Paikoin syvällisesti pohdiskeleva teos, joka voi tuntua tylsältä, jos tekstiin ei paneudu kunnolla. Itselläni kirjan puolivälin paikkeilla oli sellainen kohta, missä ote herpaantui, koska juonen kuljetus tyssäsi filosofoinnin tieltä. Kirja ei ole muutenkaan juonivetoinen, vaan yhteiskunnallinen pohdinta on tärkeämmässä roolissa. Kirja käsittelee mm. uskonnon vaikutuksista yhteiskunnallisiin konflikteihin. Miten se mihin kansat uskovat ja haluavat muidenkin toimivan ideologinsa mukaisesti aiheuttaa eripuraa, sotaa, terrorismia sekä määrittelee millaisessa yhteiskunnassa elämme.
Kirja kertoo myös pakolaisuudesta, päätymisestä vieraan kulttuurin keskelle. Päähenkilö pohtii omaa identiteettiään vieraassa kulttuurissa, missä arvomaailma ja käytännöt poikkeaa omasta.
Kirjassa kerrotaan yhteiskunnan taantumisesta vapaasta valvottuun järjestelmään, missä ohjaksia pidetään kielloin. Menneisyys halutaan häivyttää muistista hävittämällä vanhat kirjat, Korporaation käsikirjat ovat vain sallittuja. Ennen normaalina kanssakäymisenä pidettyyn puhumiseen on tullut paljon kiellettyjä ilmaisuja. Kaikella on kuitenkin puolensa. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Yksi asia johtaa toiseen ja asioiden laita riippuu kenen kantilta niitä katsoo.
Kirjailija kertoo tarinaa rauhallisesti, paasaamatta, alleviivaamatta. Se on piirre, josta olen aina Ursulan kirjoissa pitänyt, hän ei lähde tuputtamaan omaa näkökantaansa ja arvomaailmaansa. Ymmärrystä riittää molemmille osapuolille.
