kuvajainen

Kirjan takakansi ei tosiaan antanut oikeutta kirjalle, jonka takia jäi tämä monta kertaa kirjastossa hyllyyn, kun en osannut päättää lainaisinko vai enkö. Lopulta kaverini "haastoi" minut tämän lukemaan, ja hyvin iloinen olen että luin. Alku oli hiukan tahmea, turhan tekotaiteellisen tuntuine enkä saanut oikein otetta kirjan ideasta. Loppua kohden kertomus parani, ja aivan loppu oli sykähdyttävä - kokonaisuutena erittäin hieno tarina. Hahmoihin oli helppo samaistua, ja idea oli mukavan omaperäinen.

Aivan mahtava kirja. En kovin usein lainaile kirjoja ihan randomilla, mutta tämä vaan tarttu kirjastosta mukaan, ja oli kyllä sen arvoinen! Lumikki oli hieno hahmo, vaikka vähän välillä otti päähän se kun kuvailtiin kuinka rikki Lumikki oli ollut ja miten hänestä oli tullut niin vahva - tätä on tosin ehkä hiukan hankala ymmärtää ellei itse ole tullut koulukiusatuksi. Pystyin kyllä samaistumaan. Juoni oli jännittävästi toteutettu, kirja oli kirjoitettu eläväisellä ja mukaansatempaavalla tavalla, Simukan tyyli on juuri minulle sopivaa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan!

Luukaupunki oli hienoinen pettymys ottaen huomioon kuinka paljon sitä minulle hehkutettiin. Hahmot olivat varsinkin sarjan loppua kohden kaikki melko samanlaisia, eikä yksittäisistä hahmoista siis saanut oikein otetta. Magnus, Alec ja Maia nousivat lempihahmoiksini melko nopeasti, heistä löysin edes jotain itseeni purevaa särmää. Tosin Jacen huumori ja ylimielinen asenne iski toisinaan, vaikka en kyllä todellisuudessa hänen kaltaisestaan ihmisestä pitäisi. Jäin kovasti kaipaamaan hahmojen kehittymistä - esimerkiksi Clary, sarjan päähenkilö, oli tämän kirjan, ja koko sarjan loppuun asti sama heiveröinen, epätoivoisesti rakkautensa puolesta taisteleva teini, toivoin enemmän. Tähän vielä haluan lisäksi mainita, etten ollut ollenkaan tyytyväinen siihen, miten nopeasti Claryn ja Jacen lempi roimahti ja kuinka kiihkeästi he tarrautuivat ensi hetkestä lähtien toisiinsa. Tätähän oli sarjassa selitetty sillä, että varjometsästäjät kokevat tunteet voimakkaampina kuin ihmiset, joka oikeastaan minun makuuni ainoastaan lisäsi romanssin kliseisyyttä Kirjan kerronta oli joissakin kohdin älyttömän pitkäveteistä ja liian latteaa, ei aina meinannut jaksaa lukea (näin kävi varsinkin sarjan jälkimmäisissä osissa, kirjat vain toistavat itseään ja pitkää salahelinää on liikaa). Jäin kaipaamaan paljon jonkinlaista tiettyä nopeatempoisuutta, pitkät toiminnattomat kohdat alkoivat kyllästyttää jossain vaiheessa. Juoni oli melko ennalta- arvattava. Perusfantasiaa, ihan lukemisen arvoinen kirja muttei kyllä lempikirjakseni yllä. Täytyy tosin sanoa, että kyllä minä tämän kohtuumielelläni kuitenkin luin (kuten jo sanottu, sarjan viimeisimmät osat Lasikaupungista eteenpäin aiheuttivat enemmän tuskaa) ja oli myös kohtia, jotka Clare oli kirjoittanut niin että tunteitakin heräsi.

Erittäin söpö ja hauska satumainen kertomus - mukavan kevyttä ja lapsenmielistä luettavaa! Toisinaan ehkä tosin liiankin lapsenmielistä ja -luultavasti osin myös suomennoksen takia- sekavaa luettavaa, siitä tulee vähän miinusta. Hahmot olivat kaikki erittäin sympaattisia, pidin niin Septimuksesta, Marciasta kuin Stanleystakin! Sopii varmasti melko laajalle ikähaarukalle, itse ainakin voin kuvitella itseni lukemassa tätä keski-iän ylittäneenä omassa pehmeässä nojatuolissa vilttikasan alla. Suosittelen ehdottomasti.