Perillinen

Perillinen on täydellinen lopetus samannimiselle kirjasarjalle. Nyt mukana on sekä taistelukohtauksia että romantiikkaa ja syvällisyyttä. Tuo galbatoriksin kukistaminen on aika kliseinen, pistetään tyyppi katumaan, mutta nyt kun mukana on entistä enemmän hyviä hahmoja, kirja on mielestäni tosiaan arvoisensa lopetus huipulle sarjalle.

Ehdottomasti sarjan paras osa, koska siinä oli niin paljon taisteluja. Viimeinen taistelu Galbatorixia vastaano oli niin kiihkeä, että kannustin ääneen Ergonia lukiessani sitä. Kun se päättyi, tuuletin kovaan ääneen. Paras taistelu minkä olen koskaan lukenut ja todennäköisesti en lue mitään vastaavaa myöhemmin.  

Hyvä, mut ehkä vähän synkkä kirja, ku nii moni kuoli, ja vastaavaa. Kirjassa olsi voinu olla enemmän huumoria, mut kyl sen jakso silti lukee iha hyvin. Hyvä kirja, mut huono loppu nii hyvälle sarjalle. Tarkotan, et kirja oli hyvä, mut loppu olis kaivannu jatkoo. Varmasti moni muuki ois halunnu lukee uusien ratsastajien koulutuksesta, siitä paikasta, jonne ne lähti, ja miten sil Eragonil ylipäätää sujunsiel uudes paikassa. Kirjassa mainitii myös Eurooppa, mut en iha tajunnu miks. Nehä asu jossain iha randomissa, niiden ei pitäis olla kuullukkaa Euroopast, mut ehkä se on joku tähtikuvio tai jotain muuta yhtä outoo, mistä en oo kuullukkaan. Olisin ite halunnnu viel muutaman osan tähän sarjaan, kertomaan vaik uusista lohikäärmeratsatajista, ja niiden koulutuksesta.

Oikein hyvä päätös sarjalle, laittoi hienosti pisteen kokonaisuudelle joka kulki sujuvasti alusta aina loppuun asti. Suomentaja mokaili useampaankin otteeseen mutta jos ei antanut sen häiritä, tekstissä ei ollut muuta vikaa. Juoni oli parempi kuin edellisissä osissa ja mielestäni tämä oli muutenkin sarjan paras osa. Loppu oli surullinen ja jäi vähän harmittamaan kun Eragon, suuren voittonsa jälkeen, joutui sitten jättämään Aryan, Roranin ja kaiken muun minkä oli tuntenut. Sarjasta jäi jokatapauksessa hyvä tunne ja voisin lukea uudestaankin ;)

Aivan mahtava päätös sarjalle! Eldunarien löytyminen oli sinänsä "pettymys" koska sitä nyt osasi odottaa nimestä "Sielujen holvi" (tosin itse ajattelin että Galbatorixin eldunarit olisivat löytyneet sieltä, Eragon olisi tuhonnut ne ja mennyt tappamaan voimattoman Galbatorixin). Loppu oli niin koskettava, kun Eragon joutui jättämään rakastettunsa ja koko Alagaesian. Itkin koko illan ja vieläkin on haikea olo, kun ajattelen sarjaa.

Tosi hvä kirja. Itse sain idean lukea sarjan kaveriltani josna ansiosta olen lukenut monia muitakin kirjoja. Tapahtumat alkavat heti en simmäisestä lauseesta tarinaa. Vaikka kirjan paksuus vähän harmitti se ei loppu pelissä haitannut vaan olisi juuri halunnut, että se jatkuisi. Kirjassa puhuttiin muinaista kieltä joka oli vähän haastavaa kun piti katsoa mitä jokin sana tarkoittaa. Onneksi ne löytyivät kirjantakaa. Saarella oleva paikka oli vähn jännä sillä missä paikassa nyt olisi jotain sellaisia elukoita kuin ne.

Todella hyvä ja jännittävä! Annan kuitenkin 4,5 tähteä koska toivoin toisenlaista loppua. Olisin halunnut Aryan ja Eragonin välille jotain <3. Myös uusien lohikäärmeratsastajien koulutuksesta olisin halunnut lukea. Loppu kuulosti siltä että vielä tulisi uusi kirja. (Älkää kritisoiko jos tein kirjoitusvirheitä. Olen vasta 13 vuotta.)

Aivan ihana kirja! Todella hyvä lopetus ja onneksi oli pitkä kirja. Odotin tätä kirjaa varmaan yli vuoden, tai no siitä lähtien kun sain Brisingrin luettua, mutta suurin odotus oli silloin kun kirja julkaistiin Yhdysvalloissa. Ärsytti vaan suomentajan mokailut... Esim. lohikäärmeratsastajat oli kirjoitettu isolla, Nasuadaa väitetään vardeneiden kuningattareksi, kahden puukon koetus onkin yhtäkkiä Pitkien puukkojen koetus... Loppu oli vähän haikea ja ehkä hiukan kliseinen: Eragon lentää pois Alagaësiasta auringonlaskuun. No okei, ei lentänyt. :D Oisin toivonut Eragonin ja Aryan välille hiukan toisenlaista loppua. =/ Ja Eragonin lähtö... Ja sitten tuo suomentajan moka: kirjassa viitataan Eurooppaan. Luulen, että englannin kielinen sana oli Empire, josta tuo Eurooppa sitten tuli... Oisin toivonut parempaa suomentajaa. Mutta upea kirja! Ehkä sarjan paras tai toiseksi paras, saattaa hävitä Eragonille. :D

Voi että tätäkin tuli odotettua! Laskin kuukasia, viikkoja ja päviä Perillisen ilmestymiseen ja ostin sen heti kun se löytyi kaupoista. Seuraavat kaksi päivää kuluivatkin sitten tämän upean teoksen parissa. Perillinen-sarja huipentui mielestäni upealla tavalla josta ei puutunut jännitystä tai taistelua. Luin kirjaa suurella omistautumisella ja tunteella. Erityisesti rakastin lukemista Saphirasta joka on lempihahmoni. Loppu oli mielestäni jollain lailla samanlainen kuin Taru sormusten herrasta trilogiassa. Yhtälailla surumielinen ja haikea, kun päähenkilö lähtee eikä koskaan palaa... Itseäni tämä suretti, sillä olisin toivonut onnellista loppua Eragonin ja Aryan välille.

Kirja on Perillinen-sarjan viimeinen, pisin ja omasta mielestäni paras osa. Teksti oli sujuvaa ja miellyttävää lukea enkä hirveästi voi kirjaa moittia, vaikka pari asiaa siinä minua häiritsikin: Kirjan alussa oli tiivistelmä sarjan edellisten osien tärkeimmistä tapahtumista. En pitänyt siitä sillä, kun ahdetaan kolmen kohtuu pitkän kirjan tapahtumat muutamaan sivuun, jälki ei voi olla hyvää. Toinen silmään pistävä seikka oli kirjasta löytyvä viittaus Eurooppaan, vaikka melestäni tapahtumapaikka on Alagaêsia... Mutta minä huomaan yleensä kaikesta ensimmäisenä huonot puolet ja vakuutan ettei tarkoitukseni ollut todellakaan moittia kirjaa, jossa oli hyviä puolia enemmän kuin jaksan mainita. Yksi asia josta todella pidin oli ettei kirja loppunut heti Galbatorixin kukistumisen jälkeen, vaan loppuun mahtui vielä paljon tekstiä vapaan Alagaêsin ja Eragonin, Saphiran sekä muiden henkilöiden elämästä sodan jälkeen. Suosittelen. :)