Jääsielu
Ulkoasu: Marja-Leena Muukka. Sidottu.
Kuvastaja-palkintoehdokas 2013.
Kuningas pelkää henkensä puolesta. Jääsieluksi kutsuttu murhaaja on tappanut jo satoja ihmisiä, aina miehiä. Kuninkaalla on syytäkin uskoa Jääsielun julmiin aikeisiin, koska se on hänen omaa lihaa ja vertaan. Taitavin palkkamurhaajista on Sebastian Eckhel. Hänen tarvitsisi vain etsiä kaltaisensa, toinen tunteeton tappaja, ja työntää miekka hänen sydämeensä muhkeaa palkkiota vastaan. Tehtävä kuulostaa helpolta, Jääsieluksi sopivia ehdokkaita ei ole kuin kourallinen. Mutta tehtävän suorittamista vaikeuttaa se, että Sebastianin oma sielu ei ole jäätä...
Jääsielun uskomattoman koukuttavan tarinan tekee vielä uskomattomammaksi se, että keravalainen Sonja Kinnunen on kirjoittanut sen vain 15-vuotiaana. Hän vie lukijan keskiajalle Hallstattin kylään ja maalaa niin todentuntuisen kuvan Rennereiden majatalosta, käsityöläisistä, kalastajista, metsässä asuvasta parantajasta ja kauniista Viennasta, että lukijan on pakko liittyä Sebastianin seuraan etsimään todellista Jääsielua.
Sonja Kinnunen
Sonja Kinnusen (s. 1997) esikoisromaani Jääsielu julkaistiin vuonna 2013 ja sai erinomaiset arvostelut. Jääsielun tapahtumat sijoittuvat keskiajalle Hallstattin kylään. Tarina käynnistyy siitä, kun kuningas määrää palkkamurhaaja Sebastianin etsimään ”Jääsieluna” tunnettua arvoituksellista tappajaa.
Kuva Texthousen luvalla. Kuvaaja: Aku-Axel Muukka.
Kirja-arvioita
luotettavaa perusfantasiaa joka panee silti miettimään, että miksi--- Fantasiassa harvoin asiaa katsotaan "pahiksen" kannalta ja tarinan mukana tappaja kasvaa, muuttuu Loppu oli sellainen, että jatko-osakin olisi mukava lukea.
Sebastian Eckhel on vuosia toiminut palkkamurhaajana elääkseen. Hänen kumppaninaan toimii Fabian, joka on Sebastianille kuin veli. Sebastian saa kutsun kuninkaan linnaan ja siellä kuningas pyytää Sebastiania tappamaan Jääsielun ja vastapalkkioksi hän saisi säkillisen rahaa. Ainoana vihjeenä Jääsielusta Sebastian saa sen, että Jääsielu on 20-vuotias. Sebastian ja Fabian matkaavat Hallstattin kylään päämääränään tappaa Jääsielu. Kirja oli mukavaa luettavaa, itse yritin arvailla kovasti, kuka Jääsielu oli. Arvailuni menivät nappiin vasta kirjan loppupuolella, mutta pian jo siitä Jääsielun henkilöllisyys paljastui. Rakastuin täysin Hallstattin kylään. Sitä kuvailtiin hyvin; ei liian vähän, mutta ei kuitenkaan kuvailtu liikaa. Jos tuollainen kylä olisi olemassa, haluaisin varmasti mennä sinne. Pidin myös tarinan ajankohdasta, kun pidän paljon keskiajasta. Kirja oli hyvin koukuttava kirja, vaikka kirjan keskivaiheella tuli sellanen tunne, ettei kirjassa oikeastaan tapahtunut juonen kannalta tärkeitä asioita. Sen yli päästyään kirja ei päästänyt otteestaan. Sebastianin tunteita olisi voinut kuvailla enemmän, varsinkin loppupuolella. Niissä kohdissa, missä lukijan olisi pitänyt tulla surulliseksi. Itselläni tuli niissä vain haikea olo, ei oikeastaan paljon muuta. Okei, kirjan loppua en olisi voinut ennustaa. Se tuli ihan suoraan olkapään takaa. En itse olisi sellaista loppua toivonut, tuli haikea olo.
