Odd Thomas: Hiljaisten kaupunki
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Kari Salminen.
1. laitos: Gummerus, 2006. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos: Loisto, 2007. Nidottu.
”Kuolleet eivät puhu. En tiedä miksi.”
Kuolleilla on kuitenkin muita keinoja kommunikoida pikaruokakokki Odd Thomasin kanssa. Ja usein – aivan liian usein – kuolleet uskoutuvat Oddille. Murhatut, onnettomuuksissa menehtyneet, rakkaitaan kaipaavat aaveet hakevat 20-vuotiaalta Oddilta lohtua, oikeutta – ja kostoa.
Nyt Pico Mundon erämaakaupungissa on tekeillä jotain erityisen hirvittävää. Aaveiden lisäksi kaupunki kuhisee bodacheja, varjomaisia oliota joilla on tapana kerääntyä joukkosurmien yleisöksi. Kun Pico Mundon grilliin saapuu bodachien ympäröimä muukalainen, Odd Thomas vakuuttuu että kuolleet, mukaan lukien Elviksen itkuinen haamu, yrittävät kertoa hänelle jotain todella tärkeää.
Mitä pidemmälle helteinen vuorokausi etenee, sen karmeammaksi Oddin vihollisen salajuoni paljastuu. Muutaman tunnin päästä Pico Mundoa ja sen asujaimistoa – kuten Oddin rakastettua Stormya ja 200-kiloista kirjailijaystävää Oswaldia – ei ehkä enää ole. Tuhansien ihmisten kohtalo on Oddin, epäilevän tuomaan, rohkeuden, kekseliäisyyden ja uskon varassa.
Dean Koontz (s. 1945) on yliluonnollisen jännityksen mestari, jonka kirjoja on myyty maailmalla kymmeniä miljoonia kappaleita. Hiljaisten kaupunki on hänen kaikkien aikojen suosituimpia teoksiaan. Lukijoiden pyynnöstä Koontz on kertonut lisää salaviisaan Odd Thomasin elämästä ja seikkailuista romaanissa Forever Odd. Dean Koontz asuu Gerda-vaimonsa ja Trixie-koiransa kanssa Etelä-Kaliforniassa.
Dean Koontz
Dean Ray Koontz syntyi vuonna 1945 Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Hän vietti nuoruutensa köyhässä perheessä. Hänen isänsä oli juoppo, jolla oli vakavia mielenterveysongelmia. Vaikeista olosuhteista kuolimatta Koontzin äiti innosti lahjakasta poikaansa kirjoittamaan novelleja ja esseitä. Lukion viimeisellä luokalla Dean voittikin aikakauslehden novellikilpailun ja on kirjoittanut siitä lähtien.
Yliopistosta valmistumisensa jälkeen Koontz työskenteli ensin häiriintyneiden nuorten kanssa ja myöhemmin englannin opettajana kirjoittaen kaikki yöt ja viikonloput. Pian hän huomasi, että hänen on valittava kahden ammatin välillä, sillä näiden yhteensovittaminen oli liian raskasta. Koontzin vaimo Gerda teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: ”Hoidan perheen talouden seuraavat viisi vuotta. Jos et siinä ajassa menesty kirjoittajana, et menesty koskaan.”
Dean Koontzin kirjoja on julkaistu 38 eri kielellä ja myyty maailmalla yli 200 miljoonaa kappaletta. Nykyään Koontz asuu puolisoineen eteläisessä Kaliforniassa. Gummerus lopetti Koontzin suomentamisen vuonna 2011 kirjaan Pienempi paha.
Odd Thomas
Seitsenosainen sarja, jonka suomentaminen jäi kesken.
Sarja sisältää 3 pääteosta ja yhteensä teoksia 3 kpl.
Kirja-arvioita
Odd Thomas on 20-vuotias nuorukainen, jolla on ns. kuudes aisti, kyky nähdä kuolleita ihmisiä (joiden joukkoon kuuluu muun muassa sentimentaalinen Elviksen haamu) ja muita yliluonnollisia olentoja - kuten bodacheja, varjomaisia henkiolentoja, joiden läsnäolo ennustelee väkivaltaa ja kuolemaa. Jokin paha uhkaa Pico Mundon pikkukaupunkia, eikä kukaan muu pysty pysäyttämään sitä kuin Odd Thomas parin uskotun ystävänsä kanssa.
Dean Koontzin "Odd Thomas : Hiljaisten kaupunki" (Gummerus, 2006) on ihan luettava viihdekirja, jossa ainakin allekirjoittaneen huomio kiinnittyi veren ja suolenpätkien sijasta kirjailijan kauniiseen tapaan kuvata Odd Thomasin ja hänen rakastettunsa Stormy Llewellynin välistä suhdetta. Lisäksi kirjailija käyttää sujuvasti minä-kertojaa, mikä tuo etäisesti mieleen Raymond Chandlerin dekkarit, onhan juoni paikoitellen muutenkin lähempänä rikos- kuin kauhuromaania.
Tarina oli mukaansatempaava ja paikoitellen humoristinen, mutta samalla hieman surumielinen. Odd Thomasin velvollisuudentunto ja maailman paino harteillaan teki hahmosta raskaan oloisen ja synkähkön, vaikkei hahmo ei sitä dialogin perusteella ollutkaan. Juoni oli polveilevan oloinen, joka kuitenkin eteni johdonmukaisesti kohti loppuratkaisua. Loppu tuli vastaan hiukan yllättäen, vaikka sitä pohjustettiin koko kirjan ajan. Paikoitellen tarina polki paikallaan tehden siitä pitkäveteisen, mutta kokonaisuutena ihan luettava teos.
Oli vähän tylsä mun makuun, enkä jaksanut lukea ihan loppuun asti. Tykkäsin enemmän leffasta.
Erilaista Koontzia. Tämä kirja ei pelottanut oksettavilla yksityiskohdilla, vaikka raakuuksia sisälsikin. Yliluonnollinen kuvataan arkipäiväiseksi ja päähenkilöön on helppo samaistua, vaikka tämä puhuukin kuolleiden kanssa. Kirjoitustekniikka on luonnollisesti loistava, tekstiä ei edes huomaa, sillä se kuljettaa tarinaa sujuvasti eteenpäin. Mukana oli myös sopivast huumoria ja iloa, vaikka kuolleet tekivät kirjan pääsävystä surullisen. Kirja todella vangitsi. Lopetus oli fantastinen.