Huispaus kautta aikojen
Alkuteos ilmestynyt 2001. Kirjoittajaksi merkitty Rauniolinnu Sipis. Suomentanut Jaana Kapari.
1. laitos 2001. Nidottu.
2. laitos 2017. Kansi ja kuvitus: Tomislav Tomic. Sidottu, kansipaperi.
Jos olet joskus miettinyt, mistä kultasieppi on lähtöisin, miten ryhmy syntyi tai miksi Kaljualan Kulkureilla on lihakirveen kuva kaavussaan, sinun on luettava Huispaus kautta aikojen. Tämä ainutkertainen painos on kopio Tylypahkan koulukirjaston kirjasta, jota nuoret huispaushullut tutkivat melkein joka päivä.
Tämän kirjan tuotto menee Comic Reliefille, joka käyttää rahasi ihmiselämien kohentamiseen ja pelastamiseen – jatkaa työtään, joka on jopa tärkeämpää ja hämmästyttävämpää kuin se, että Roderick Plumpton nappasi kultasiepin kolmessa ja puolessa sekunnissa vuonna 1921.
J. K. Rowling
Joanne ”Jo” Rowling (s. 1965, nyk. Joanne Murray) on brittiläinen kirjailija, joka käyttää kirjailijanimeä J. K. Rowling (lausutaan roling). Hän on kirjoittanut nuortenkirjasarjan, jonka päähenkilö on velhopoika Harry Potter. Sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi 1997 ja viimeinen vuonna 2007. Rowling asuu Skotlannissa. Hänen perheeseensä kuuluu aviomies ja kolme lasta.
Kirjoittamisen Joanne Rowling aloitti jo lapsena. Muun muassa Kenneth Grahmen kirja Kaislikossa suhisee oli hänelle rakas. Teini-iässä hänen lempikirjailijakseen nousi Jane Austen. Myös J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta teki häneen vaikutuksen. Kouluaikoinaan Rowling kuunteli The Clashin ja The Smithsin musiikkia. Ruokatunneilla hänellä oli tapana kertoa ystävilleen pitkiä tarinoita. Tarinoiden sankareina seikkailivat Rowling itse ja hänen koulutoverinsa.
Rowling opiskeli ranskaa Exeterin yliopistossa ja valmistui vuonna 1987. Hän työskenteli sihteerinä eri työpaikoissa, muun muassa Amnesty Internationalille. Rowling kirjoitteli huvikseen, kun aika kävi pitkäksi. Hän sai ajatuksen Harry Potterista istuessaan pysähtyneessä junassa lähellä Lontoota vuonna 1990. ”Katselin ulos ikkunasta ja näin hänet hyvin selvästi: pieni, ruipelo ja tummahiuksinen poika. Tiesin, että hän oli velho. Sitten ajattelin, että hänen täytyy käydä velhokoulua.”
Harry Potterin syntyä seurasi kuusi kuukautta myöhemmin Rowlingin äidin kuolema. Rowling on kertonut Harry Potterin tarinan syntyneen kuoleman aiheuttamasta surusta ja yksinolon tunteesta ja heijastuneen Harryn kokemukseen vanhempiensa menettämisestä. ”Kirjoitin kirjaa todellakin itseäni varten”, hän on todennut.
Saadakseen uutta ajateltavaa Rowling muutti Portugaliin, missä hän opetti englantia, avioitui ja sai tyttären. Avioliitto päättyi eroon ja vuonna 1994 Joanne Rowling muutti tyttärensä kanssa Edinburghiin, missä hänen sisarensa asui.
Kirja-arvioita
Tosi hyvä! Mahtava idea xD kaikki potterfanit, kannattaa lukea vaikkei tietenkään potter-romaaneja päihitäkään. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat oli vähän parempi.
Tämä oli mukava pikkuopus niinkuin se toinenkin, henk koht tykkäsin enemmän ihmeotuksista, mutta tässä oli eritavalla mukavia asioita :) tykkään siitä että tarinaan panostetaan - keksimällä asioille historiaa, se on mielenkiintoista... Miten jotkut asiat ovat kehittyneet ^^
Raikas ilmesty ikävään paraikaa kuoleville Potter-faneille. Tällaisena "tietokirjana" hauska ja mielenkiintoinen, mutta ehkä juuri siksi ei päihitä pääkirjoja. Oli kuitenkin hykerryttävää luettavaa, historia-pläjäyksetkin kiinnostavia.
Aivan varsinaisten Harry Potteriden tasolle tämä ei kyllä nouse, mutta oikein viidyttävää luettavaa silti. Itse olen aina tykännyt lukea huispauksesta, joten mikäs siinä sitten. Rowlingin huumori olit tässäkin kirjassa hyvää, vieläkin hykertelen silloin tällöin joillekkin kohdille. Erityisesti faktatiedot eri huispausjoukkueista olivat viihdyttäviä.
Mielestäni "Huispaus kautta aikojen", on parempi kuin toinen Comic Reliefille tuotonsa antanut "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Vatsanpohjaa kutkutti, kun tätä luki. Oli mukavaa tutkia alussa olevaa lainauslistaa, josta Pottereita lukenut pystyy bongaamaan monta tuttua hahmon nimeä. Muutenkin "Huispaus kautta aikojen" tuntui hiukan yhtenäisemmältä kuin "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat". Tai ehkä minua vain kiinnostaa enemmän huispauksen opettelu kuin Hagridin vetämät taikaeläinten tunnit? Joka tapauksessa lukukokemus oli miellyttävä, kiitokset siitä Rowlingille!