Perillinen #4
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Perillinen on täydellinen lopetus samannimiselle kirjasarjalle. Nyt mukana on sekä taistelukohtauksia että romantiikkaa ja syvällisyyttä. Tuo galbatoriksin kukistaminen on aika kliseinen, pistetään tyyppi katumaan, mutta nyt kun mukana on entistä enemmän hyviä hahmoja, kirja on mielestäni tosiaan arvoisensa lopetus huipulle sarjalle.
Ehdottomasti sarjan paras osa, koska siinä oli niin paljon taisteluja. Viimeinen taistelu Galbatorixia vastaano oli niin kiihkeä, että kannustin ääneen Ergonia lukiessani sitä. Kun se päättyi, tuuletin kovaan ääneen. Paras taistelu minkä olen koskaan lukenut ja todennäköisesti en lue mitään vastaavaa myöhemmin.
Hyvä, mut ehkä vähän synkkä kirja, ku nii moni kuoli, ja vastaavaa. Kirjassa olsi voinu olla enemmän huumoria, mut kyl sen jakso silti lukee iha hyvin. Hyvä kirja, mut huono loppu nii hyvälle sarjalle. Tarkotan, et kirja oli hyvä, mut loppu olis kaivannu jatkoo. Varmasti moni muuki ois halunnu lukee uusien ratsastajien koulutuksesta, siitä paikasta, jonne ne lähti, ja miten sil Eragonil ylipäätää sujunsiel uudes paikassa. Kirjassa mainitii myös Eurooppa, mut en iha tajunnu miks. Nehä asu jossain iha randomissa, niiden ei pitäis olla kuullukkaa Euroopast, mut ehkä se on joku tähtikuvio tai jotain muuta yhtä outoo, mistä en oo kuullukkaan. Olisin ite halunnnu viel muutaman osan tähän sarjaan, kertomaan vaik uusista lohikäärmeratsatajista, ja niiden koulutuksesta.
Vaikea kirjoitta arvioita tästä, koska en saanut sitä loppuun. Mutta mielestäni se kertoo ihan tarpeeksi, etten saanut kirjaa luettua, koska se on sen verran tylsä. Odotin paljon enemmän, muiden kirjojen perusteella. Siitä huolimatta kuinka palavasti halusin tietää loppuratkaisun, en vain jaksanut lukea.
Oikein hyvä päätös sarjalle, laittoi hienosti pisteen kokonaisuudelle joka kulki sujuvasti alusta aina loppuun asti.
Suomentaja mokaili useampaankin otteeseen mutta jos ei antanut sen häiritä, tekstissä ei ollut muuta vikaa. Juoni oli parempi kuin edellisissä osissa ja mielestäni tämä oli muutenkin sarjan paras osa.
Loppu oli surullinen ja jäi vähän harmittamaan kun Eragon, suuren voittonsa jälkeen, joutui sitten jättämään Aryan, Roranin ja kaiken muun minkä oli tuntenut. Sarjasta jäi jokatapauksessa hyvä tunne ja voisin lukea uudestaankin ;)
Olin odottanut tätä kirjaa kun kuuta nousevaa pitkän aikaa ja kun sain sen käsiini en laskenut sitä hetkeksikään pois! Odottamisen arvoinen ja ihana päätösosa!
Todella hyvä kirja, ja sarjan paras osa. Mukaanlukien ensimmäinen, joka yleensä on mielestäni kirjasarjojen paras osa. Lopetus oli haikeudesta (ja siitä että olisin halunnut Aryan ja Eragonin välille enemmän jotain) huolimatta hyvä. Ehkä tämä, ettei kaikki sujunut kuten lukija olisi toivonut, toi uskottavuutta kirjalle. Vaikka kirja on hidastempoinen ja melko pitkä, kirjan jaksoi lukea ilman että alkoi tehdä mieli harpata puoli kirjaa, kuten joissakin tämäntyyppisissä fantasiakirjoissa. Plussaa tuo kartta ja sanasto. Kirja on upea seikkailu jota suosittelen kaikille perusfantasian ja lohikäärmeiden ystäville:)
Todella hyvä kirjasarja, mutta lopetus on mielestäni huono. Eragon voitti Galbatorixin liian helposti. Muuten mahtava kirjasarja. :)
Aivan mahtava päätös sarjalle! Eldunarien löytyminen oli sinänsä "pettymys" koska sitä nyt osasi odottaa nimestä "Sielujen holvi" (tosin itse ajattelin että Galbatorixin eldunarit olisivat löytyneet sieltä, Eragon olisi tuhonnut ne ja mennyt tappamaan voimattoman Galbatorixin). Loppu oli niin koskettava, kun Eragon joutui jättämään rakastettunsa ja koko Alagaesian. Itkin koko illan ja vieläkin on haikea olo, kun ajattelen sarjaa.
