Maameren tarinat 1–4
Suomentanut Kristiina Rikman. Kannen kuva: Sami Saramäki. Sidottu. Sisältää teokset:
- Maameren tarinat 1: Maameren velho. (A Wizard of Earthsea, 1968).
- Maameren tarinat 2: Atuanin holvihaudat. (The Tombs of Atuan, 1971).
- Maameren tarinat 3: Kaukaisin ranta. (The Farthest Shore, 1972).
- Maameren tarinat 4: Tehanu. (Tehanu, 1990).
Maameri... velhojen ja varjojen sirpaleinen saaristo... lohikäärmeiden ja labyrinttien sokkeloinen maailma
Maameren tarinoiden ensimmäisessä osassa Maameren velhossa nuori Varpushaukka vihitään aikuiseksi ja hänestä tulee Ged, yksi Maameren saariston mahtavista velhoista. Ged joutuu suuren haasteen eteen taistellessaan irtipäästämäänsä pahan varjoa vastaan.
Tarinoiden toinen osa Atuanin Holvihaudat kertoo Tenarista, Nimettömien nuoresta ylipapittaresta, joka vartioi Atuanin pyhien hautojen koskemattomuutta. Vain hän voi johdattaa Gedin labyrintin kolkkojen käytävien läpi.
Kolmannessa osassa, Kaukaisin ranta, Enladin prinssi Arren tuo hälyttäviä uutisia läntisten velhojen hiipuvista taikavoimista, ja arkkimaagi Gedin on lähdettävä Arrenin kanssa pitkälle purjehdukselle etsimään syytä taikuuden katoon.
Neljäs osa Tehanu jatkaa Gedin ja Tenarin tarinaa vuosia myöhemmin. Tenarin on autettava paitsi taikavoimansa menettänyttä Gediä myös pahan vainoamaa tyttöä, jonka tulevaisuudella on tärkeä rooli Maameren historiassa.
Ursula K. Le Guinin taianomaisen, syvää viisautta tihkuvan fantasiasarjan neljä ensimmäistä osaa on nyt koottu yksiin kansiin. Näihin kertomuksiin pohjautuva Maameren tarinat -piirroselokuva saapuu Suomeen syksyllä 2007. Palkitun Hayao Miyazakin Ghibli-studion tuottama ja Goro Miyazakin ohjaama animaatio sai Japanin ensi-iltansa heinäkuussa 2006. Maameren tarinat oli kotimaansa katsotuin elokuva viiden viikon ajan.
Käyttäjät lukeneet myös
Ursula K. Le Guin
Ursula Kroeber Le Guin [gwin] (1929–2018) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat nuorten fantasiatrilogia Maameren tarinat (1968–72) ja tieteisromaani Pimeyden vasen käsi (1969). Le Guinin kirjoja on käännetty 40 kielelle. Hän on saanut urallaan viisi Hugo-palkintoa, kuusi Nebula-palkintoa ja ennätykselliset 19 Locus-palkintoa. Le Guin sai World Fantasy -elämäntyöpalkinnon 1995 ja Kongressin kirjaston palkinnon työstä yhdysvaltalaisen kulttuurin hyväksi 2000. Amerikan tieteis- ja fantasiakirjailijoiden yhdistys myönsi hänelle suurmestarin arvonimen vuonna 2003.
Maameren tarinat
Maameren tarinat sisältää 6 kirjaa, sekä 3 sarjaa täydentävää teosta — sarja on kokonaan valmis.
Alasarja Maameren tarinat (sarjakuva)
Kirja-arviot ja kommentit
mitä muuta voin enää tehdä luettuani tämän nidoksen, en tiedä itkeäkkö vai nauraa. olen vihdoin löytänyt kirjan jota sanon oikeasti HYVÄKSI ilman että joku ystävistäni on sitä mieltä. (massojen vanki kun olen näissä mielipiteissä) rakastuin Ursulan luomaan maailmaan niin kovasti että välillä teki mieli muuttua itsekkin lohikäärmeeksi. nämä teokset ovat henkeä salpaavia mestarillisia tarinoita. voisin hehkuttaa kirjoja kunnes luuni muuttuvat tomuksi mutta taidan jättää väliin ja annan sinun miettiä rauhassa.
Hienosti kirjoitettu tarina. Ei turhaa sankaripalvontaa vaan loistavaa juonenkuljetusta alusta loppuun.
En olisi itsekään uskonut, mutta neljä ensimmäistä Maameren tarinaa todellakin ansaitsevat viisi tähteä. Vaikka tarinat ovatkin kevyitä lukea, ne sisältävät yllättävän raskaitakin teemoja ja, mikä tärkeintä, uskottavassa ja taitavasti luodussa maailmassa. Kaikissa neljässä tarinassa oli selkeä omanlaisensa koukku. Ensimmäinen ja kolmas tutkivat luotua maailmaa ja eteneminen sen eri kulmille tuntui sekin uskottavalta. Mutta ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen teki Tehanu, jossa oli muista poikkeava, koko kirjan jatkuva, odottava tunnelma. Joiltain osin Tehanua voisi kutsua jopa "fantasiaksi ilman fantasiaa", vaikka fantasia lopulta olennaisesti läsnä onkin. Toisen ja neljännen osan hyviä puolia olivat lisäksi niiden käsittelemät aiheet naisen asemasta.