Harhakaupunki
Alkuteos ilmestynyt 1967. Suomentanut Jyrki Iivonen. Kansi: Samppa Ranta. Sidottu, kansipaperi.
HARHAKAUPUNKI
Syrjäiseen kylään ryömii metsästä kissansilmäinen muukalainen, joka on kadottanut puhekykynsä ja kaikki muistot menneisyydestään. Kyläläisten hoivissa hän saa nimen Falk ja löytää elämälleen uuden suunnan. Ennen pitkää hänen on kuitenkin lähdettävä etsimään totuutta menneisyydestään, itsestään ja ihmisten asuttamasta maailmasta. Alkaa matka halki valtavan mantereen, Es Tochin kaupunkiin, josta Shing hallitsee valheillaan koko tunnettua maailmaa.
Harhakaupunki on itsenäinen jatko-osa Ursula K. Le Guinin mestarilliseen Hain-sarjaan. Julkaisujärjestyksessä kolmas romaani sijoittuu tulevaisuuden Pohjois-Amerikkaan. Ihmiskunta elää Terralla hajallaan pienissä yhteisöissä, ja Kaikkien maailmojen liiton kulta-aika, sen tieteet ja teknologia ovat lähes unohtuneet.
Ursula K. Le Guin
Ursula Kroeber Le Guin [gwin] (1929–2018) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat nuorten fantasiatrilogia Maameren tarinat (1968–72) ja tieteisromaani Pimeyden vasen käsi (1969). Le Guinin kirjoja on käännetty 40 kielelle. Hän on saanut urallaan viisi Hugo-palkintoa, kuusi Nebula-palkintoa ja ennätykselliset 19 Locus-palkintoa. Le Guin sai World Fantasy -elämäntyöpalkinnon 1995 ja Kongressin kirjaston palkinnon työstä yhdysvaltalaisen kulttuurin hyväksi 2000. Amerikan tieteis- ja fantasiakirjailijoiden yhdistys myönsi hänelle suurmestarin arvonimen vuonna 2003.
Ursula Kroeber syntyi Kalifornian Berkeleyssä. Hänen isänsä Alfred Kroeber oli antropologi ja äitinsä Theodore Kroeber kirjailija. Tämä tausta, etenkin antropologia, on vaikuttanut Le Guinin kirjalliseen tuotantoon. Ursulan lapsuudessa isä kertoi lapsille iltaisin Amerikan alkuperäisten asukkaiden ja muiden eri yhteisöjen tarinoita. Perheen talo oli täynnä kirjoja: antropologisia tutkimuksia, teoksia jotka esittelivät uusia maailmoja ja kertomuksia. Ursulan mielilukemistoa olivat kreikkalaiset jumaltarut ja pohjoismaiset saagat. Perheen kesäkodissa Kishamishissa pohjois-Kaliforniassa vietettiin hauskaa elämää: retkiä, uintia, unia tähtitaivaan alla.
Kirja-arvioita
Viime aikoina olen lukenut kirjoja, jollaisia en ole oikeastaan koskaan aikaisemmin varsinaisesti lukenut. Rakastuneena J.R Wardin BDB sarjaan tällainen teksti tuntuu välillä hieman vieraalta ja oudolta. Päätin kuitenkin viimein tarttua Le Guinin kirjaan, koska olen aina jostain lukenut hänen kirjojensa olevan todella hyviä ja lumoavia. Toisaalta voin olla eri mieltä, toisaalta en. Ensinnäkin, Le Guin on luonut todella mielenkiintoisen henkilöhahmon. Ihastuin Falkiin alusta saakka. Hänen eläimellinen mysteerisyytensä sai minut uppoutumaan kirjaan. Harmillisesti kirja kuitenkin eteni aikamoisen nopeatempoisesti, ennen viittäkymmentä sivua oltiin jo juostu viisi vuotta eteenpäin. Olisin halunnut hirvittävän paljon lukea enemmän Falkin kehityksestä, hänen ja Parthin rakkaudesta. Aluksi en innostunut laisinkaan siitä, miten Parth suhtautui Falkin lähtöön, mutta lopun kannalta hänen suhtautumisensa on järkevä ajatellen hahmon psyykettä. Matkallaan Falk kohtasi Estrelin. Erinomaista, että Falk kehitti suhteen hänen kanssaan, eikä ollut seksuaalisesti ja tunteellisesti sidonnainen ainoastaan Parthiin. Vaikka rakkauteen ja tunteisiin käytettiin vähän aikaa, heidän suhteensa vähäinenkin kuvailu oli onnistunut ja leimahteleva. Tämä tarina ei varsinaisesti ruokkinut minua, sillä minulle jäi vielä nälkä. Olisin tahtonut kuulla enemmän, halunnut tietää enemmän. Viimeiset sivut luin pikaisesti, koska kirja muuttui loppua kohti selitteleväksi. Silti loppu sai minut todella surulliseksi. Halusin huutaa, että älkää lähtekö pois. Palatkaa Parthin luokse! Ja niin ei käynyt. Antamani arvosanani varjolla voisin silti luonnehtia tätä eräänlaiseksi mestariteokseksi, suosittelen!