Haltiaelämää
Alkuteos ilmestynyt 2015. Suomentanut Lotta Toivanen. Sidottu, kansipaperi.
Pienessä burgundilaiskylässä asuva Maria-tyttö oivaltaa, että hänellä on erityinen lahja: hän osaa puhua puille, kiville ja kannoille; hän ymmärtää, mitä kukat kertovat. Satojen kilometrien päässä Italiassa kymmenvuotias Clara soittaa pianoa ylimaallisen kauniisti, ja hänet lähetetään maaseudun rauhasta ruhtinaitten Roomaan kehittämään taitojaan. Yliluonnolliset lahjat johdattavat nämä kaksi löytölasta yhteyteen elämää suurempien voimien kanssa. Jos he löytävät toisensa, voi maailmankin tulevaisuus olla toinen.
Haltiaelämää sai alkunsa, kun Muriel Barbery lumoutui japanilaisten puutarhojen taianomaisesta estetiikasta ja Kakuzo Okakuran ”teeismistä”: katoavasta unelmoinnissa ja asioiden kauniissa järjettömyydessä viipyilemisestä. Haltiaelämän vaihtoehtoisessa maailmassa vastaus ihmiskunnan eheytymiseen on jälleenlöydetty yhteys luontoon, yliluonnolliseen ja runolliseen hurmioitumiseen. Siilin eleganssista tunnetun Muriel Barberyn kauan odotettu uutuusromaani on myyttisiin mittoihin kasvava kertomus, joka hehkuu runoutta, musiikkia, taidetta ja taikaa.
Muriel Barbery
Muriel Barbery (s. 1969) on ranskalainen kirjailija ja filosofianopettaja. Hänen esikoisromaaninsa, hyvän ruoan nautintoja ylistävä Kulinaristin kuolema (2000), palkittiin Ranskassa ilmestymisvuotensa parhaana kulinaristisena kirjana. Hän kohosi maailmanmaineeseen romaanillaan Siilin eleganssi (2006), jota on sittemmin myyty maailmanlaajuisesti yli viisi miljoonaa kappaletta.
Kuva: Elena Torre. Lähde: Wikimedia Commons.
Kirja-arvioita
Ihastuin Siilin eleganssiin noin vuosi sitten ja törmäsin tällä sivustolla sattumalta Haltiaelämää opukseen ja kiinnostuin, koska Muriel oli kirjoittanut fantasiaa.
En löytänyt selkeää juonta kirjasta ja ajankulu kirjassa tuntui, että tapahtumat olisi tapahtuneet viikon sisään, mutta oli kulunut parisen vuotta kirjaan loppuun päästessä. Jotenkin Muriel onnistui turhilla selityksillä, muisteloilla ja muulla hukuttamaan itse juonen ja saamaan siitä sekavan ja hyppelevän.
Tarina voisi olla kaunis, jos siinä edettäisiin paremmin juonessa, eikä sekaisesti kaikessa muussa ja isommat tapahtumat myös selitettiin niin lyhyesti ja epämrääräisesti, että ne tuntuivat sivujutuilta.
Tämä on ensimmäinen kirja elämässäni, jonka kanssa nukahdin sitä lukiessani, mutta uteliaisuuteni sai minut lukemaan kirjan loppuun saakka. Jatko-osaa tuskin tulen koskaan lukemaan, mistä oli puhe kirjan kansilärpäkkeessä.
Kirjailijan aikaisempi teos Siilin eleganssi oli mielestäni erinomainen, mutta tämä taittui minun makuuni liikaa daideellisuuden puolelle. Yritin sinnitellä kirjan loppuun, mutta en pystynyt. En ole ikinä jättänyt kirjaa kesken 30 sivua ennen loppua. Toivottavasti joku muu pitää tästä enemmän.