Atuanin holvihaudat
Alkuteos ilmestynyt 1971. Suomentanut Kristiina Rikman. Päällyksen kuva: Seppo Lindqvist. Typografia: Kari Kotka.
Newbery Silver Medal Award 1972, Mythopoeic-palkintoehdokas 1972.
1. painos: WSOY, 1976. Päällyksen kuva: Seppo Lindqvist. Typografia: Kari Kotka. Sidottu, kansipaperi.
2. painos: WSOY, 1984. Päällyksen kuva: Seppo Lindqvist. Päällyksen suunnittelu: Graafinen studio Holm & Kalliomaa. Kultaiset klassikot. Nidottu.
3. painos: WSOY, 1990. Nidottu.
Toisen osan tapahtumien näyttämönä on Holvihautojen kunnas keskellä Atuanin autiomaata, ikivanha jumalkuninkaan temppeli ja kalmisto, jonka yhdeksän hautapaaden alla kiemurtelee pelottava Labyrintti. Tätä karua maailmaa hallitsee Tena, köyhän puutarhurin tytär, joka neljätoistavuotiaana on vihitty Nimettömien esipapittareksi. Labyrinttiin ei kukaan kuolevainen saa astua. Mutta Varpushaukka, Maameren velho, tunkeutuu Holvihautojen pyhimpään, etsimään kadonnutta aarretta. Tietääkö hän, että Nimettömien laki vaatii hyvitykseksi häpäisijän henkeä?
Käyttäjät lukeneet myös
Ursula K. Le Guin
Ursula Kroeber Le Guin [gwin] (1929–2018) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat nuorten fantasiatrilogia Maameren tarinat (1968–72) ja tieteisromaani Pimeyden vasen käsi (1969). Le Guinin kirjoja on käännetty 40 kielelle. Hän on saanut urallaan viisi Hugo-palkintoa, kuusi Nebula-palkintoa ja ennätykselliset 19 Locus-palkintoa. Le Guin sai World Fantasy -elämäntyöpalkinnon 1995 ja Kongressin kirjaston palkinnon työstä yhdysvaltalaisen kulttuurin hyväksi 2000. Amerikan tieteis- ja fantasiakirjailijoiden yhdistys myönsi hänelle suurmestarin arvonimen vuonna 2003.
Ursula Kroeber syntyi Kalifornian Berkeleyssä. Hänen isänsä Alfred Kroeber oli antropologi ja äitinsä Theodore Kroeber kirjailija. Tämä tausta, etenkin antropologia, on vaikuttanut Le Guinin kirjalliseen tuotantoon. Ursulan lapsuudessa isä kertoi lapsille iltaisin Amerikan alkuperäisten asukkaiden ja muiden eri yhteisöjen tarinoita. Perheen talo oli täynnä kirjoja: antropologisia tutkimuksia, teoksia jotka esittelivät uusia maailmoja ja kertomuksia. Ursulan mielilukemistoa olivat kreikkalaiset jumaltarut ja pohjoismaiset saagat. Perheen kesäkodissa Kishamishissa pohjois-Kaliforniassa vietettiin hauskaa elämää: retkiä, uintia, unia tähtitaivaan alla.
Maameren tarinat
Maameren tarinat sisältää 6 kirjaa, sekä 3 sarjaa täydentävää teosta — sarja on kokonaan valmis.
Alasarja Maameren tarinat (sarjakuva)
Kirja-arviot ja kommentit
Maameren tarinoiden 2. osa oli minun mielestä täydellinen jatko ensimmäiselle kirjalle. Atuanin holvihaudassa on mukava tarina ja hahmot on tykättäviä. tähän mennessä lempi kirjani.
Tästä osasta en oikein aikoinani innostunut. Kirjan lukemine kesti kauan, ja hypin rivien yli, mikä oli välillä hankalaa kun jäi ymmärtämättä jotain. Eli ei kannata tehdä niin, kuitenkin kirja oli aivan pakko lukea loppuun, jokin jännitys siinä kokoajan kulki.
Alusta oli suhteellisen tumman puhuva, enkä oikein pitänyt siitä, odottelin kokoajan, että koska se Ged hyppää sinne tarinaan pelastamaan sen. Vaikka kirja oli toisaalta aika yksitoikkoinen, mutta jollain tapaa todella kiehtova, en ymmärrä kuinka Ursula sen tekee että onnistuu vangitsemaan lukijansa sillätavalla, mutta toivon todella että sarja jatkuu yhtähyvin. Jopa alun tumman puhuva teksti oli kirjoitettu hyvin , aiheutti kylmätväreet selkään toisinaan, mutta silti se oli minulle ehkä hiukan liian tumma, ja liian pitkään. Tummia kohtia saa olla ja niitä pitää olla, mutta välissä on oltava jotain valoakin.
