Tehanu
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Kristiina Rikman.
1. laitos: WSOY, 1992. Alanimike: Maameren tarinoiden päätösosa. 2. painos 1993. Sidottu.
2. laitos: WSOY, 2002. Päällys: Sami Saramäki. Sidottu.
Nebula-palkinto 1990, Locus-palkinto (paras fantasiaromaani) 1991. Mythopoeic-palkintoehdokas 1991.
Maameri... velhojen ja varjojen sirpaleinen saaristo... lohikäärmeiden ja labyrinttien sokkeloinen maailma
Ged, Maameren velho, tuntee hyvän ja pahan salaisuudet. Levottomina vaellusvuosinaan hän oli paennut yhdessä Tenarin, Nimettömien ylipapittaren kanssa Atuanin Holvihautojen synkistä labyrinteistä. Mutta Tenarin valittua yksinkertaisen maalaiselämän viljelijän puolisona heidän tiensä olivat eronneet.
Vuosikymmenien kuluttua Gedin ja Tenarin tarina jatkuu. Tenarin on autettava menettämiään taikavoimia hyödyttömästi surevaa Gediä. Vasta sitten he voivat yhdistää voimavaransa auttaakseen pahan vainoamaa tyttöä, jonka tulevaisuudella on merkittävä rooli Maameren historiassa.
Ursula K. Le Guinin fantasiatuotannon kulmakivenä pidetyn Maameri-sarjan neljäs osa Tehanu voitti Nebula-palkinnon vuonna 1990.
Ursula K. Le Guin
Ursula Kroeber Le Guin [gwin] (1929–2018) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat nuorten fantasiatrilogia Maameren tarinat (1968–72) ja tieteisromaani Pimeyden vasen käsi (1969). Le Guinin kirjoja on käännetty 40 kielelle. Hän on saanut urallaan viisi Hugo-palkintoa, kuusi Nebula-palkintoa ja ennätykselliset 19 Locus-palkintoa. Le Guin sai World Fantasy -elämäntyöpalkinnon 1995 ja Kongressin kirjaston palkinnon työstä yhdysvaltalaisen kulttuurin hyväksi 2000. Amerikan tieteis- ja fantasiakirjailijoiden yhdistys myönsi hänelle suurmestarin arvonimen vuonna 2003.
Ursula Kroeber syntyi Kalifornian Berkeleyssä. Hänen isänsä Alfred Kroeber oli antropologi ja äitinsä Theodore Kroeber kirjailija. Tämä tausta, etenkin antropologia, on vaikuttanut Le Guinin kirjalliseen tuotantoon. Ursulan lapsuudessa isä kertoi lapsille iltaisin Amerikan alkuperäisten asukkaiden ja muiden eri yhteisöjen tarinoita. Perheen talo oli täynnä kirjoja: antropologisia tutkimuksia, teoksia jotka esittelivät uusia maailmoja ja kertomuksia. Ursulan mielilukemistoa olivat kreikkalaiset jumaltarut ja pohjoismaiset saagat. Perheen kesäkodissa Kishamishissa pohjois-Kaliforniassa vietettiin hauskaa elämää: retkiä, uintia, unia tähtitaivaan alla.
Maameren tarinat
Maameren tarinat sisältää 6 kirjaa, sekä 3 sarjaa täydentävää teosta — sarja on kokonaan valmis.
Alasarja Maameren tarinat (sarjakuva)
Kirja-arvioita
Tehanu on erittäin mielenkiintoinen "päätösosa", joka vuosikymmeniä sarjan ensimmäisen trilogian jälkeen tarkastelee omaa maailmaansa ja kerrontaansa toisen aallon feminismin värittämänä. Mielenkiintoinen alkuperäisen trilogian ristivalotus, joka on aikanaan ollut varmasti käänteentekevä.
Lähes täydet tähdet siitä hyvästä, että teoksen kerronta on edelleen toimivaa ja eleganttia, maailma ja hahmot syvenevät kiehtovalla tavalla ja ylipäätään tämä on harvinaisen jännittävä "keikahdus" fantasiasarjojen historiassa. Yhtä tähteä vajaaksi kuitenkin jättävät ne aattellisuuden juonteet, jotka eivät ole vanhentuneet niin hyvin.
kirja oli koko matkan ajan tylsä, mutta silti kiinnostava omalla tavallaan, kirjassa ei tapahtunut paljoa, joka tuo vaihtelua edellisiin osiin.
Maameren aikuiseksi kasvanut jatko-osa, joka tarjoaa syvyyttä paitsi Maameren maailmaan, myös Ged-velhoon. Aiempien seikkailuiden jälkeen kirjan henki ja teemat ovat nyt vakavampia, mutta sama fantasian syvä ydin on tallella. Maameren kaikki tarinat ovat itsessään vain niin kauniita.
Odotinkin mistä löytäisin lopun Gedin tarinaan. Mutta loppu ei kovin innostanut, se ei vetänyt vertoja Maameren velholle, ei missään nimessä. Mutta tämähän ei olekaan Gedin vaan Tenarin ottotyttären tarina. Kirjaa luettaessa on koko ajan tytön puolella, jännittää tämän selviytymistä. Hyvä kirja.