Jääsielu on monin puolin hyvä kirja. Kuvailu on kaunista ja hahmoista tärkeimmät on luotu hyvin, ja heistä on helppo välittää. Kirjoittajan vähäisen kokemuksen näkee välillä tekstin rakenteesta; se ei ole aivan niin virheetöntä ja täydelliseksi veistettyä, kuin kokeneemmilla kirjailijoilla. Kaikesta huolimatta kirja on hyvä ja sen jaksaa lukea kevyesti kertaalleen. Suurin ongelma on ehkä juonessa. Punainen lanka katkeaa kirjan puolivälissä ja pysyy kateissa harmittavan pitkään. Vasta aivan lopussa punainen lanka löytyy takaisin ja viimeiset kappaleet ovatkin kirjan parhaimpia. Kumpa koko kirja olisi ollut samanlainen. Harmitus saattaa johtua osittain siitä, että ryhdyin lukemaan odottaen kiehtovaa "kissa ja hiiri" -leikkiä, jossa murhaajaa etsitään kiihtyvällä intensiteetillä. Näin ei kuitenkaan käy, vaan puolivälin jälkeen romaani uhkaa jäädä pelkkien sivujuonten verkostoksi. Loppu on kuitenkin sen verran hyvä, että se korvaa paljon. Tarinassa on myös muutamia muita pieniä yksityiskohtia, jotka hieman rikkovat tarinan maailmaa. Nimistä osa on saksalaisia; osa ei sinne päinkään. Juoneen on jäänyt omituisia, pieniä mutta silti häiritseviä aukkoja, joihin ei puututa. Hahmojen esittelyn kirjan alkumetreillä olisi voinut tehdä myös hieman paremmin; nyt hahmoja heiteltiin niin nopeaa tahtia lukijan silmille, että nimistä ja naamoista suurin osa ei jäänyt mieleen. Päähenkilö Sebastian ja tämän ystävä Fabian olivat hahmoista kaikkein parhaiten luotu. Sitten taas Vienna oli hahmona sieltä ärsyttävimmästä päästä. Erikoismaininta täytyy sanoa kirjassa löytyvistä runoista. Runot ovat todella kauniita ja hienosti tehtyjä. Pidin niistä erittäin paljon. Tässä kirjassa on paljon hyvää. Suosittelen lukemaan.
Tämän luettua tuli kyllä hieman epätoivoinen olo. Kun joku toinen 15-vuotias kirjoittaa noin hyvin, tuntuu ettei itse osaa mitään. No, ehkä tästä selvitään. :) Jääsielu kertoo jännittävän tarinan keskiaikaisesta palkkamurhaajasta joka saa tehtäväkseen tappaa toisen tunteettoman murhaajan. Hän ei kuitenkaan ole varma tämän henkillöllisyydestä. Jääsielu oli tosiaankin koukuttava kirja. Oli aina luettava vielä se kuuluisa "yksi" luku. Tarina ei päästänyt otteestaan ja kaiken aikaa sai pelätä suosikkihahmojensa puolesta. Kirjaa huomasikin lukevansa kuin dekkaria, koko ajan koitti arvata murhaajaa ja lopulta huomasikin olevansa täysin väärässä. Alusta asti oli myös selvää, että kirjaan olisi kytketty jonkinlainen rakkaustarina. Sebastian on tappanut lähes koko ikänsä, mutta hänen sielunsa olekaan vielä täysin jäässä. Erityisesti kirjassa koskettivat herkästi kirjoitetut pohdinnat kostosta ja rakkaudesta. Välillä kirjasta paistoi kirjoittajan nuori ikä, mutta yleisesti sitä pikemminkin hämmästeli kuvailun aitoutta, kuin takertui johokin pieneen kökköyteen. Jääsielu jätti jälkeensä hiukan kumman tunnelman. Kirjan suorastaan hotkaisi ja se loppui äkkiä. Loppu ei myöskään ollut ihan toivomani lainen, mutta ei silti todellakaan lässähtänyt. Tältä kirjailijalta olisin kiinnostunut lukemaan lisääkin, etenkin jatkoa Sebastianin tarinaan...
Jotenki loistava. Rakstin kirjaa koko lukemiseni ajan, ja niin päin pois. Joissakin kohtia toki huomasi kirjailijan kohtuu nuoren iän, mutta eihän se haitannut.
Hämmästyttävän korkeatasoinen debyytti! Verentahrimasta alusta kehkeytyy vaikuttavan filosofinen ystävyyden- ja rakkaudenkuvaus. Tärkeä osa kirjan tematiikkaa on myös valtasihteiden ja ennakkoluulojen käsittely sekä kostonkierteen katkaisun mahdollisuus - kypsää pohdintaa, uskottavaa mielenliikkeiden ja eroottisten tuntemusten kuvausta. Paras kotimainen esikoisteos, jota tältä saralta olen vuosiin saanut lukea. Nautittava paketti, jonka viimeistelee tyylikkään rosoinen graafinen ulkoasu.
Aivan mahtava kirja! Yllätyksellinen ja hienosti kirjotettu, jäin koukkuun heti alussa ja nyt tekisi jo mieli lukea uudemman kerran :O En olisi uskonut, että tuon ikäinen pystyy noin mukaansa tempaavasti kirjottaa (johtuneeko kun en itse osaa..?), mutta nyt uskomukseni todistettu vääräksi. Lukemisen arvoinen kirja tosiaan! :)