MagPie

Ymmärrän hyvin, miksi seuraava Demonisota-sarja jätettiin suomentamatta. Sain sarjan ensimmäisen osan (Demoni herää) lahjaksi kuutisen vuotta sitten. Luin ekan kirjan ilolla ja halulla. Pidin Salvatoren tavasta kirjoittaa ja mies selvästi tiesi mitä tekee. Sitten meni pieleen. Ekan osan loputtua tuli toinen, kolmas ja vielä neljäskin. Lähdettiin turhaan keulimaan, kun tarina oli selvästi saatu päätökseen jo ykkösosan aikana. Maksimissaan toiseen kirjaan olisi voitu lopettaa, silloinkin tarina olisi tuntunut hitusen venytetyltä. Kolmas ja neljsä kirja olivat täysin turhia, toistoa toiston perään ja täysin älyttömiä juonenkäänteitä. Pakkohan ne oli silti lukea, kun alkuun pääsi. Alussa toisteltiin paljon menneitä tapahtumia, kerrottiin juonen kannalta epäolennaisia asioita, hypittiin vuosia eteenpäin ja välillä jouduin oikeasti miettimään, mikä vuosi oli menossa, mitä oli tapahtunut ja minkä ikäisiä henkilöt olisivat. Takakannessa kuvailtiin, että Poni lähtisi pyhiinvaellusretkelle Aidaan (taas kerran) Tätä odotin koko kirjan ajan. 300 sivua pelkkää löpölöpöä ja viimeiset 100 sivua käytettiin hätäisesti kuvailtuun, hieman outoon reissuun Aidalle. Kirjan suljettuani olo oli hölmistynyt. Tästä eteenpäin on varsinaisia spoilereita, joten ne ketkä eivät ole lukeneet kirjoja, ei varmaan kannata lukea tästä eteenpäin. Ihmettelin, miksei esimerkiksi Ponin ja Elbryanin lapseen keskitytty enempää, olihan se kuitenkin merkittävä käänne. Lapseen viitattiin parissa luvussa, silloinkin nopeasti sivuten. Lopun kirjan vatvottiin edes takaisin sotaa, ruttoa, politiikkaa ja blaablaa. Myönnettävä on, että sarja oli pettymys. Ensimmäisessä kirjassa oli ainesta. Toisesta kirjasta vielä pidin, vaikka pahaa aavistelinkin tarttuessani kolmanteen kirjaan. Harmi, ettei odotusta palkittu. Yksi tähti pelkästä Salvatoren tavasta kuvailla taisteluita ja ihmisten mielialoja. Sekin olkoon armotähti.