dbgirl - kirjahylly
Lukutrendit
Suosikki kirjani
Viimeisimmät tapahtumat
Kirjan ensimmäiset kaksi lausetta löivät luun kurkkuun. Voiko lasten/nuortenkirjan aloittaa näinkin rajusti? Ihastuin alkuun, ja kirja olikin hyvä kunnes päästiin sinne salaiseen maailmaan, sen jälkeen alkoi tympimään. Ei se nyt puinen ollut, hyviä ideoita riitti vaikka millä mitalla, mutta ne olivat vain sytykkeitä, jotka eivät onnistuneet sytyttämään kunnon roihua. Se oli harmi, koska tässä oli niin hyviä tärkeitä teemoja, luonnonsuojelu ja ympäristöekologia etunenässä tietenkin, politikointi sivujuonteena. Ensimmäisenä ihastuin kuitenkin kanteen, sen vuoksi tämän poimin hyllystä alunperin.
En tiedä mitä tapahtui, mutta tässä tuntui olevan jopa jotain järkeä. Sarjan ainut osa jossa näin käy :D Tähdet taiteesta.
Tähdet taiteesta, tarinasta ei niinkään.
Minä en juuri pahemmin fantasiaa lue, vaikka olenkin siitä kiinnostunut. Aina jokin tökkii, hahmojen nimet, tapa jolla se on kirjoitettu tai jokin muu. Tämä iski minuun aika lujaa, vaikka ei täydellinen olekaan. Tunsin tämän maailman, tai tässä tapauksessa maailmat, omakseni. Lila oli suosikkihahmoni, vikoja täynnä oleva nuori nainen jolla on kiinnostava persoonallisuus ja jonka tuleva kohtalo jäi kutittamaan mieltäni. Jatko-osan lukeminen on lukulistallani, ehdottomasti, vaikka tarina tuntuukin kulkevan tuttuja latuja. Sellainen ei haittaa minua jos tarina vain on kiinnostava. (Sadistisen) väkivallan ja muiden uhkien käyttö oli niillä rajoilla, toivottavasti se ei ainakaan lisäänny, sillä en oikein kestä lukea sellaista.
Olisi pitänyt lukea Ilmatiivis autotalli ensin, sillä en tajunnut tästä hölkäsen pöläystäkään. Rakastin tosin sen taidetta, huumoria ja metatason juttuja ja sitä, miten tämä lempeästi irvaili omalle järjettömyydelleen. Arvosana saattaa muuttua jos luen Ilmatiiviin autotallin ensin, se saattaa avata hieman tätä maailmaa, tai sitten ei.
Olen yrittänyt Hobittia kahdesti ja Taru sormusten herraa kerran eikä ole napannut, mutta nyt viimeinkin löysin jonkin Tolkien-kirjan josta minäkin pidän!
Tämä oli hauska ja kerronta oli parhaimmillaan suoraan kuin lasten mielikuvituksesta lähtöisin, sellaista joka oli maagista eikä aliarvioi nuorta lukijakuntaa. Hobitissa minua ärsytti jotkin sanaleikit ja sen takia aina luovuinkin sen lukemisesta, tässä se oli kuitenkin villiä ja luonnollista mennessään tapahtumista ja paikoista toiseen, pidin sen hulluimmistakin kohdista. Ihmettelin hieman lukiessani, onko Rover tyypillinen koiran nimi Britanniassa, mutta selvisi (kääntäjän huomautuksista) että englanninkielen sana rover tarkoittaa sekä vaeltajaa että piraattia, minkä ansiosta lopulta tajusin nimen vitsin.
