sanoa pari sanaa Jacesta: hän on vieläkin aivan upea hahmo.

Kidutin itseäni ja koitin tätäkin lukea vaikka ensimmäinen jäi kesken. Hyhhyh