Neverwhere – Maanalainen Lontoo
Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Mika Kivimäki. Kannen piirros: Jukka Murtosaari.
1. painos: Otavan fantasiaromaani. Kansien sisäpuolella Lontoon maanalaisen kartta. Otava, 1998. Sidottu.
2. painos: Seven. Otava, 2000. Nidottu.
Julia Verlanger -palkinto (Ranska), paras fantasia- tai science fiction -kirja vuonna 1999. Mythopoeic-palkintoehdokas 1998.
HYVIN HAUSKA.
HYVIN JÄNNITTÄVÄ.
HYVIN OUTO.
Lontoon katujen alta löytyy maailma jonkalaista monet eivät pystyisi kuvittelemaan edes unissaan. Siellä on kaupunki täynnä hirviöitä ja pyhimyksiä, murhaajia ja enkeleitä, puhuvia rottia, ritareita haarniskoissaan ja kalpeita mustaan samettiin pukeutuneita tyttöjä. Tässä Lontoossa asuvat ne, jotka ovat pudonneet tavallisen maailman raoista pohjalle asti.
Richard Mayhew on menestyvä nuori mies, joka joutuu vastoin tahtoaan tutustumaan tähän toiseen Lontooseen. Nuoren tytön pelastaminen kadulta koituu Richardille kohtalokkaaksi: teko riuhtaisee hänet pois turavallisesta ja ennaltamäärätystä elämästä maailmaan, joka on samalla oudon tuttu ja äärimmäisen kummallinen.
Tyttö on nimeltään Door, ja hän pakenee verenhimoisia murhaajia. Hänen kanssaan Richard joutuu keskelle mieletöntä seikkailua Alapuolisen Lontoon hylättyihin metrotunneleihin ja katakombeihin, joita asuttavat toinen toistaan merkillisemmät henkilöt. Door haluaa jatkaa isänsä työtä ja avata oven Ylä- ja Alapuolisen Lontoon välille, mutta hänen mahtava vastustajansa on eri mieltä...
Fantasiaromaani NEVERWHERE on Sandman-sarjakuvistaan tunnetun Neil Gaimanin käsialaa. NEVERWHERE on esitetty BBC:n televisiosarjana, ja siitä on tekeillä myös kokoillan elokuva.
Neil Gaiman
Kirjailija ja käsikirjoittaja Neil Gaiman on syntynyt vuonna 1960 Englannissa. Hän on kirjoittanut novelleja, romaaneja, sarjakuvia, kuunnelmia sekä televisio- ja elokuvakäsikirjoituksia. Hän on saanut töistään 19 Eisner-sarjakuvapalkintoa, fantasiakirjallisuuden Hugo-, Nebula-, Locus-, Mythopoeic,- Bram Stoker- sekä British Fantasy -palkinnot sekä lastenkirjallisuuden Carnegie- ja Newbery-mitalit. Suomessa Gaiman on vieraillut neljästi.
Gaiman oppi lukemaan nelivuotiaana ja varttui lukien C. S. Lewisin ja J. R. R. Tolkienin kirjoja. Hänen suuri suosikkinsa oli Lewis Carrollin Alicen seikkailut ihmemaassa. Nuorena hän innostui tieteiskirjallisuudesta ja luki muun muassa Roger Zelaznya, Gene Wolfea, Ursula K. Le Guinia ja Michael Moorcockia. Koulukirjastossa oli paljon vanhoja kirjoja, joten Gaiman sai tutustua Edgar Allan Poen, G. K. Chestertonin ja lordi Dunsanyn kirjoihin. Lapsena Gaiman luki paljon myös sarjakuvia kuten Batmania. Sarjakuvaromaanien nousu 1970-luvulla sai hänet jälleen innostumaan sarjakuvan mahdollisuuksista. Päästyään koulusta 16-vuotiaana Gaimanin tavoitteena oli ryhtyä sarjakuvakäsikirjoittajaksi. Hän muutti vuonna 1981 Lontooseen ja alkoi työskennellä toimittajana, jotta oppisi tuntemaan kustannusalaa. Vuonna 1987 DC Comicsin toimitus palkkasi Gaimanin kirjoittamaan uudenlaista sarjakuvaa unohdetusta 1930-luvun sarjakuvahahmosta nimeltä Sandman. Vuosina 1988–1996 ilmestynyt Sandman oli Gaimanin läpimurto. Sarja on koottu kymmeneen albumiin ja niitä on myyty 30 miljoonaa kappaletta.
