Unohdetut jumalat

Gaiman on niitä kirjailijoita, jotka uhmaavat luokitteluja. Tämä "American Gods":ina paremmin tunnettu pitkä tarina on oikeastaan looginen niille, jotka tuntevat miehen loistavat Sandman -sarjakuvat. Jumalia touhuamassa asioitaan ihmisten maailmassa. Muille tarina on todennäköinen leuan loksauttaja... Nimittäin, Gaiman ei pidä mitään pyhänä ja itsestäänselvänä. Kaikkea voi tapahtua - ja kaikkea tapahtuu. Hetken päästä lukija ei ihmettele enää mitään muuta kuin sitä, miten koko helkkarin uskomaton tapahtumasoppa tulee päättymään! En ehkä suosittelisi tätä aivan kaikille - en ainakaan ihmisille, jotka eivät arvosta absurdeja yllätyksiä, vaan odottavat tuttua ja turvallista. Sitä tämä ei ole. Mutta tämä on aivan täynnä nautittavia viittauksia kulttuuriin, historiaan, uskontoihin, kaikkeen. Vastaan kävelevä kissa voi aivan hyvin olla egyptiläinen jumalatar. Tai sitten vain kissa. Ja joskus molempia. Gaimanin lukeminen vaatii jotain samansuuntaista kuin Monty Pythonin huumorin ymmärtäminen: ehkä hivenen vinksahtanutta mieltä. Mutta jos se löytyy, parempaa ja koukuttavampaa kirjaa saa totisesti hakea! ;)

Unohdetut jumalat jatkaa Gaimanin tuttua mytologiaa, jossa myyttiset ja uskonnolliset hahmot aineellistuvat kirjallisiksi hahmoiksi, mutta se sukeltaa ajatukseen syvemmälle. Gaiman myös lähestyy uudenlaista tapaa kirjoittaa: mainstreamia. Unohdetut jumalat ei ole ennen kaikkea spefiä, vaan muistuttaa dekkaria ja jonkinlaista tie-elokuvaa, jossa tavataan toinen toistaan epäilyttävämpiä tyyppejä ja selvitellään arvoitusta, jonka luonnetta vähitellen avataan. Kuten takakansiteksti lupaa, tapahtumat tikittävät eteenpäin kellontarkasti, ja kaikki johtaa johonkin (tosin joidenkin juonikuvioiden merkitys voi jäädä ymmärtämättä, mikäli ei tutustu muinaisuskontoihin). Ainoastaan lukuisat unijaksot toistivat itseään eivätkä aina tuoneet mitään olennaista mukaan tarinaan. Unohdetut jumalat on hyvin amerikkalainen romaani, ja pureutuu nimenomaan Yhdysvaltain sydämeen, sen tunnelmaan ja kulttuuriin. Se ei ole mitään urbaania fantasiaa, vaan siinä tutustutaan hyvin ei-cooleihin hahmoihin: junttimaisiin punaniskoihin ja tyhjäätoimittaviin maahanmuuttajiin. Tämä tekee kirjasta aidon ja tutun tuntuisen, silloinkin kun fantasia-ainekset nostavat päätään. Alkupuolella on vaikea tunnistaa, mihin suuntaan tarina lähtee vetämään, ja se huomioon ottaen kaikki narut sidotaan nätiksi paketissa lopussa, ja tiivis tunnelma purkautuu luontevalla tavalla. Kirja piti hyvin otteessaan, ehkä lukuun ottamatta hivenen laahaavaa keskiosaa. Tarinaa höystettiin väliin sijoitetuilla näytteillä Yhdysvaltojen historiasta, osin fiktiivisenä, mutta osin toteen perustuvana. Jotkut näistä pätkistä ovat kirjan parasta antia, ja herättävät lukijan kiinnostuksen näitä aidosti hämmästyttäviä historiallisia tapahtumia kohtaan.

Unohdetut jumalat on mukavasti kirjoitettu lukuromaani, jonka parissa voi viettää rattoisasti muutaman illan tai linja-automatkan. Gaiman on humoristinen kirjoittaja ja herra Wednesday korvaa päähenkilön valjuutta. Todellista syvällisyyttä kirjassa ei kuitenkaan ole, pituutta on liikaa ja loppupuoli on suorastaan yksikätisesti kirjoitettu.

Unohdetut jumalat on yksi hienoimmista lukemistani kirjoista. Ja minusta tähän asti Gaimanilta suomennetuista paras. Tarina alkaa hieman vitkastellen, mutta tempaa heti Wednesdayn ilmestyttyä mukaansa. Ja kirja paranee koko ajan loppua kohden joka on todella huimaava. Minusta Gaiman on tavoittanut tässä kirjassa jotakin oleellista Amerikasta ja sen luonteesta. Muinaiset jumalat ja heidän nykyinen olomuotonsa olivat mehukkaita yksityiskohtia ja eniten pisti miettimään Gaimanin luomat tietokoneiden, Internetin, muodin ja moottoriteiden jumalat. Sillä tavallaanhan me tosiaan palvomme tuota kaikkea maallista mammonaa lähes yhtä kiihkeästi kuin jumalia aiemmin. Gaimanin teoria jumaluuden luonteesta oli hienosti tehty, että jumala tavallaan kasautuu ihmisten uskosta ja mielikuvista. Shadow oli jotenkin melankolinen ja traaginen hahmo, varsinkin kun hän herätti vaimonsa henkiin elämään puolinaista elämää. Tarina on jännä ja Gaiman kirjoittaa hyvää aikuisten fantasiaa. Suosittelen kaikille aikuista fantasiaa etsiville. Arvosana: 10.

Neil Gaiman on yksi omista suosikkikirjailijoistani. Pidän kovasti hänen tyylistään kirjoittaa ja siitä miten hän sekoittaa tarinoissaan jotain tuttua ja jotain mystistä keskenään. Kuten hän tekee myös Unohdetuissa Jumalissa. Jos olet aiemmin lukenut Gaimanin kirjoja niin kuvaavaa on sanoa, että kirja jatkaa samaa tuttua gaimanmaista linjaa. Tosin välillä Unohdettujen jumalien teksti ja koko tarinakin muuttuu hieman vaikea soutuiseksi, mutta ihan kunnialla kirjailija seilaa näiden suvantokohtienkin ylitse. Suosittelen kaikille mytologioista ja muinaisista jumalista pitäville.