Keväällä isä sai siivet
Kannen kuva: Ville Tietäväinen. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Tuija Kuusela.
1. painos: Tammi, 2000. Sidottu.
2. painos: Tammi, 2007. Tam tam -sarja. Nidottu.
Finlandia Junior -palkinto 2000, Lasten Luku-Varkaus -palkinto 2001.
Minne kaikki vanhemmat ovat kadonneet?
Tomi ja Timo Kokko ovat kaksoset. Eräänä toukokuisena aamuna heidän koko elämänsä muuttuu. Maa järähtelee, heidän isälleen kasvaa valtavat siivet, jaa maahan ilmestyy aukko. Isä loikkaa aukkoon, ja lentää pois. Aukko sulkeutuu ja kaikki pihalla näyttää olevan niin kuin ennenkin. Kukaan ei usko poikien kertomusta, kehenkään ei voi enää oikein luottaa ja jopa poliisit tuntuvat roistoilta.
Pakomatkan jälkeen Timo ja Tomi joutuvat Huostolaan, jota johtaa hirviömäinen Raakel Vastapöksy, entinen sosiaalitantta. Pojat ystävystyvät Lauran ja Saskan kanssa, ja alkavat valmistella pakoa tarumaailmaan, Austraasiaan, josta kadonneet vanhemmat saattaisivat löytyä.
Käyttäjät lukeneet myös
Tomi Kontio
Tomi Kontio (s. 1966) on ikäpolvensa tunnetuimpia runoilijoita. Kontio on muun muassa ollut Runeberg-palkintoehdokkaana romaanillaan Uumen (1995). Hänen ensimmäinen lastenkirjansa Keväällä isä sai siivet (2000) sai Finlandia Junior -palkinnon. Tomi Kontio asuu Helsingissä ja on neljän lapsen isä.
Kirja-arviot ja kommentit
Pidin tästä kirjasta todella paljon!!!! Kun meidän koulussa oli lukupiiri täytyi mennä yhteen ryhmään ja mä päätin mennä tähän (tai oikeastaan aattelin mennä vaan lukemaan jonkin random kirjan). Olin kovin epäileväinen tämän kirjan suhteen (koska en vain ollut tiennyt kovinkaan montaa hyvää suomalaista fantasiakirjaa), mutta mun luulot karisivat, kun aloin lukemaan tätä. Koukutuin tähän ja halusin koko ajan vain tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja pian kirja olikin jo lopussa. Suosittelen!
Kirjan nimi oli jotenkin outo eikä oikein houkutellut lukemaan. Kun kerran kuitenkin sain tämän lahjaksi, oli se siis pakko lukea. Yllätyin! Juoni nappasi mukaansa ja piti sisällään kirjan loppuun saakka. Kirjan loppu kertoi selvästi muitakin osia olevan. Etsin kirjastosta ja siellähän Kontion kohdalla oli molemmat jatko-osat. Pidin koko sarjasta, mutta ehdottomasti paras oli Austraasian viimeiset lapset. Suosittelen tätä ja koko sarjaa!
Koulussa meillä piti aina olla "pulpettikirja", jota luki sitten omatoimisesti, kun oli saanut tehtävät tehtyä. Koulun kirjastossa,valittaessa "pulpettikirjaa" välttelin tätä kirjaa aina, viimeiseen saakka, kunnes mahdolliset hyvät kirjat loppuivat kesken. Jouduin tarttumaan tähän, ja hyvin pettynyt olinkin. Ennen kirjan lukemista ja sen jälkeen. Jotain tässä oli mikä ei iskenyt. Anteeksi, korjaan.. Se ei ollut vain "jotain" mikä ei saanut minua syttymään, vaan kaikki. Lukukokemus oli epämiellyttävä, niin muistelen näin 5-7 vuoden jälkeenkin. Kaiken tämän kirjan lyttäämisen jälkeen annan sille kuitenkin ("jopa") kaksi tähteä.
Joskus ala-asteella oli pakko lukea ja ei voi muuta sanoa kuin että yksi huonoimmista lukemistani kirjoista
Todella hyvä kirja!!! Ainoa hyvä Kontion kirja!
Luin tämän kirjan joskus kauan sitten ollessani vielä ala-asteella. Katselin kirjaa monta kertaa käydessäni kirjastossa, mutta en lainannut sitä. Nimestä ja kannesta päätellen se vaikutti minusta tosi tylsältä. Kerran sitten kuitenkin päätin lainata kirjan. Enkä todellakaan pettynyt. Pidin kirjasta tosi paljon ja luin sen monta kertaa uudestaan muutaman vuoden aikana. Olin sillon jotain 10v. Nykyisin luulisin ettei tämä kirja niin paljon innosta, mutta voisin kuitenkin taas lukea tämän taas uudestaan.
Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran silloin kun se ilmestyi, eli 7 vuotta sitten ja silloin pidin siitä paljon. Koulussa kirjaa tarjottiin ja ihastuin kanteen joten päätin lukea sen. Se on mainio kirja, viihdyttävä ja mielenkiintoinen ;D Sen hohto on tosin iän myötä häipynyt mutta hyvä kirja kummiskin. Täydellinen "kesä kirja" jota voi lukea kuumana hellepäivänä puun alla.. ja fantasian ystäville tottakai!
Kirjan nimi ei ole kovinkaan huomiota herättävä, mutta sisältö on kaikkea muuta. Juoni ja hahmot ja tapahtumat vievät mukanaan. Huostolassa on kaikkein parhaimmat kohdat, ja lukemista ei malta lopettaa. Kirja todellakin nousi siivilleen. Yksi ehdottomista suosikeista.