Kirjasta
Sidottu, kansipaperi.
”Oletetaan että toinen teistä nyt kuitenkin putoaa sen katon läpi ne kymmenen metriä alhaalla odottavalle asfaltille eikä häntä enää ole. Tähdet eivät silti sammu eivätkä kaupungit luhistu. Ihmiset jatkavat koneiston tavoin pyörimistä. Sen yön jälkeen, niin voidaan sanoa, et halua tulla ulos pimeästä. Sen yön jälkeen sinun täytyy päästäksesi pimeästä kertoa siitä tarina.”
Karikko on tarina perheestä, joka ajaa leirintäalueelle ja juuttuu sinne kuin karille. Se on kertomus nuoruudesta, elämän rajallisuudesta ja kaiken tukahduttavasta surusta. Tragedian keskelle joutunut nuori Mitja etsii äitinsä ja veljensä kanssa uusia maamerkkejä kaukaa kotoa.
Päämäärättömästi vaeltava kolmikko luulee päätyneensä Lands End -leirintäalueelle sattumalta. Mutta kun Mitja törmää rannalla villien rantapoikien yhteisöön ja kiehtovimpaan tapaamaansa tyttöön, hänen roolinsa seikkailussa tuntuu valmiiksi käsikirjoitetulta. Monisäikeinen tarina punoo lukijan osaksi mysteeriä, joka avautuu mestarillisesti kerros kerrokselta.
Arvosteluotteita:
”Romaani avaa itseään vähitellen, eikä siinä avautumisessa ole kyse lukijan kanssa leikitystä kuurupiilosta. Se on tarinankerronnan jumaluutta, armolahjaa, jota aina silloin tällöin vieläkin tapaa.” – Jussi Aurén, Satakunnan Kansa
"Aiemmat teoksensa Parkkolana julkaissut Seita Vuorela (s. 1971) on kirjoittanut hienon nuortenromaanin. (…) Kriisin ja syyllisyyskokemusten ohella Karikko kuvaa uskottavasti ja ymmärtävästi poikien ryhmähierarkiaa ja sen muodostumista. Sivujuonena kulkee ihastuminen, mutta monitasoinen tarina ei sulkeudu rakastumisen kaltaisella helpolla ratkaisulla. (…) Mainio ja ihan oikeasti liikuttava teos on tiukasti kiinni tämän päivän nuorisokulttuurissa, mutta romaani ilmaisee tuntevansa myös temaattiset taustansa." – Raisa Mattila, Helsingin Sanomat