Aluksi lainasin kirjailijan Timanttikoirat, Turkoosit päivät (koska siinä oli kiva kansi ja jännä nimi) mutta sitten selvisikin että se kuului kirjasarjaan joten palautin sen ja lainasin Ilmestysten avaruuden, sitten selvisi että on vielä Kuilukaupunki joka on osa 0.5 eli ennen Ilmestysten avaruutta joten lainasin sitten tämän. Ja nyt sitten kirja sanookin että se olisi toinen kirja (joka on Suomessa jaettu kahteen osaan) sarjassa mutta sen voi lukea itsenäisestikin. Huoh. Niin missä järjestyksessä näitä pitää lukea, Kuilukapunki vai Ilmestysten avaruus ekana? Luovutin ja aloin lukemaan tätä Kuilukaupungin ykkösosaa. Kirja osoittautui heti mielenkiintoiseksi mikä oli helpotus sillä minun on ollut vaikea aloittaa minkään sci-fi-kirjan lukeminen koska ne ovat yleensä niin tylsiä, sekavia tai liian teknisiä ilman mitään humaaniutta (löydänkö aina vain ne huonoimmat kirjat vai ovatko ne lähes aina sellaisia vai eikö sci-fi vain sovi minulle?). Tämä yhdistää kivasti kahta genreä, dekkaria (joista pidän) ja scifi-seikkailua, eikä tylsää pääse pahemmin tulemaan koska päähahmo on aikamoisen kärsimätön seikkailijaluonne ja kirjan maailma on erittäin rikas ja… sanotaanko kirjava. Oikeastaan kaikki on mahdollista. On kiva yrittää pohtia sitä maailman mytologiaa ja mysteeriä, joskin lopussa mentiin mielestäni hieman liian oudoksi, heheh. Saas nähdä mitä seuraavassa osassa tapahtuu kun tässäkin tapahtui jo kaikenlaista.
Lue lisää ...
Edit: tässä arvioni myös tokasta osasta Kuilukaupunkia:
Eka osakaan ei mikään loistava ollut, mutta tämä oli siltikin pettymys. Loppu on aivan älytön. Ei välttämättä huono, mutta ei kyllä sitäkään mitä odotin, vaikka tiesinkin että mitä tahansa voi tapahtua. Ekassa osassa alkaneet oudot kuvailut naurattivat tässä kenties vielä enemmän. Kyllä tämän luki, mutta nyt epäilyttää luenko Ilmestysten avaruutta tai ylipäätään koko sarjaa. Ei tämä mitään korkeakirjallisuutta ollut, ja viihdettä tältä hainkin, mutta jonkinlainen tolkku olisi silti kiva olla. Oli tätä silti ihan jännä lukea ja nautin sen dekkariosuuksista, mutta en niinkään scifitouhuista.
Ideana ihan hyvä, toteutus ei niinkään. Alku, jossa teinipoika on vanhusta hoitamassa, on hyvä mutta fantasiaosuus kirjasta (eli suurin osa) takkuaa pahasti. Toistoa on liikaa ja tietynlaista kömpelyyttä, kliseitä löytyy. Suurin virhe on kuitenkin siinä että tätä ei ole tunnuttu editoitavan ollenkaan ja sitä tämä olisi kipeästi kaivannut. Olisi hyvä luonnoksena, valmiina teoksena ei todellakaan. 2/5
Luin tämän ekan kerran kun olin 10 tai 11 vanha (90-luvun puolessavälissä). Vuosia muistin kyllä tämän olemassaolon mutta muistin siitä vain sen että siinä oli vain muutama hahmo, siellä oli portaita ja he ovat nääntymäisillään nälkään. Sitä, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuikaan ja kuinka kamala sen loppu oli, en muistanut. Joko olin liian nuori ymmärtämään tätä tai en koskaan lukenut sitä loppuun saakka.
Lue lisää ...
Kirjassa on viisi nuorta, kaikki 16-vuotiaita ja orpoja ja heidät kaikki on pistetty jonnekin tyhjään tilaan missä ei ole mitään muuta kuin portaita ja jokin laite joka antaa heille joskus ruokaa. Koska tämä on dystopiakirja, he alkavat olla kamalia toisilleen.
Kirja on kirjoitettu hieman naiivisti, mutta se johtunee kirjan kohdeyleisöstä, eli nuorten kirja on kyseessä. Se ei juurikaan haitannut minua koska kirja oli psykologisesti kiinnostava. Ja kyllä, loppu oli kamala. Varsinkin koska tämä oli nuorille suunnattu.
Mutta luulen että tämä todella sopii parhaiten esiteineille, koska se ei ole yleisellä tasolla liian kamala etteikö sitä pystyisi käsittelemään, ja se antaa aivoille miettimisen aihetta. On parempi lukea näistä kuin olla tietämättä miten maailma toimii. Tämä kirja on mielestäni loistava johdatus muuhun scifi-kirjallisuuteen ja psykologiaan.
- Risingshadow
- Members
- dbgirl