Kirja-arvioita
Gaiman on jälleen onnistunut kirjailemaan loistavan romaanin ja odotukseni ylittänyt Neverwhere-Maanalainen Lontoo oli loistava lukukokemus. Tarinan kerronta on pikkutarkkaa, mutta samaanaikaan eteenpäin vievää ja lukijana oloni oli koko ajan hiukan jännittynyt ja odottava, kirja piti otteessaan viimeiseen sivuunsa saakka ja keskenjättäminen ei tullut kuuloonkaan. Henkilöhahmot, kuten herran Group ja Vandemar, olivat ihastuttavia ja ympäristä oli selkeästi kuvailtua. Kliseitä ei pahemmin tarinasta pistänyt esiin ja suosittelenkin kirjaa kaikille, jotka ovat kyllästyneet perus tyypillisfantasiaan ja sen lukuisiin kliseisiin. Verrattuna televisiosarjaan, Neverwhere on kirjaversiona huomattavasti parempi. Kun filmatisointia saavat katsomaan ainoastaan hahmojen lumoava aksentti ja lyhyehköt jaksot, kirjan lukemista ei yksinkertaisesti voi lopettaa. Arvosana 10.
Neverwhere on kirja, josta on vaikea olla pitämättä, olettaen että brittihuumori iskee, eikä kirjaan olennaisesti sidottu satunnaisuus häiritse. Oikeastaan huonoja puolia on vaikea keksiä, kirja on kekseliäs, älykäs, kantaaottava, jännittävä ja hauska. Päähenkilö on tietyllä tapaa hyvinkin tuttu, tavallinen epäonnistuja, joka joutuu keskelle itseään suurempien tapahtumien kulkua, ja onnistuu lopulta olemaan sankari. Tietystä geneerisyydestä huolimatta päähenkilöä kohtaan osaa olla sympaattinen, ja näkökulma on tietenkin hyvä; Kun kyseessä on täysin uusi maailma, josta lukija ei tiedä mitään, on hyvä antaa kertojaksi hahmo, joka tietää vielä vähemmän. Kirjan henkilöhahmot ovat muutenkin herkullisia, erityisesti paha kätyrikaksikko Croup ja Vandemaar pakottavat hymyilemään äärimmäisen synkällä huumorillaan, eikä voi olla kuin epäuskoinen heidän päähänpistojaan seuratessa. Myös Markiisia, jonka rooli on tälle kaksikolle ikään kuin vastakohta, on ilo seurata tämän pidellessä käsissään kymmeniä lankoja, jotka vähitellen hupenevat. Viisi tähteä on kirjalle ehdottomasti annettava, mielikuvarikkaasta miljööstä, erinomaisista henkilöhahmoista, mukaansatempaavasta juonesta, aidoista tunteista ja ihmissuhteista, sekä kaiken hämmentävästä omituisuudesta. Minä pidin.
Mahtava teos, jonka jaksaa kaivaa esille kirjahyllystä aina uudelleen ja uudelleen! Sen verran on itsessäni vielä pikkutyttöä jäljellä, että "Liisan seikkailut ihmemaassa" -tyyliset tarinat ovat mieleisiäni kertomuksia. Huumori kolahti ja sadistisen palkamurhaajat lämmittivät suuresti mieltäni. Varmasti moni vitsi meni yleissivistykseni puutteellisuuden takia ohi, mutta kyllä kirjan huumori naurattaa muitakin kuin mensan jäseniä.
Alussa vähän hidas mutta sitten kun tarina alkaa en pystynyt lopettaa lukemista. Richard oli hyvä hahmo ja tykkäsin Doorista, mutta kirjan sivuhenkilöt olivat ihan okei. Kirja on hämmentävä jos ei ole lukenut ennen matalaa- fantasiaa, mutta Neal Gaimanin kirjoitustyyli sopii todellakin kaikille, olen lukenut hänen sarjakuvia kuten tunettu Sandman ja olen todella yllättynyt miten kirja vain vei mukanaan. Loppu kyllä kohautti minua spoilaamatta se heijastaa miten monien ihmisten elämät olisivat parempia eri maailmassa ja miten lyhyen ajan Richard alkoi välittämään tämän toisen version Lontoon henkilöistä siitä riippumatta miten hänestä itsestä alussa tuntui, eli lopulta Richard teki mielestäni oikean päätöksen. Saatoin arvioida kirjan nostalgian perusteella sillä luin kirjan vuosi sitten ja se silti on muistiini palaneena.
