Ilmestysten avaruus
Alkuteos ilmestynyt 2000. Suomentanut Hannu Tervaharju. Kansi: Mika Kärnä (alus Jani Finér). Like-scifi. Nidottu.
Arthur C. Clarke -palkintoehdokas 2001, BSFA-palkintoehdokas 2001, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (esikoiskirjat) 2001.
DELTA-PAVONIKSEN AURINKOKUNTA, PLANEETTA RESURGAM, VUOSI 2551.
Arkeologi Dan Sylveste yrittää raivokkaasti selvittää muinaisten amarantiinien arvoitusta. Kukoistava sivilisaatio tuhoutui yhdeksänsataatuhatta vuotta sitten jättäen jälkeensä hautautuneen, lähes täydellisesti säilyneen kaupungin. Toimittaja Pascale Dubois seuraa Sylvesten kintereillä.
Valtava avaruusalus lähestyy Resurgamia. Taistelijaksi siepattu Ana Khouri sekä yksi komentajista, triumvir Ilia Voljova, ovat Sylvesten jäljillä, kumpikin omista syistään. Khouri huomaa pian, että aluksella on tekeillä jotain selittämätöntä.
Muinainen uhka on yhä voimissaan, ja vaara on lähempänä ja suurempi kuin kukaan voisi aavistaa...
Vuonna 1966 syntynyt Reynolds työskentelee Euroopan avaruusjärjestön (ESA) astrofyysikkona. Hän aloitti kirjailijanuransa novellistina (mm. Interzone ja Asimov's), mutta laajempaan tietoisuuteen hän nousi tällä esikoisromaanillaan. Ilmestysten avaruus aloittaa neliosaisen sarjan.
Arvosteluja:
"Monitasoinen kirja, jonka salaisuudet kuoriutuvat esiin sipulin tavoin – jokainen paljastus tuo mukanaan uusia mysteereitä, valheita, hämäyksiä ja henkilöhahmojen manipulointia. Mielikuvituksellisia scifi-ideoita sekä aitoa ihmeen tuntua riittää." – Toni Jerrman, Helsingin Sanomat
”Reynolds todistaa kykynsä iskeä hyvää tarinaa.” – Lasse Kurkijärvi, Aamulehti
”Reynolds on ilman muuta yksi nykyscifin suurista nimistä, ja hänen teoksensa suorastaan pakko-ostos avaruusseikkailujen ystäville. – Marko Kivelä, Tähtivaeltaja
”Nousee selvästi esiin valtavirrasta.” – Lukufiilis
”Reynolds yhdistää kyberpunkin tietokonekuvitelmat perinteiseen avaruusseikkailuun ja jopa kosmiseen kauhuun.” – Portti-lehti
”Henkeäsalpaava matka.” – Good Book Guide
”Eeppistä ja kovaa scifiä, täynnä teknologisia ihmeitä. Loistava scifi-debyytti.” – Arthur C. Clarke -palkinnon voittanut Paul McAuley
Alastair Reynolds
Alastair Reynolds on syntynyt vuonna 1966 Barryssa Etelä-Walesissa. Reynoldsin mukaan walesilainen tausta on vaikuttanut hänen tuotantoonsa, erityisesti hänen lapsuutensa aikaiset teollisuusalueet. Erityisen walesilaiseksi Reynolds ei kuitenkaan itseään tunne, sillä hän vietti lapsuutensa eri puolilla Britanniaa.
Jo lapsena tähtitiede ja avaruusmatkailu oli Reynoldsille kuin pakkomielle. Hän luki science fictionia, lähinnä perinteisiä nimiä kuten Arthur C. Clarkea ja Isaac Asimovia, kunnes siirtyi rikos- ja jännityskirjallisuuden pariin. Tieteiskertomuksia hän laati jo nuorena. Myöhemmistä scifikirjailijoista häneen ovat tehneet vaikutuksen muun muassa M. John Harrison ja China Miéville. Vanhemmista kirjoittajista hänen suosikkinsa ovat Gene Wolfe ja Cordwainer Smith.
Ilmestysten avaruus
Kirjailija suosittelee Ilmestysten avaruuden, Lunastuksen arkin ja Sovituksen kuilun lukemista numeroidussa järjestyksessä.
Ilmestysten avaruuteen sijoittuvaa novellikokoelmaa Galactic North (2006) ei suomennettu.
Ilmestysten avaruus sisältää 4 kirjaa, sekä 2 sarjaa täydentävää teosta.