Tosi hvä kirja. Itse sain idean lukea sarjan kaveriltani josna ansiosta olen lukenut monia muitakin kirjoja. Tapahtumat alkavat heti en simmäisestä lauseesta tarinaa. Vaikka kirjan paksuus vähän harmitti se ei loppu pelissä haitannut vaan olisi juuri halunnut, että se jatkuisi.
Kirjassa puhuttiin muinaista kieltä joka oli vähän haastavaa kun piti katsoa mitä jokin sana tarkoittaa. Onneksi ne löytyivät kirjantakaa. Saarella oleva paikka oli vähn jännä sillä missä paikassa nyt olisi jotain sellaisia elukoita kuin ne.
Todella hyvä ja jännittävä!
Annan kuitenkin 4,5 tähteä koska toivoin toisenlaista loppua. Olisin halunnut Aryan ja Eragonin välille jotain <3. Myös uusien lohikäärmeratsastajien koulutuksesta olisin halunnut lukea. Loppu kuulosti siltä että vielä tulisi uusi kirja.
(Älkää kritisoiko jos tein kirjoitusvirheitä. Olen vasta 13 vuotta.)
Kirja oli todella hyvä, mutta loppu jäi ainakin minua vaivaamaan, oikein inhottava tunne jäi mahaan, olin todella pettynyt niihin viimeisiin virkkeisiin.
Täytyy toki myöntää että lukukokemus oli mitä mahtavin, kakki aikaisemmat kirjat ovat olleet lähes täydellissiä, erityisesti ehkä ensimmäinen osa ja viimeinen jos ei laskettais sitä loppua.
Tää on sitten vain mun mielipide :)
Varsin mielenkiintoinen lukukokemus. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi ehkä väsymys, sillä luin kirjan loppuun kerralla heti saatuani sen käteeni. Myös käytännössä jatkuva sotiminen
kirjan ajan oli rasittavaa, ja ainoana taukona voisi pitää Shapiran ja Eragonen matkaa Vroengardiin (muistaakseni Se meni noin).
Kuitenkin kokonaisuutena kirja oli todella hyvä, vaikkakin samanlaiseen lopputunnelmaan ei päässytkään kuin aiemmissa osissa. (Saattoi tosin johtua väsymyksestä).
Tämäkin, kuten aiemmat osat pitää lukea monta kertaa uudelleen päästäkseen käsiksi teemaan. Pitänee alkaa varata lukemiseen hieman enemmän aikaa.
Kirja oli kuitenkin hieno päätös sarjalle, jota pidän yhtenä parhaimmista koskaan, mitä olen lukenut. Jos mistään kirjaa voi oikeasti kritikoida, niin Vroengardilta löytyneistä elduraneista. (liian ennustettavaa), sekä lopusta, joka jäi jotenkin... jotenkin liian selitellyksi. Siinä minun mielestäni vain lueteltiin tapahtumat, mitä tapahtui. Olihan Se mukava kuulla uuden valtakunnan alkuvaiheista ja muusta toiminnasta, mutta se jätti minut hieman kylmäksi. Noh, toinen lukukerta syventää kuitenkin varmasti kokemusta tästä kirjasta, josta pidän erittäin paljon.
Aivan ihana kirja! Todella hyvä lopetus ja onneksi oli pitkä kirja. Odotin tätä kirjaa varmaan yli vuoden, tai no siitä lähtien kun sain Brisingrin luettua, mutta suurin odotus oli silloin kun kirja julkaistiin Yhdysvalloissa.
