Lentokenttien maailmat
Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Jyrki Iivonen. Kansikuva: Maya Hahto. Nidottu.
Locus-palkinto 2004 (paras kokoelma).
Oletko kyllästynyt istumaan lentoasemien muovipenkeillä ja pureskelemaan kuivia sämpylöitä jatkolentoja odotellessasi? Tiesitkö, että voit päästä lentokentiltä vierailemaan monissa ihmeellisissä maailmoissa? Tapaa veksien hurjat soturit ja Hegnin ylhäiset kuninkaalliset. Lue jännittäviä tarinoita Mahigulin suuressa kirjastossa ja käy shoppailemassa Lomatason saarilla. Näe omin silmin Gyn siivekkäät ihmiset ja Jendin kuolemattomat. Nämä ja monet muut ihmeet koet toisilla olemisen tasoilla käyttämällä Sita Dulipin menetelmää!
Antropologisen science fictionin mestari Ursula K. Le Guin on jälleen päästänyt mielikuvituksensa valloilleen. Satiirista huumoriakaan ole unohdettu, kun lukijalle esitellään lukuisia erikoisia olentoja, kulttuureita ja yhteiskuntia, jotka ovat Maan ihmisille samalla sekä täysin vieraita että hämmentävän tutunoloisia. Jos et itse vielä hallitse Sita Dulipin menetelmää, saat erinomaisen kuvan näistä maailmoista lukemalla tämän kirjan ja opit samalla paljon myös omasta olemisen tasostamme.
Teos sisältää tarinat:
- Sita Dulipin menetelmä (Sita Dulip's Method, 2003)
- Puuroa Islakilla (Porridge on Islac, 2003)
- Asonujen äänettömyys (The Silence of the Asonu, 1998)
- Kodikkaasti hennebetien luona (Feeling at Home with the Hennebet, 2003)
- Veksien viha (The Ire of the Veksi, 2003)
- Ansarakin vuodenajat (Seasons of the Ansarac, 2002)
- Frinin yhteisölliset unet (Social Dreaming of the Frin, 2002)
- Hegnin kuninkaalliset (The Royals of Hegn, 2000)
- Synkkiä tarinoita Mahigulista (Woeful Tales from Mahigul, 2003)
- Suuri riemu (Great Joy, 2003)
- Unettomien saari (Wake Island, 2003)
- Nna Moin kieli (The Nna Moy Language, 2003)
- Rakennus (The Building, 2001)
- Gyn lentäjät (The Fliers of Gy, 2000)
- Kuolemattomien saari (The Island of Immortals, 1998)
- Hämmennyksen aiheet Uñilla (Confusions of Uñi, 2003)
Kirjan arvosteluja:
"Joka tapauksessa suosittelen, spefin maailmoista kiinnostuneelle kokoelma on herkkupala. Ihan lopuksi lukija palkitaan vielä yllättyneellä hymyn häiveellä. Kiitos taas suomentajalle Jyrki Iivoselle ja Vaskikirjoille!" – Liisa Rantalaiho, Portti 2/2023
"Parhaimmillaan Le Guin onnistuu näyttämään meille vilauksen aivan toisenlaisesta tavasta hahmottaa maailma, aivan kuten antropologinen tutkimus voi saada meidät ymmärtämään, millaista on eläminen jossain toisessa kulttuurissa." – Vesa Sisättö, Tähtivaeltaja 4/2023
Käyttäjät lukeneet myös
Ursula K. Le Guin
Ursula Kroeber Le Guin [gwin] (1929–2018) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat nuorten fantasiatrilogia Maameren tarinat (1968–72) ja tieteisromaani Pimeyden vasen käsi (1969). Le Guinin kirjoja on käännetty 40 kielelle. Hän on saanut urallaan viisi Hugo-palkintoa, kuusi Nebula-palkintoa ja ennätykselliset 19 Locus-palkintoa. Le Guin sai World Fantasy -elämäntyöpalkinnon 1995 ja Kongressin kirjaston palkinnon työstä yhdysvaltalaisen kulttuurin hyväksi 2000. Amerikan tieteis- ja fantasiakirjailijoiden yhdistys myönsi hänelle suurmestarin arvonimen vuonna 2003.
Ursula Kroeber syntyi Kalifornian Berkeleyssä. Hänen isänsä Alfred Kroeber oli antropologi ja äitinsä Theodore Kroeber kirjailija. Tämä tausta, etenkin antropologia, on vaikuttanut Le Guinin kirjalliseen tuotantoon. Ursulan lapsuudessa isä kertoi lapsille iltaisin Amerikan alkuperäisten asukkaiden ja muiden eri yhteisöjen tarinoita. Perheen talo oli täynnä kirjoja: antropologisia tutkimuksia, teoksia jotka esittelivät uusia maailmoja ja kertomuksia. Ursulan mielilukemistoa olivat kreikkalaiset jumaltarut ja pohjoismaiset saagat. Perheen kesäkodissa Kishamishissa pohjois-Kaliforniassa vietettiin hauskaa elämää: retkiä, uintia, unia tähtitaivaan alla.
Muita teoksia kirjailijalta Ursula K. Le Guin
Kirja-arviot ja kommentit
Kirja esittelee lyhyinä novelleina useita eriaisia maailmankaikkeuden kansoja ja heidän tapojaan. Hyvin mielikuvituksekas kerronta. Tuo mieleen Valerian ja Laureline -sarjakuvat.