Pääsarja Like-scifi
Alasarja Prefekti Dreyfus pulassa
Kirja-arvioita
Arvostetun ja hyvämaineisen kirjailijan ensimmäinen teos. Aikaisemmin en ole tutustunut Reynoldsin tuotantoon. Tämäkin teos on ollut hyllyssä jo pitkään, mutta paksuuden ja osittain ennakkoluulojen vuoksi (pelkäsin tämän olevan hiukan liikaa ”Tähtivaeltaja-scifiä”) aloittaminen on venähtänyt melkoisen pitkään. Kirjan alkupuoli on varsin sekava, tosin ensimmäinen luku on erittäin koukuttava ja sujuva, mutta sen jälkeen kirjassa oli pitkä jakso, jossa seurataan kolmea eri tapahtumapaikkaa, joilla ei ole mitään ilmeistä tekemistä keskenään samaan aikaan.
Kirja toimii hyvin jännitys- ja seikkailukirjallisuutena, jos on aikaa uppoutua järkälemäiseen romaaniin. Ilmestysten avaruudessa on sarjan aloitusosalle ja esikoisromaanille ominaisia piirteitä, jotka tekivät siitä hieman jähmeän teoksen. Pääjuoni aukeaa varsin hitaasti eivätkä henkilöiden luonteet tule kovin läheisiksi. Muutamia kiintoisia tieteellisiä ja scifistisiä ajatuksia on mukana. Naiset keskeisinä henkilöinä on miellyttävä ominaisuus – verrattuna scifin vanhempiin perinteisiin, joista on selvitys esimerkiksi Johanna Sinisalon artikkelissa Kahvinkeittoa ja kirkumista teoksessa Tieteiskirjallisuuden maailmoita. Tarinan taustalla on vanhojen avaruusoopperoiden ajatus galaktisesta sodasta. Reynoldsin kosmisen goottilainen lähestymistapa tuottaa aiheesta kelvollista viihdettä. Reynolds ammentaa enemmän rikoskirjallisuudesta kuin kirjoittaa kaikkein älykkäintä ja kaunokirjallisinta tekstiä. Iain M. Banks vie tässä voiton. Reynoldsin maine scifikirjailijana on kasvanut niin suureksi, että pieni pettymys on väistämätön. Kyllä hänen kirjojensa sivumäärästä saisi tätä menoa karsia kolmanneksen pois.
Pidin Ilmestysten avaruudesta. Juoni oli kiinnostava, kirjassa oli loistavia ideoita ja Reynoldsin luoma tulevaisuuden maailma, jossa tähtien välillä matkustetaan alle valonnopeudella, tuntui omaperäiseltä. Henkilöhahmot jäivät aika ohuiksi, mutta ei se oikeastaan häirinnyt. Kirjan alussa sata ensimmäistä sivua olin melko pihalla termeistä, mutta vähitellen kaikki selvisi. Lopetus ei ollut aivan niin jännittävä, mitä kirjan alkupuolen perusteella odotin. Ilmestysten avaruus aloittaa sarjan, mutta tämä toimi ihan itsenäisenä teoksena.
Ensimmäisten 300-400 sivun aikana Reynolds vyöryttää käänteitä hengästyttävään tahtiin; juoneen punotaan kiinni yhä useampia lankoja eikä mikään näytä olevan sitä, mitä sen luuli olevan. Lukemista ei voi jättää kesken halutessaan tietää, mitä uusia yllätyksiä seuraavat sivut tarjoavat ja odottaessaan malttamattomana, pystyykö kirjailija pitämään kudelman kasassa. Kirjan viimeiset 100 sivua jättävät ehkä hivenen häiritsevästi kasaamatta kaikkia avattuja käänteitä yhteen ja tarjoaa lopulta muutamiin asioihin ehkä turhankin suoraviivaisia selityksiä. Toki kirjan lukemisen jälkeen on lähes pakko metsästää käsiinsä seuraavat osat, ja täytyy sanoa, että niillä on varmasti vaikutusta siihen, kuinka "Ilmestysten avaruuden" loppu lopulta toimii.
Kun hankin Alastair Reynoldsin "Ilmestysten Avaruus" -kirjan, oloni oli varsin varuksellinen, sillä en ollut pitkään aikaan löytänyt mistään todella hyvää science fictionia. Pian kuitenkin kävi ilmi, että tällä kertaa valintani oli osunut oikeaan. "Ilmestysten Avaruus" on hyvinkin mahdollisesti paras koskaan lukemani scifikirja, ja goottilaista kauhua, avaruusoopperaa ja kovaa tiedettä yhdistelevä juoni piti minut liimautuneena kirjaan loppuun asti... Outo juttu muuten, etten ennen "Ilmestysten Avaruutta" uskonut mahdolliseksi laajan mittakaavan scifiuniversumia, jossa ei ole ollenkaan valoa nopeampaa matkustusta.