Synkästä alusta huolimatta melko hassutteleva tarina. Synkkyytteen ei missään vaiheessa vajottu liiaksi vaan tarina jaksoi pysyä keveänä. Kirjassa oli hyvä rytmitys, vaikka aluksi juonen selvä jaksollisuus häiritsikin. Lopussa kuitenkin kaikki luvut koottiin nätisti yhteen, jolloin jokainen aikaisempi tapahtuma sai laajemman merkityksen. Tämähän oli eräänlainen kasvukertomus, melko eriskummallinen tosin. Pidin ideasta valtavasti, mutta muuten juoni ei oikein napannut. Varsinkin hahmot jäivät minulle todella etäisiksi. Näistä huolimatta ihan hyvä kokonaisuus, muttei kuitenkaan minun mielestäni parasta Gaimania.
Hautausmaan poika
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentanut Inka Parpola. Kuvittanut Dave McKean. Sidottu.
Hugo-palkinto 2009, Locus-palkinto (paras nuortenkirja) 2009, Newbery-mitali 2009, Carnegie-mitali 2010. World Fantasy -palkintoehdokas 2009, Mythopoeic-palkintoehdokas (nuortenkirjat) 2009, British Fantasy -palkintoehdokas 2009.
”Tämän lapsen kasvattamiseen tarvitaan enemmän kuin pari hyväsydämistä sielua. Siihen tarvitaan”, Silas sanoi, ”koko hautuumaa.”
Ei-Kukaan ”Eikku” on ihan tavallinen poika. Paitsi, että hän asuu vanhassa haudassa ja hänelle on myönnetty kunniakuolleen arvo. Aaveet suojelevat orvoksi jäänyttä poikaa kaikkialla vaanivilta jokamiehiltä.
Hautausmaalla kasvaneelle Eikulle aaveet ovat tutumpia kuin pitsa tai koulunkäynti. Hän ei aina muista, että kalmisto kätkee sisäänsä myös karmivia asioita.
Elävien pitää kuitenkin elää eikä viettää koko elämäänsä hautausmaalla. Onnistuuko Eikku aaveilta oppimillaan taidoilla kukistamaan julmat Jack-jokamiehet? Ja miten hän pärjää hautausmaan muurien ulkopuolella – ilman aaveiden apua?
”Paras kirja, jonka Neil Gaiman on koskaan kirjoittanut.” – Diana Wynne Jones
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
7 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Mielikuvituksellinen juoni, joka oli kaukana kliseisestä. Henkilöhahmot olivat kiehtovia ja salaperäisiä. Pidin myös kirjan joillakin sivuilla olevista kuvituksista. Pidin kirjasta, suosittelen kaikille.
Kirja oli aika tylsä eikä meinannut jaksaa lukea loppuun asti...
Olen lukenut tänän kirjan kahteen otteeseen, ensin omaksi huvikseni ja toisen kerran koouluun esseeseen. Kirja oli pitkäveteinen ja hieman tylsähkö, mutta kuitenkin sitä jaksoi lukea loppuun saakka.
Vuonna 2002 suomennetun Unohdettujen jumalien jälkeen Gaimanin romaanit ovat olleet minulle jonkinlaisia pettymyksiä. Novellipuolella on kyllä tullut vastaan hyviä tarinoita. Edellinen hehkutettu nuortenkirja Coraline ei tehnyt suurta vaikutusta, joten en oikein tiennyt, mitä Hautausmaan pojalta pitäisi odottaa.
Teos osoittautuikin erinomaiseksi ja palautti uskoni kirjailijan romaanituotantoon. Se kilpailee Gaiman-suosikkini asemasta Unohdettujen jumalien kanssa. Episodimainen tarina eteni sujuvasti alusta loppuun. Kirjailija onnistui luomaan jännittäviä ja mielikuvituksellisia kohtauksia – matka guulien kaupunkiin jäi hyvin mieleen. Henkilötkin olivat onnistuneita.
Hautausmaan poika tuntui varttuneemmalle yleisölle suunnatulta kuin Coraline. Kirja voitti ansaitusti parhaan romaanin Hugo-palkinnon, suosittelen kovasti lukemista. Arvosanani on vahva nelonen.
Hautausmaan pojan lukee läpi mielellään. Kirjassa on runsaasti kiehtovia yksityiskohtia, huumoria, taitavaa kielenkäyttöä ja jännittäviä kohtia. Taustatarina jää jossain määrin viitteelliseksi. Lasten- ja nuortenkirjana teos on vähintään Coralinen tasoinen saavutus viime aikojen parhaimpia nuorten fantasiakirjoja. Suomennos on hyvä lahjakirja nuorille lukijoille ja aikuisille Gaiman-kerhon jäsenille.
Hautausmaan poika oli ihan kivaa luettavaa, mutta siihen se jäikin – ihan kivaksi. Koska kirja osottautui selvästi lasten kirjaksi, en siitä ihan hirveästi innostunut juuri sen lastenkirjamaisen ”simppelin” kerronnan vuoksi. Kirjan rakenne oli hyvä. Jokainen luku oli oma tarinansa, mutta jatkumoa oli kuitenkin läpi kirjan ja hautausmaan poika Eikku kasvoi ja vanheni lukujen edetessä. Viimeisissä luvuissa aikaisemmat luvut niputettiin yhteen, jolloin aikaansaatiin yksi kokonaisuus.
