Roverandom
Alkuteos ilmestynyt 1998. Toimittaneet Christina Scull ja Wayne G. Hammond. Kuvat: J. R. R. Tolkien. Suomentanut Kersti Juva. Säkeet suomentanut Alice Martin. Sidottu.
Rover oli alun alkaenkin vain pikkuinen koira, mutta äkkiä se tunsi itsensä vielä paljon pienemmäksi. Ruoho näytti kasvavan kauhean pitkäksi ja huojui korkealla sen pään päällä ja siinä, mihin velho oli pallon heittänyt, se näki korsien lomassa kaukana valtavan keltaisen pallon kuin auringon, joka nousee metsän puiden takana.
Roverandom sai alkunsa kesällä 1925, J. R. R. Tolkienin poika Michael hukkasi hiekkarannalle rakkaimman lelunsa, mustavalkoisen lyijykoiran. Poikaansa lohduttaakseen Tolkien sepitti tarinan leikkisästä pikku koirasta nimeltä Rover, joka tulee puraisseeksi äkkipikaisen velhon housunlahjetta. Kiukustunut velho taikoo Roverin lelukoiraksi, joka päätyy erään pienen pojan taskuun. Poika kuitenkin kadottaa Lelu-Roverin hiekkarannalle, josta sen löytää vanha hiekkatietäjä Psamatos Psamatides. Tästä alkavat Roverin ihmeelliset seikkailut.
Valloittava satu on tolkienmaiseen tapaan täynnä kielellistä leikittelyä sekä viittauksia myytteihin ja historiaan. Mukana on kirjan toimittajien laatima johdanto ja kulttuurihistoriallisia viitteitä valaiseva selitysosa.
Kuvitus on Tolkienin itsensä käsialaa, ja suomennoksesta vastaa Kersti Juva.
J. R. R. Tolkien
John Ronald Reuel Tolkien [-ki:n] (1892–1973) tunnetaan nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Etelä-Afrikassa brittiläiseen perheeseen syntynyt Tolkien muutti jo kolmevuotiaana Englantiin ja varttui Birminghamin lähistöllä Sareholen myllyn tienoilla. Tämä rauhaisa lapsuudenmaisema näkyy hänen kirjojensa hobittien vehreissä asuinsijoissa. Elämäntyönsä Tolkien teki Oxfordissa anglosaksin sekä englannin kielen ja kirjallisuuden professorina 1925–59. Jo nuorena miehenä hän kuitenkin kiinnostui muinaisista taruista, muun muassa Kalevalasta, ja omien haltiakielten luomisesta. Tolkien halusi ryhtyä kirjoittamaan tarustoa, ja tästä ajatuksesta kehittyi vähitellen suuri tarukokoelma, Silmarillion, jota Tolkien hioi koko aikuisikänsä ajan.
Tolkien kertoi myös paljon satuja neljälle lapselleen ja näistä syntyi hänen esikoisromaaninsa Hobitti (1937), etsintäretki, jossa pienikokoinen hobitti Bilbo Reppuli, 13 kääpiötä ja velho Gandalf lähtevät vaatimaan takaisin lohikäärme Smaugin anastamaa kulta-aarretta. Tolkien kirjoitti kymmenen vuoden ajan seuraavaa romaaniaan, yli tuhatsivuista järkälettä Taru sormusten herrasta (1954–55). Romaani kertoo hyvän ja pahan taistelusta ja siitä kuinka kaikista pienimmätkin voivat kyetä suuriin urotöihin. Tolkien yhdisti eeppiseen seikkailutarinaan aineksia Silmarillion-taruistaan. Tuloksena oli ainutlaatuinen teos, joka on säilyttänyt suosionsa lukijapolvelta toiselle ja poikinut kokonaisen kirjallisuuden lajityypin. Sormusten herraa on myyty arviolta 150 miljoonaa kappaletta ja Hobittia 100 miljoonaa.
