Ruttolinna
Ruttolinna: Nuortenromaani. Päällys: Tuula Mäkiä. Sidottu.
Seitsemän nuorta saa unelmiensa kesätyöpaikan painajaisten linnasta. Linna on Chateau d' Eno Ranskassa ja siellä on tarkoitus tuottaa elämyksiä turisteille.
Kädessä on menolippu pelon vyöhykkeelle.
Joukkoon on värvätty mitä erilaisinta porukkaa. Kusti ja Mikael ovat linnan rekvisiitta- ja efektivastaavat. Pihla maskeeraa ja puvustaa. Halla osaa kokata eltaantuneita etanoita ja muita painajaisruokia. Kim ja ystävänsä Silja ovat stuntmies ja hänen apurinsa. Roisto rakastaa kauhua ja tietää miten vampyyrit torjutaan.
Linnan pääpainajaiseksi on kaavailtu historiallista ruttoa. Kun lavastukset ja tosi alkavat sekoittua – linnan käytäviltä kuuluu kimakkaa naurua, tavarat vaihtavat paikkaa ja joku näyttää lukevan toisten henkilökohtaisia painajaiskirjoja – hiipivät nuorten omat pelot pintaan.
Lopulta yksikään ei välty kohtamasta pahinta painajaistaan.
Susitodesta tuttu yhteistyö on tuottanut mittavan seikkailun, josta ei puutu yllätyksiä.
Niina Repo
Niina Repo (s. 1971) on Turussa asuva kirjailija ja kirjoittajakouluttaja. Repo julkaisi ensimmäisen romaaninsa 1993. Vuonna 1995 hän sai Koskenkorva-palkinnon romaanistaan Varjo. Hän on kirjoittanut myös nuortenromaaneja yhdessä Seita Parkkolan kanssa. Niina Repo on naimisissa ja hänellä on kaksi poikaa.
Muita teoksia kirjailijalta Niina Repo
Kirja-arvioita
Aloittaessani tätä kirjaa minulla ei ollut erityisempiä ennakkoluuloja ja suhtauduin siihen melko neutraalisti. Aluksi minua hämmensi suuresti lukujen lyhyt pituus ja "päivien" tarkka kuvailu sekä pitkä kesto, mutta jo vähän ennen puolta väliä se tuntui täysin normaalilta.
Päähenkilöistä oikein kukaan ei ollut mieleeni, jokaisella tuntui olevan jotain suurta salattavaa ja paljon asioita menneisyydestä. Välillä kirja oli sekava ja ehkä vähän tylsä, mutta jaksoin silti lukea loppuun asti.
Yksi huono puoli kirjassa oli se, että vasta vähän puolenvälin jälkeen alkoi todella tapahtua. Muuten pidän Ruttolinnasta suunnattomasti, ja luen sen varmasti joskus uudestaan.
Muistan tutkineeni tätä useita kertoja kirjastossa, vetäneeni pois hyllystä ja lykännyt takaisin edes lukematta takakantta. Silloin oli epäluuloinen suomalaisia kirjailijoita kohtaan. Olen edelleen.
Nyt päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja lukea tämän. Minulle kirja oli sellainen, että edellisen luvun jälkeen oli pakko jatkaa, näin ei käy usein.
Pidin kirjoitustyylistä, eri näkökulmista. Vaikka näkökulmia oli useita, mukana oli melko helppo pysyä, eikä muutamaa poikkeusta lukuunoattamatta isoja ristiriitoja syntynyt. (tarkoitan nyt, että yksi asian tapahtuneen näin ja toinen sanoo saman asian tapahtuneen toisin.)
Kun ensi kertaa avasin tämän kirjan hämmennnyin, sillä kirjan kerrontatyyli oli erilainen kuin tavallista. Siis sivun tai parin kerrontaa tietyn hahmon näkökulmasta, siitä tuli tosin paikoittain roolipelimäinen fiilis, mutta pidemmälle edetessä tämä osoittautui hyväksi tyyliksi. Kirjan hahmovalikoima on laaja ja värikäs ja tarina pureutuu syvälle monen erilaisen nuoren psyykeen. Kirja oli taitavasti punottu juonineen kaikkineen, eikä aina oikein voinut tietää liikuttiinko tarun vai toden mailla. Yllätykset ajoivat toisiaan takaa aina hieman hämmentäväänkin loppun asti. Kirjasta jäi hyvä jälkimaku.