Hyperion
Alkuteos ilmestynyt 1989. Suomentanut Juha Ahokas. Kannen maalaus: Ilkka Juopperi.
1. painos: Like, 1997. Like Scifi. Nidottu.
4. painos: Like, 2004. Like-pokkari. Nidottu.
Hugo-palkinto 1990, Locus-palkinto (paras sf-romaani) 1990, Tähtivaeltaja-palkinto 1998, BSFA-palkintoehdokas 1991. Valittu Tähtivaeltaja-lehden 1900-luvun tieteiskirjallisuuden Top 50-listalle 2000.
Sota raivoaa katastrofin partaalla olevassa galaksissa. Seitsemän pyhiinvaeltajaa lähestyy Hyperionin Aikahautoja, kauhistuttavan Lepinkäisen kotia. Lepinkäinen on kuolettavan legendaarinen olento, puoliksi tappokone ja puoliksi Jumala. Sen voimat pystyvät muuttamaan ajan ja avaruuden lakeja.
Pyhiinvaeltajat jakavat tarinansa etsien vastauksia kohtaloidensa syviin salaisuuksiin. Tältä matkalta eivät kaikki palaa, mutta henkensä uhalla he ovat päättäneet ratkaista universumin suurimman arvoituksen.
Hyperion on nerokas kirjallinen kudos, sekoitus puhdasta iloa ja hyytävää kauhua. Se on voittanut arvostetut Hugo-, Locus- ja Tähtivaeltaja-palkinnot. Myös sarjan muut osat eli Hyperionin tuho, Endymion ja Endymionin nousu ovat olleet menestyksiä ympäri maailmaa.
Kirja-arvosteluja:
”Hyperion on scifin kapeinta kärkeä... romaani jota tullaan pitämään kaikkien tulevaisuuden teosten laadullisena mittapuuna... Lyhyesti sanottuna: maamerkki scifin historiassa.” – Isaac Asimov's Science Fiction Magazine
”Yksi kaikkien aikojen kirjallisimmista scifiromaaneista, kaukaiseen tulevaisuuteen ja John Keatsin runon mukaan nimetylle Hyperion-planeetalle sijoitettu versio Canterburyn tarinoista.” – Rocky Mountain News
”Yksi hienoimmista viime vuosina julkaistuista scifiromaaneista.” – Science Fiction Eye
”Mahtavan omaperäinen sekoitus teemoja ja tyylejä.” – The Denver Post
"Dan Simmonsin Hyperion on parhaita, ellei paras lukemani tieteisromaani. Hyperion häikäisee upeilla, uskottavilla tieteisvisioillaan sekä syvälle pyrkivällä pohdiskelullaan teknologian, uskonnon ja runouden suurista tehtävistä." – Jussi Ahlroth, Helsingin Sanomat
"Hyperion esittelee poikkeuksellisen omaperäisiä, mutta kuitenkin johdonmukaisia ja todelta tuntuvia tulevaisuusvisioita, jotka herättävät lukijassa aitoa älyllistä iloa." – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Käyttäjät lukeneet myös
Dan Simmons
Dan Simmons syntyi vuonna 1948 Illinoisissa Yhdysvalloissa. Hän halusi jo nuorena ryhtyä kirjailijaksi ja kirjoitti ensimmäisen tieteisnovellinsa ollessaan neljännellä luokalla. Simmons opiskeli Washingtonin yliopistossa kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Hän valmistui vuonna 1971 ja päätyi opettajaksi toimien tässä ammatissa 18 vuotta. Samalla hän kirjoitteli pöytälaatikkoon. Hänen ensinovellinsa julkaistiin vuonna 1982. Simmonsin esikoisromaani Kalin laulu (1985) sai World Fantasy -palkinnon.
Kirja-arviot ja kommentit
Hyperion kertoo seitsemän pyhiinvaeltajan taipaleesta Verkon ulkopuolella sijaitsevalle Hyperion planeetalle kohti mystisiä Aikahautoja. Pyhiinvaeltajilla on aikaisempia kokemuksia Hyperionista ja he kertovat kukin vuorollaan matkakumppaneilleen oman tarinansa ja syynsä palata takaisin planeetalle. Jokainen tarina on erilainen tyyliltään ja tapahtumiltaan, mutta tarinoissa on yhteisiä tekijöitä. Yhdistävä päätekijä on mystinen hirviö, Lepinkäinen, kivun Herra. Kirja on tiivis, yhtään turhaa kohtaa ei tästä paksusta kirjasta löydy. Yksityiskohtien ja niiden merkityksien määrä on runsas, joista varmaan suuri osa jäi huomaamattakin. Ihmeen tuntua sisältävä kirja on erinomainen. Se on tuhti ja runsas paketti, ei vain mitaltaan vaan myös sisällöltään. Ensimmäisen osan jälkeen jää paljon asioita auki, joten seuraavan osan lukeminen on pakollinen. Bonuksena kirjan kansi on hieno, siinä on onnistuttu vangitsemaan hyvin Lepinkäisen olemus.
Ellei oteta lukuun erinäisiä Stephen Kingin hämärästi scifiä muistuttavia teoksia, oli minulle Hyperion ensimmäinen kokemus scifikirjallisuuden kanssa. Enkä aluksi edes pitänyt siitä. Henkilökohtaisesti mielestäni tarinaa alkaa todella töksähtäen. Lukija nakataan samantien maailmaan, jossa teknologia on kehittynyt huippuunsa ja alan termit ovat sen mukaisia. Alkukynnyksestä päästyäni tajusin kuitenkin, millainen kirja oli sisällöltään: timantti. Tarina kertoo seitsemän pyhiinvaeltajan tarinoista; Syistä miksi he ovat matkalle kohti Aikahautoja, mitä matkan varrella on tapahtunut ja mitä tapahtuu muiden pyhiinvaeltajien kanssa. Siis seitsemän tarinaa, joissa käsitellään ihmisyyttä, runoutta, tunteita, uskontoa... Ja etenkin Runoilijan tarinassa helvetin hurttia huumoria.
Kun kyselin scifikirjoja luettavakseni moni suositteli Hyperionia, varsinkin kun kiven kovaa väitin etten pidä scifistä. Hyperion oli se kirja joka herätti scifinälkäni ja se nälkä ei ole kadonnut vieläkään. Hyperionin kehystarina on jo itsessään mielenkiintoinen, mutta henkilöhahmot ja heidän aidosti erilaiset näkökulmansa ja omat tarinansa ovat kirjan parasta antia.
"Hyperion" kuului ensimmäisiin kosketuksiini varsinaiseen scifikirjallisuuteen, ja pakko myöntää, että teos vaikutti. Tarina, mutta ennen kaikkea henkilöhahmot, tuntuivat mielenkiintoisilta ja uskottavilta. Ihastuin hiukan poukkoilevaan kerrontaan, joka ei selittele liikoja ja kertoo silti paljon. Pidän edelleen teosta erittäin oivana kirjana - samoin jatko-osia, vaikka jotkut yrittävät väittää vastaista.