Kirja-arvioita
Roverandom lukeutuu Tolkienin satutuotantoon, joskin päätyi julkaistavaksi vasta vuonna 1998, mikä ehkäpä selittää tämän helmen jäämistä pitkälti tuntemattomuuteen. Teokselle leimallista on kuitenkin se, että se on ehkäpä Tolkienin tuotannosta selkeiten osoitettu lapsiyleisölle (Joulupukki-kirjeiden ohella). Suulliseen kertomukseen perustuva tarina sisältää vauhdikkaita ja toisinaan hiukan - joskaan ei liian - hurjia käänteitä. Vauhdikkuus saattaa toisinaan uuvuttaa varttuneempaa lukijaa, mutta Tolkienin kieli lumoaa edelleen ja sivistyneimmät voivat huvitella napsimalla mytologiaviittauksia sadun tiimellyksessä. Kaunis kuvitus on myös silmäilyn arvoinen. Tämä teos saa toivomaan, että olisi edelleen kohdeyleisöä.
Tämän olen lukenut jo ihan lapsena, ennen muita Tolkien kirjoja (tai ehkä Hobittia lukuunottamatta), ja voi sitä nostalgiaa! Pitää ottaa tämä lukuun uudestaan lähiaikoina :)
Satuin huomaamaan tämän kerran kirjastossa, ja päätin lainata koska alunperin etsimääni kirjaa ei löytynyt. Roverandom oli mukavaa luettavaa heti Sormusten Herrojen jälkeen. Hobitinkin lukeneena oli hauskaa huomata samankaltaisuuksia eri kirjojen välillä. Jostain syystä minusta Artakserkses muistutti luonteeltaan Sormusten Herrojen Sarumania, Psamatos Radagastia ja Kuu-ukko Gandalfia. Roverandomin teksti on kaunista, ja se on muutenkin kaikinpuolin verraton kirja.
Eräs ystäväni (joka sattuu olemaan sataprosenttinen Tolkien- fani) suositteli minulle tätä kirjaa, ja vaikka se takakannen perusteella vaikuttikin melko tylsältä minun makuuni, päätin lopulta lukea sen. En tiedä mistä se johtui, mutta jäin koukkuun kirjaan, jota en päivää aijemmin edes kuvitellut lukevani. Tarina lelukoiraksi muuttuvasta Roverista matkustamassa kuuuhun ja ratsastamalla lokin selässä tempaisi minut mukaansa selittämättömällä tavalla. Tolkienin uskomattoman kaunis tapa kirjoittaa ei lakkaa ikinä hämmästyttämästä minua. Tarinaa oli ihana lukea ja juoni oli selkeä alusta loppuun saakka. Kirjan luettuani tiesin heti jääväni kaipaamaan Roveria ja kirjan muita ainutlaatuisia ja mielenkiintoisia hahmoja. Myös kirjan kuvat olivat kauniisti työstetyt ja niiden pieniä yksityiskohtia oli mukava jäädä tarkastelemaan. Olen hyvin kiitollinen ystävälleni, joka suositteli minulle Roverandomin lukemista, sillä sen jälkeen minusta tuli yhä suurempi Tolkien- fani ja sain ihastua kirjaan, jota en ilman häntä olisi edes lukenut. Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, sillä toivoisin jokaisen saavan kokea Roverandomin tuoman lukuelämyksen.<3
Tolkienin kaunis kieli, uskomaton nimistö ja taianomaiset miljööt otuksineen tekevät Roverandomista kauniin tarinan. Kirja on sinänsä lyhyt ja mukava välipala, vaikkapa näin joulun aikaan kuten itselleni. Historiaan ja erilaisiin taruihin viittaava kerronta on merkillisellä tavalla huvittavaa ja kiinnostavaa. Kirjan takaosassa oleva seliteosio saattaa tulla joillekin lukijoille tarpeelliseksi ja se onkin varsin kattava. Kuvia kirjassa on ain muutama, mutta laatu korvaa määrän tällä kertaa... Arvosana: 8+