Ärsytti vaan suomentajan mokailut... Esim. lohikäärmeratsastajat oli kirjoitettu isolla, Nasuadaa väitetään vardeneiden kuningattareksi, kahden puukon koetus onkin yhtäkkiä Pitkien puukkojen koetus...
Loppu oli vähän haikea ja ehkä hiukan kliseinen: Eragon lentää pois Alagaësiasta auringonlaskuun. No okei, ei lentänyt. :D Oisin toivonut Eragonin ja Aryan välille hiukan toisenlaista loppua. =/ Ja Eragonin lähtö...
Ja sitten tuo suomentajan moka: kirjassa viitataan Eurooppaan. Luulen, että englannin kielinen sana oli Empire, josta tuo Eurooppa sitten tuli... Oisin toivonut parempaa suomentajaa.
Mutta upea kirja! Ehkä sarjan paras tai toiseksi paras, saattaa hävitä Eragonille. :D
Perillinen oli hyvä lopetus kirjasarjalle, joskin mielesäni siitä jäi puuttumaan se jokin mahtava juttu, mikä muissa kirjoissa on ollut.
Eniten pidin koko kirjassa luvuista, jossa kuvattiin Nasuadan tarinaa. Tässä kirjassa hänen hahmonsa tosiaan pääsee loistamaan.
Kirjassa oli kamalinta suomennos. Suosittelisin, mikäli vain mahdollista, että lukisitte kirjan englanniksi. Pilkutus oli kammottavaa ja jopa 10v pikkusiskoni tietää, että mutta ja että sanojen eteen tulee pilkku. Lisäksi kirjassa virheellisesti viitataan Eurooppaan Alagaësian sijasta...
Mutta suomennoksen kamaluudesta ylipäästyä Perillinen oli oikein mukava lukukokemus, hyvä lopetus kirjasarjalle: Olen tosin yhä sitä mieltä, ettei kirja aivan huippuunsa yltänyt, mistä johtuu 4 tähden arviointi :>
Voi että tätäkin tuli odotettua! Laskin kuukasia, viikkoja ja päviä Perillisen ilmestymiseen ja ostin sen heti kun se löytyi kaupoista. Seuraavat kaksi päivää kuluivatkin sitten tämän upean teoksen parissa.
Perillinen-sarja huipentui mielestäni upealla tavalla josta ei puutunut jännitystä tai taistelua. Luin kirjaa suurella omistautumisella ja tunteella. Erityisesti rakastin lukemista Saphirasta joka on lempihahmoni.
Loppu oli mielestäni jollain lailla samanlainen kuin Taru sormusten herrasta trilogiassa. Yhtälailla surumielinen ja haikea, kun päähenkilö lähtee eikä koskaan palaa... Itseäni tämä suretti, sillä olisin toivonut onnellista loppua Eragonin ja Aryan välille.
Kirja on Perillinen-sarjan viimeinen, pisin ja omasta mielestäni paras osa. Teksti oli sujuvaa ja miellyttävää lukea enkä hirveästi voi kirjaa moittia, vaikka pari asiaa siinä minua häiritsikin:
Kirjan alussa oli tiivistelmä sarjan edellisten osien tärkeimmistä tapahtumista. En pitänyt siitä sillä, kun ahdetaan kolmen kohtuu pitkän kirjan tapahtumat muutamaan sivuun, jälki ei voi olla hyvää.
Toinen silmään pistävä seikka oli kirjasta löytyvä viittaus Eurooppaan, vaikka melestäni tapahtumapaikka on Alagaêsia...
Mutta minä huomaan yleensä kaikesta ensimmäisenä huonot puolet ja vakuutan ettei tarkoitukseni ollut todellakaan moittia kirjaa, jossa oli hyviä puolia enemmän kuin jaksan mainita. Yksi asia josta todella pidin oli ettei kirja loppunut heti Galbatorixin kukistumisen jälkeen, vaan loppuun mahtui vielä paljon tekstiä vapaan Alagaêsin ja Eragonin, Saphiran sekä muiden henkilöiden elämästä sodan jälkeen. Suosittelen. :)