Ei oikein iskenyt. Maanalaisen maailman kuvaus tempaa kyllä mukaansa ja juonikin on kohtalaisen jouheva, mutta siihen se jää. On vaikea päästä perille, kenelle kirja on suunnattu; aikuisille se on liian lapsellinen ja varhaisteineille vähän liian raaka. Yleisesti kirjaa vaivaa epätasaisuus: onnistuneita kohtauksia seuraa keskinkertaiset esitykset eikä jännityskään ole useinkaan kovin jännittävää tai huumori hauskaa. Kirjan idea on hyvä, mutta syvällisemmällä otteella Gaiman olisi saanut tästä paremman, nyt se jää kevyeksi kirjaseksi, jonka ihan mielellään lukaiseen kesäpäivän ratoksi - ei sen enempää.
Neverwhere on kerrankin kohtuullisen pituisena pysyttelevä fantasiakirja, ja sellaisena varmasti toiminut monella porttina Gaimanin tekstien maailmoihin. Gaimanin romaaneissa on yleensä parasta henkilöhahmojen arkeen liittyvä älykäs huumori. Tarina on hieman epätasainen eikä teos kuulu kirjailijan syvällisimpiin. Yksi ilta kirjan parissa sujuu mukavasti. Urbaanifantastinen ajatus kaupungin alamaailmasta ei ole sen kummempi kuin Harry Potter -kirjoissa. En kuitenkaan kovin paljon ihmettelisi, jos jotain sen kaltaista löytyisi absurdistista kirjailijoista ja muista eriskummallisuuksista tunnetusta Pietarista.
Minä en olisi lukenut tätä kirjaa ellei sitä olisi minulle painokkaasti suositeltu. Kirjan kansi ja takakansi eivät sytyttäneet vielä innostusta, mutta kun tarinan malttoi kerran aloittaa niin se vei mukanaan. Kirjan tarina oli ideoiltaan positiivinen yllätys. Oli ihanaa nyrjäyttää ajatus Lontoosta nurinpäin ja hypätä sen maanalaiseen elämään.
Kirjan alku laahasi ja olin monta kertaa laskemassa sen käsistäni. Mutta tarina muuttui kiinnostavammaksi ja jännittävämmäksi puolivälin tienoilla ja loppu kirja tulikin luettua nopsaan. Hyvä ja jännittävä kirja. Mielenkiintoisimpiä hahmoja olivat Key-tyttö sekä enkeli Islington apureineen. Neverwhere tosin minusta oli sangen karsea ja oksettava paikka, mutta sopiva tarinan kulisseiksi ja tapahtumapaikaksi. Kirja loppui hyvin eikä jäänyt kesken. Mutta silti minusta Neverwhere häviää Hyville enteille. Neverwhere tosin on jonkinmoinen klassikko fantasiassa ja suosittelen sen lukemista kaikille Gaimanin lukemisen aloittaneille ja Gaimanista kiinnostuneille. Arvosana: 8+.
Pukumiehiä, metroasemia, todellisuusvääristymiä ja Lontoo. Ja miksikö tämä oli yksi suosikkiromaaneitani kautta aikojen? Ja miksikö Neil Gaiman on ylivoimainen suosikkikirjailijani? Tietenkin siksi, että tässä on kaikki samassa paketissa: mukaansa tempaava tarina, syvään kaivertuvia symboleja ja ripaus brittiläistä huumoria. TV-sarjan käsikirjoitus kyllä kuultaa vielä hieman romaanisovituksenkin läpi, mutta tässä kirjassa on parhaat pahikset, gaimanmaisia älyllisiä koukkuja ja rutosti yllättäviä käänteitä. Tämä on kuitenkin luettava englanniksi ja Lontoon pitää olla suhteellisen tuttu paikka, jotta kaikkiin pikku poimuihin pääsisi käsiksi.